Miksi jotkut pilaavat jo 3v itsetunnon puhumalla kauneudesta!

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli keksitty, ei se 3v mitään kysellyt.

Mikä juttu? Mikä "se 3v"? Viestistäsi saa sen kuvan että ap:n käsittämätön aloitus on liittynyt johonkin. Vain luoja tietää, mihin.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

Jep. Tää oli huolestuttavinta asiassa. Enkä vähättele näitä yliherkkiä, oireet on varmasti todellisia,vika vaan on korvien välissä. Lähipiirissäni on ihminen, joka yliherkkyytensä varjolla terrorisoi koko työyhteisöä ja itse lietsoo itselleen milloin mistäkin oireita. Toivoisin niin että ko. ihminen saa elämälleen jotain muutakin sisältöä tai hakeutuu terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset "monikemikaaliallergiset" tekevät mitä vain päästäkseen julkisuuteen. 

Siinä menee lapsikin pesuveden mukana. Jos tuo lapsen kysely on totta, niin tosiaan on jo pienestä pitäen toitotettu ulkonäköä ja ihmisten katseita kauneuden perään. 

Jos juttu on vale, niin en tiedä onko se raskauttavampaa vai ei. 

Monikemikaaliallergiset? "Tuo lapsen kysely"?

Keskustelette ilmeisesti jostain, mistä ei aloituksen perusteella saa mitään vihiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän ääliömäistä puhua jo 3 vuotiaalle kauneudesta siten että kykenee kyseenalaistamaan omaa ulkonäköään toisten ihmisten tuijottaessa kohti. Eikö se ole vähän omaa sairautta aiheuttaa mielipahaa lapselle tuossa iässä? Meidän 3.5v tyttö ei edes tiedä mitä tarkoittaa sana kaunis tai ulkonäkö, koska ei todellakaan haluta aiheuttaa mitään itsettunto ongemaa tuolla kaikista merkityksettömimmällä asilla kuin ulkonäkö. On aina nätti ja kaunis olipa päällä mitä millonki niinkuin me vanhemmatkin.

No mutta jos se tyttö on kaunis niin mitä itsetunto-ongelmaa siitä voi tulla?

Mikä "se tyttö"? Eihän aloituksessa mistään tytöstä puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

Minäkin luen toisinaan uutisia. Millaisen uutisen sinä luit? Mitä asiaa se koski? Liittyykö se tähän ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

No eihän se lapsi pidäkään, kuvassa vain oli.

En ole koskaan sanonut lapsiani kauniiksi. Mikähän siinä? Ei vain ole tullut mieleen, vaikka ovat siis kauniita ihan naapureiden ym. mielestä. 

Ehkä olen sellainen totinen hämäläinen, että takaraivossa on: kehuista sitä vaan ylpistyy...  Kuitenkin lapsillani on nähdäkseni terve itsetunto ja tasapainoisia omaa elämäänsä rakentavia nuoria aikuisia ovat. 

Kannustanut olen ja nimenomaan keskittynyt muihin kuin ulkoisiin seikkoihin. Eli kokemukseni mukaan en pidä tärkeänä lapsen ulkonäön varsinaista kehumista. Toki olen sanonut että ovat suloisia pienenä, mutta se on jotenkin kokonaisvaltaisempi käsite kuin "kaunis". 

Kehuminen johtaa mahdollisesti vertailuun? 

(mielenkiintoinen aihe muuten pitkästä aikaa täällä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetytti tuossa jutussa että miksi lapsikin pitää hengityssuojainta kun uutisessa luki että ainoastaan äidillä on monikemikaaliallergia (mikä lie olikaan).

Minäkin luen toisinaan uutisia. Millaisen uutisen sinä luit? Mitä asiaa se koski? Liittyykö se tähän ketjuun?

Nyt ihan oikeastit otat sen silmän käteen ja luet tämän kakkossivun huolellisesti. Linkki on annettu, jos vain malttaisit lukea KAIKKI viestit maanisen jankkaamisen sijaan. Ihan helvetin rasittavaa lukea tuollaista vinkumista viesti kaupalla, kun linkki on jo annettu, sinne vain lukemaan! -ohis

Minua eivät vanhempani ole kertaakaan koko elämäni aikana kommentoineet kauniiksi. Minun ulkonäköäni ei ole kosketeltu puheissa millään tavoin. Siskoani sanottiin vähän väliä kauniiksi. Vedin siitä sen johtopäätöksen, että olen sitten varmaan niin ruma, että minulle ei voitu sanoa mitään. Se vaikutti itsetuntooni todella ikävästi, ja yhä edelleen nelikymppisenä ajattelen olevani ruma, vaikka varmaankin olen ihan tavallisen ja normaalin näköinen naisihminen.

Minä kehun omaa lastani kauniiksi aina kun aihetta. Kehun myös hänen tekemisiään, joko onnistuneesta suorituksesta tai hyvästä yrityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on? Itse jopa toivoisin, että vanhempani olisivat enemmän kehuneet jo lapsena. Nyt kun katson valokuvia, olin aivan valtavan kaunis ja suloinen lapsi. Itse siitä kuitenkin täysin tietämätön ennen kuin siinä noin 12-13 -vuotiaana ulkopuoliset alkoivat kehua paljon. Toki jo aiemminkin, mutta eihän tuollaista lapsena tajua. Olin ihan hämmentynyt silloin. Kivahan se olisi ollut nauttia kauniin ulkonäön siunauksesta jo aiemmin ja en olisi ollut sitten huomiosta niin hämmentynyt.

Siinähän sä just tekisitkin sen itsettunto ongelman jos sua lapsena jo kehuttais. Annettais ymmärtää että välttämättä kaikki ei olekkaan kauniita tai joku tietty ryhmä on kauniita ja toiset ei niin ole. Se on sairasta, eikä edes totta! Meillä on itsestään selvää että lapsi on kaunis, on aina nätti sama miltä näyttää, eikä ketään lokeroida. Ap.

Niin mutta kun ympäröivää todellisuutta et voi muuttaa. On sadut ja elokuvat ja niiden kauniit prinsessat. Missikisat ja muut. Ja osa pikkutytöistä pikkupissiksiä jotka on opetettu kehumaan itseään kauniiksi. Kaikkea ei vain voi sulkea ulos vaikka haluaisi.

Mielestäni parempi olisi kehua kaikkia lapsia ja vahvistaa ajattelua, että kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja kauneutta on monenlaista.

Kyllä, mutta niitä missikisojakin on tusinan verran erilaisia. On miss suomi, on xl missejä, kaupunki missejä, mitälie ja hyvin eri näköisiä. Mielestäni se 170cm 50kg isotissinen blondi missi ei edes ole se kaunein. Voi olla missi joka on mahtunut tiettyyn lokeroon jotta voi osallistua kilpailuun, mutta ei mitenkään kauniimpi kuin jokin muu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on? Itse jopa toivoisin, että vanhempani olisivat enemmän kehuneet jo lapsena. Nyt kun katson valokuvia, olin aivan valtavan kaunis ja suloinen lapsi. Itse siitä kuitenkin täysin tietämätön ennen kuin siinä noin 12-13 -vuotiaana ulkopuoliset alkoivat kehua paljon. Toki jo aiemminkin, mutta eihän tuollaista lapsena tajua. Olin ihan hämmentynyt silloin. Kivahan se olisi ollut nauttia kauniin ulkonäön siunauksesta jo aiemmin ja en olisi ollut sitten huomiosta niin hämmentynyt.

Siinähän sä just tekisitkin sen itsettunto ongelman jos sua lapsena jo kehuttais. Annettais ymmärtää että välttämättä kaikki ei olekkaan kauniita tai joku tietty ryhmä on kauniita ja toiset ei niin ole. Se on sairasta, eikä edes totta! Meillä on itsestään selvää että lapsi on kaunis, on aina nätti sama miltä näyttää, eikä ketään lokeroida. Ap.

Niin mutta kun ympäröivää todellisuutta et voi muuttaa. On sadut ja elokuvat ja niiden kauniit prinsessat. Missikisat ja muut. Ja osa pikkutytöistä pikkupissiksiä jotka on opetettu kehumaan itseään kauniiksi. Kaikkea ei vain voi sulkea ulos vaikka haluaisi.

Mielestäni parempi olisi kehua kaikkia lapsia ja vahvistaa ajattelua, että kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja kauneutta on monenlaista.

Kyllä, mutta niitä missikisojakin on tusinan verran erilaisia. On miss suomi, on xl missejä, kaupunki missejä, mitälie ja hyvin eri näköisiä. Mielestäni se 170cm 50kg isotissinen blondi missi ei edes ole se kaunein. Voi olla missi joka on mahtunut tiettyyn lokeroon jotta voi osallistua kilpailuun, mutta ei mitenkään kauniimpi kuin jokin muu. Ap

Niin, no taidamme itse asiassa olla samaa mieltä, ilmaisemme sen vain eri tavalla.

Mielestäni siksi olisi hyvä kehua lapsia kauniiksi että vahvistuisi se käsitys, että kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja että kauneutta on monenlaista.

Nyt jos se oma lapsi jää ilman kehuja, mutta muu yhteiskunta kuitenkin suoltaa ylistyksiä milloin kenenkin kauneudesta, niin helposti siinä lapsi vetää johtopäätöksen että ei ole itse kaunis kun kukaan ei siitä mainitse.

Ja kyllä mielestäni yleisesti tuputettu kauneuskäsitys yhteiskunnassa on vielä aika yhdenmallinen. En itse ainakaan muista, milloin xl-missikisoista olisi ollut vaikka Iltalehden kannessa, ja niiltä lööpeiltä ei voi välttyä jos vain ihan perusruokakaupassa käy.

Eli tavallaan olen sitä mieltä, että meidän pitäisi aktiivisemmin kyseenalaistaa ja protestoida meille tuputettua kauneuskäsitystä. Ja itse ajattelisin sen olevan mahdollista kehumisen kautta, pitäen ja kehuen siis kaikkia kauniiksi.

Mutta saatan olla väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät vanhempani ole kertaakaan koko elämäni aikana kommentoineet kauniiksi. Minun ulkonäköäni ei ole kosketeltu puheissa millään tavoin. Siskoani sanottiin vähän väliä kauniiksi. Vedin siitä sen johtopäätöksen, että olen sitten varmaan niin ruma, että minulle ei voitu sanoa mitään. Se vaikutti itsetuntooni todella ikävästi, ja yhä edelleen nelikymppisenä ajattelen olevani ruma, vaikka varmaankin olen ihan tavallisen ja normaalin näköinen naisihminen.

Minä kehun omaa lastani kauniiksi aina kun aihetta. Kehun myös hänen tekemisiään, joko onnistuneesta suorituksesta tai hyvästä yrityksestä.

Tätä tarkoitin, kun olen sitä mieltä että kaikkia olisi syytä kehua kauniiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä mennään uhkakuvien pelkäämisessä aivan epänormaalille tasolle, jos lasta ei saa enää kehua. Meillä on lapsia kehuttu aina ja heille on kerrottu, että heitä rakastetaan ja heistä ollaan ylpeitä. En todellakaan aio muuttaa tätä tapaa, koska suomalaisessa kulttuurissa viljellään aivan liian vähän sitä hyvää tapaa, että sanotaan toiselle positiivisia asioita hänestä ja kerrotaan hänelle, että hän on meidän silmissämme arvokas.

Ei ihme, että Suomessa voidaan niin pahoin, kun positiivisuus on pannassa.

Ei kehumisessa oo mitään pahaa. Jos kehuminen on aina ja vaan pelkkää ulkonäön kehumista nii se on paha.