Oikeastiko joitakin närästää se, että joku toinen kanssaihminen on vapaaehtoisesti lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Lapsikortti esimerkiksi työelämässä on menettänyt merkityksensä. Yksinhuoltajat ei enää sanele kaikkien lomia tai karkaa töistä palkallisesti joihinkin tarhan juhliin.

Se siinä närästää, että lapsettomat ei enää niele näitä marttyyri-mamien vaatimuksia etuoikeuksista.

Voiko olla taas kauempaa haettua esimerkkiä?

Hehe meillä on suvussa yksi lapseton ja varsin mukava pariskunta, joka aiheuttaa närää likimain kaikissa lapsellisissa. Kyseessä ihan perusduunia tekevät ihmiset, jotka elävät leveästi ja matkustelevat ja käyvät kulttuuririennoissa usein, koska raha/aika ei mene lapsiin. Tämä herättää jotain niin suurta katkeruutta, että oikein naurattaa :D aikuiset ihmiset

Lapsettomia selkeesti närästää. Jos niitä ei närästäis ne ei edes viitsisi laittaa tämmösiä aloituksia saati palstailla vauva-lehden sivuilla. Ei tämä palsta nyt sentään niin hyvä ole etteikö netistä löytyisi mitään muita kanavia itseilmaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin usein defenssi ja vielä läpinäkyvää, niin se hiukan hymyilyttää joskus. Nämä on usein sellaisia vannoutuneita bilettäjiä ja "uran ja suhteiden luojia", olevinaan tosi kiireisiä ja tärkeitä, osa myös vaihtoehtoihmisiä, jotka elävät "nuoruutta" pitkälle yli kolmenkymmenen ja vannovat lapsettoman elämän autuuden nimeen ja jauhavat pitkin nettiä siitä, että miten niin muka ei ymmärrä lasten kasvatuksesta ja äitiydestä mitään, jos ei ole omia lapsia. Sitten ykskaks joskus 39-vuotiaana hankkivat lapsen tai pari (yleensä tähän liittyy hätäinen puolison vaihto) ja kaikki entiset puheet on niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mitä näitä nyt on. Esim. Rosa Meriläinen on yksi sellainen (kirjoittaa kyllä mukavasti monesti). Anu Silfverberg. Maria Veitola. Moni näistä kyllä "oireilee" sitä äitiyttä myöhemminkin. Jotenkin inhoavat/vihaavat/halveksivat sitä roolia.

Höpö höpö! Esimerkiksi, lähisukulaiseni ilmoitti aikanaan, että eivät halua lapsia koska viihtyvät ihan kahdestaan. Ja ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta. Ovat myös olleet lapsirakkaita aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jos tämä alkaa paasaamaan omasta valinnastaan yms.

Minusta tämä vapaaehtoisesti lapseton -trendi on kummallinen ja friikki muotioikku mutta en mä sitä ääneen sano. Minusta on paljon kunnioitettavampaa olla lapseton sen takia, ettei saa lapsia ( löydä puolisoa) kuin sen takia, että kun ei vaan viitsi.

Minusta vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ei ole kyse mistään muotioikusta vaan siitä, että nykyään erilaisia ihmisiä ja elämänvalintoja ymmärretään paremmin kuin ennen. Ihmiset siis uskaltavat olla avoimemmin sitä, mitä ovat ja seistä valintojensa takana. Muistan kyllä, että vielä viisitoista vuotta sitten homouttakin pidettiin "muoti-ilmiönä" ja erikoisuudentavoitteluna mutta nyt suurin osa on jo oppinut ymmärtämään sen, että kyseessä on seksuaalisen suuntautumisen muoto eikä teinimäinen halu erottua joukosta.

Minusta on kyllä hyvinkin kunnioitettavaa jättää ne lapset tekemättä, jos niitä ei oikeasti halua. Jos olet pyörinyt tällä palstalla yhtään pidempään, niin olet varmasti törmännyt useisiin aloituksiin otsikoilla "Vihaan lastani", "Kadun äitiyttäni" ja niin edelleen. Osassa näistä aloittaja on vieläpä itse vuosikausia toivonut ja halunnut lasta. Voinet siis kuvitella, millainen lopputulos voi pahimmillaan olla, jos täysin vanhemmaksi haluamaton rupeaa väkisin lisääntymään.

Tämä tosin lienee niitä asioita, joista on mahdotonta keskustella asiallisesti ja rakentavasti, jos vastapuoli on jo päättänyt, että velat ovat trendipellejä, jotka eivät "viitsi" lisääntyä. Iän myötä moni mainostaa tulleensa avarakatseisemmaksi ja vähemmän ehdottomaksi mutta jostain syystä tämä ei ikinä päde vapaaehtoisesti lapsettomiin suhtautumisessa.

Ei (vapaaehtoinen) lapsettomuus nyt sentään mikään seksuaalisen suuntautumisen muoto ole. :) Mielenkiintoinen näkemys, että sillä olisi jotain tekemistä seksuaalisuuden kanssa...

Itse en halua lapsia, koska en koe mitään mielenkiintoa niitä kohtaan. En myöskään halua kissaa, en halua kesämökkiä, en halua matkustaa Australiaan, en halua autoksi Skodaa jne. Eli ei kyse ole mistään sen ihmeellisemmästä kuin että en vaan halua lapsia. Ei sitä mielestäni tarvitse mystifioida mitenkään.

En usko, että lainaamasi kirjoittaja tarkoitti rinnastuksellaan sitä, että velaus olisi seksuaalisen suuntautumisen muoto. Lähinnä hän käsittääkseni viittasi vertauksellaan siihen, kuinka ihmisillä on ollut (ja on edelleen) taipumusta leimata jollain tapaa poikkeavat vain trendien perässä juokseviksi oikkuilijoiksi - olipa kyseessä oleva poikkeavuus sitten velaus, homoseksuaalisuus, kasvissyönti, ateismi, jonkin vähemmistöuskonnon harjoittaminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikortti esimerkiksi työelämässä on menettänyt merkityksensä. Yksinhuoltajat ei enää sanele kaikkien lomia tai karkaa töistä palkallisesti joihinkin tarhan juhliin.

Se siinä närästää, että lapsettomat ei enää niele näitä marttyyri-mamien vaatimuksia etuoikeuksista.

Voiko olla taas kauempaa haettua esimerkkiä?

Niinpä.

Taitaa olla tämänkin kirjoittaja katkera jostakin.

T. Vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä muu kuin se, että tullaan johonkin lapsia koskeviin keskusteluihin kommentoimaan, että "onneks mulla ei oo lapsia".

Mitä hittoa? Kertoo vaan siitä, ettei ole sinut sittenkään valintansa kanssa.

Omituinen tulkinta. Kyllä minä ainakin olen ihan oikeasti iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia, eikä se ole merkki mistään epävarmuudesta tämän päätösen suhteen. Vai katuuko sinusta äiti, joka on iloinen lapsestaan, todellisuudessa sitä, että tuli lisääntyneeksi?

Mut mäpä en käykään missään lapsettomuusketjussa ilkkumassa, että ähäkutti, mullapa onkin lapsia.

En ole koskaan ajatellut, että kyse olisi ilkkumisesta, jos sanoo, että on iloinen omasta lapsettomuudestaan. Minulle ilo ja helpotus ovat vilpittömiä, välittömiä reaktioita, kun luen lapsiin liittyvistä kamaluuksista. Itse asiassa minusta on vain hyvä, että lasten hankkimista vielä harkitsevia muistutetaan siitä, että nuo lapsiperhe-elämän kamaluudet eivät ole mikään pakollinen paha, vaan muitakin vaihtoehtoja on.

Voi olla, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja lukea, mutta kommenttien kirjoittajat ovat kyllä varmaankin enemmän kuin sinuja valintansa kanssa.

Jatkossa sitten mietit tarkemmin mihin ketjuun kannattaa kommentoida omaa lapsettomuuttaan, ehkäpä sitten vaikka ihan oma ketju aiheesta. Ihanaa epävarmuutta!

En ymmärrä kommenttiasi. Minä olen ainakin ihan varma siitä, että lapsettomuus on itselleni paras mahdollinen vaihtoehto samalla lailla kun hetero tietää, että hänelle paras vaihtoehto on seurustella erisukupuolisen kumppanin kanssa. Muille tuntemilleni veloille päätös on myös ollut helppo. Uskon palstailevien vapaaehtoisesti lapsettomien tuntevan samalla tavalla, mutta en halua puhua tuntemattomien puolesta, joten siksi käytin varmaankin-sanaa.

Sinulle se varmasti on paras vaihtoehto, mutta miksi ilmaista sitä niin mahtipontisesti sellaisissa ketjuissa jotka käsittelee lapsia? Kielii epävarmasta päätöksestä.

Ymmärrän, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja välttämättä lukea, mutta eiköhän se tullut jo osoitetuksi, että on perusteetonta pitää noita kommentteja merkkinä päätöksen epävarmuudesta.

Itse asiassa tuo "Koska olet noin avoimen iloinen lapsettomuudestasi, oletkin salaa epävarma ja katkera" on joidenkin ns. hurmosmammojen käyttämä väsynyt retorinen ase, jolla vapaaehtoista lapsettomuutta koetetaan mitätöidä ja marginalisoida. Joidenkin on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen on avoimesti, jopa röyhkeästi iloinen lapsettomuudestaan. Se ei millään sovi siihen vallitsevaan kulttuuriseen käytäntöön, jossa lapsettomuutta pitää surra tai hävetä tai ainakin vaieta siitä.

Harmi, että velat iloitsevat lapsettomuudestaan sinun mielestäsi väärässä paikassa, ja voit kyllä kritisoida meitä hienotunteisuuden puutteesta, mutta et saa tuosta leivottua kyllä mitään epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia selkeesti närästää. Jos niitä ei närästäis ne ei edes viitsisi laittaa tämmösiä aloituksia saati palstailla vauva-lehden sivuilla. Ei tämä palsta nyt sentään niin hyvä ole etteikö netistä löytyisi mitään muita kanavia itseilmaisuun.

Mainitse yksikin suomenkielinen palsta, jonne kirjoittaisi yhtä paljon veloja. Sellaista ei ole. Vanhemmat ovat Aihe vapaalla vähemmistössä. Heille on onneksi muita osioita tällä samalla sivustolla. :)

Vierailija kirjoitti:

Se on niin usein defenssi ja vielä läpinäkyvää, niin se hiukan hymyilyttää joskus. Nämä on usein sellaisia vannoutuneita bilettäjiä ja "uran ja suhteiden luojia", olevinaan tosi kiireisiä ja tärkeitä, osa myös vaihtoehtoihmisiä, jotka elävät "nuoruutta" pitkälle yli kolmenkymmenen ja vannovat lapsettoman elämän autuuden nimeen ja jauhavat pitkin nettiä siitä, että miten niin muka ei ymmärrä lasten kasvatuksesta ja äitiydestä mitään, jos ei ole omia lapsia. Sitten ykskaks joskus 39-vuotiaana hankkivat lapsen tai pari (yleensä tähän liittyy hätäinen puolison vaihto) ja kaikki entiset puheet on niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mitä näitä nyt on. Esim. Rosa Meriläinen on yksi sellainen (kirjoittaa kyllä mukavasti monesti). Anu Silfverberg. Maria Veitola. Moni näistä kyllä "oireilee" sitä äitiyttä myöhemminkin. Jotenkin inhoavat/vihaavat/halveksivat sitä roolia.

Provoa tai ei, niin tämä voisi olla anoppini näppäimistön jälkiä, jos hän osaisi kirjoittaa näinkin selvästi. Anopille kun ei ole ollut ikinä tärkeää opetella mm. tietokoneiden käyttöä tai kirjoittamista; onhan naisen tärkein tehtävä olla äiti (ja senkin homman voi hoitaa vähän vasemmalla kädellä, kunhan on vain alapäästään puskenut lapsia). Naiset ei ole yhtään mitään, vaan miesten kautta eletään, oli kyseessä sitten oma ukko, exä tai oma poika.

Ja mitä alkuperäiseen tulee, niin ei närästä. Pidän yksinkertaisina ihmisiä joilla närästää. Itselläni kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä muu kuin se, että tullaan johonkin lapsia koskeviin keskusteluihin kommentoimaan, että "onneks mulla ei oo lapsia".

Mitä hittoa? Kertoo vaan siitä, ettei ole sinut sittenkään valintansa kanssa.

Omituinen tulkinta. Kyllä minä ainakin olen ihan oikeasti iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia, eikä se ole merkki mistään epävarmuudesta tämän päätösen suhteen. Vai katuuko sinusta äiti, joka on iloinen lapsestaan, todellisuudessa sitä, että tuli lisääntyneeksi?

Mut mäpä en käykään missään lapsettomuusketjussa ilkkumassa, että ähäkutti, mullapa onkin lapsia.

En ole koskaan ajatellut, että kyse olisi ilkkumisesta, jos sanoo, että on iloinen omasta lapsettomuudestaan. Minulle ilo ja helpotus ovat vilpittömiä, välittömiä reaktioita, kun luen lapsiin liittyvistä kamaluuksista. Itse asiassa minusta on vain hyvä, että lasten hankkimista vielä harkitsevia muistutetaan siitä, että nuo lapsiperhe-elämän kamaluudet eivät ole mikään pakollinen paha, vaan muitakin vaihtoehtoja on.

Voi olla, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja lukea, mutta kommenttien kirjoittajat ovat kyllä varmaankin enemmän kuin sinuja valintansa kanssa.

Jatkossa sitten mietit tarkemmin mihin ketjuun kannattaa kommentoida omaa lapsettomuuttaan, ehkäpä sitten vaikka ihan oma ketju aiheesta. Ihanaa epävarmuutta!

En ymmärrä kommenttiasi. Minä olen ainakin ihan varma siitä, että lapsettomuus on itselleni paras mahdollinen vaihtoehto samalla lailla kun hetero tietää, että hänelle paras vaihtoehto on seurustella erisukupuolisen kumppanin kanssa. Muille tuntemilleni veloille päätös on myös ollut helppo. Uskon palstailevien vapaaehtoisesti lapsettomien tuntevan samalla tavalla, mutta en halua puhua tuntemattomien puolesta, joten siksi käytin varmaankin-sanaa.

Sinulle se varmasti on paras vaihtoehto, mutta miksi ilmaista sitä niin mahtipontisesti sellaisissa ketjuissa jotka käsittelee lapsia? Kielii epävarmasta päätöksestä.

Ymmärrän, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja välttämättä lukea, mutta eiköhän se tullut jo osoitetuksi, että on perusteetonta pitää noita kommentteja merkkinä päätöksen epävarmuudesta.

Itse asiassa tuo "Koska olet noin avoimen iloinen lapsettomuudestasi, oletkin salaa epävarma ja katkera" on joidenkin ns. hurmosmammojen käyttämä väsynyt retorinen ase, jolla vapaaehtoista lapsettomuutta koetetaan mitätöidä ja marginalisoida. Joidenkin on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen on avoimesti, jopa röyhkeästi iloinen lapsettomuudestaan. Se ei millään sovi siihen vallitsevaan kulttuuriseen käytäntöön, jossa lapsettomuutta pitää surra tai hävetä tai ainakin vaieta siitä.

Harmi, että velat iloitsevat lapsettomuudestaan sinun mielestäsi väärässä paikassa, ja voit kyllä kritisoida meitä hienotunteisuuden puutteesta, mutta et saa tuosta leivottua kyllä mitään epävarmuutta.

Sinäkö päätit, että se tuli osoitetuksi? Ehei, päinvastoin =)

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä harmittaa, että näitä vapaaehtoisesti lapsettomia tuntuu internet-keskustelujen mukaan olevan niin paljon. Muiden ihmisten pitää sit tehdä entistäkin enemmän lapsia heidän edestään, ettei väestö hupenisi. Monesti kuulee siitä ylikansoituksesta näissä keskusteluissa, mutta suomalaisia on maailmassa häviävän pienin määrä. Kyllä se ylikansoitus tapahtuu ihan toisaalla. Itse ainakin tahtoisin, että esim. suomen kieli selviäisi vahvana vielä toiset tuhat vuotta - ei se ole mikään itsestäänselvyys, on niitä kulttuureja/kieliä ennenkin kadonnut.

Tuosta ei tarvitse huolta kantaa. Somput tekevät lapsia vähintään 1 per vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Tämä on varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä kirjoitus aiheesta, jonka kannattaa molempien leirien kiihkoilijoiden lukea ja mennä oikeasti hieman itseensä. 

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä toisen lapsettomuus (tai se että onko lapsia) on keneltäkään muulta pois. Itselleni tulee aina varsin epämukava olo sellaisen ihmisen seurassa, joka yrittää nostaa itseään jalustalle tämän asian kautta. Avoin lapsivihamielisuus on yhtä "ahdistavaa" kuin se ajattelumalli missä äitiys ja lapset tekevät naisesta jotenkin "täydellisen".

Ymmärrän toisaalta, että oma kokemus/tuntemus asiasta on joillekin "se ainoa oikea totuus" mutta kuten lainauksessa sanottiin: Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Paitsi että lapsettomuus ja lasten hankinta eivät ole valintoina samanarvoisia. Lapsen hankkiminen on eeettisesti kestämätön, julma teko, ja lapsettomuus moraalisesti oikea teko.

Tämän tyyppiset moraaliset arvoittamiset valintojen välillä vaativat myös aiheen avaamista hieman. Osalta tämän tyyppinen kirjoittelu menee ohi ja varmasti myös provoilun piikkiin! Nyt sitten kehiin oikeasti sitä aiheen avaamista kunnolla jos vedetään moraalifilosofiaa  kehiin ;)

Jotkut ihmiset ottavat kaiken omista mielipiteistä poikkeavan toiminnan loukkauksena tai arvosteluna heitä kohtaan.

Sama näkyy usein nettikeskusteluissa, joissa kerrotaan omista kokemuksista. Esim. olen seurannut pitkää kiistelyä hiusten pesemisestä, jossa joku kertoi, että tämän on pakko pestä omat hiuksensa joka päivä, koska ne rasvoittuvat. Tämä kommentti sai aikaan pitkän ketjun, jossa loukkaantuja koki ko. kommentin suurena loukkauksena, koska hän pesee hiuksensa joka toinen päivä eivätkä hänen hiuksensa rasvoitu. Vaikka tuossa ensimmäisessä viestissä ei mitenkään kommentoitu toisten ihmisten tapoja tai ominaisuuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä muu kuin se, että tullaan johonkin lapsia koskeviin keskusteluihin kommentoimaan, että "onneks mulla ei oo lapsia".

Mitä hittoa? Kertoo vaan siitä, ettei ole sinut sittenkään valintansa kanssa.

Omituinen tulkinta. Kyllä minä ainakin olen ihan oikeasti iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia, eikä se ole merkki mistään epävarmuudesta tämän päätösen suhteen. Vai katuuko sinusta äiti, joka on iloinen lapsestaan, todellisuudessa sitä, että tuli lisääntyneeksi?

Mut mäpä en käykään missään lapsettomuusketjussa ilkkumassa, että ähäkutti, mullapa onkin lapsia.

En ole koskaan ajatellut, että kyse olisi ilkkumisesta, jos sanoo, että on iloinen omasta lapsettomuudestaan. Minulle ilo ja helpotus ovat vilpittömiä, välittömiä reaktioita, kun luen lapsiin liittyvistä kamaluuksista. Itse asiassa minusta on vain hyvä, että lasten hankkimista vielä harkitsevia muistutetaan siitä, että nuo lapsiperhe-elämän kamaluudet eivät ole mikään pakollinen paha, vaan muitakin vaihtoehtoja on.

Voi olla, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja lukea, mutta kommenttien kirjoittajat ovat kyllä varmaankin enemmän kuin sinuja valintansa kanssa.

Jatkossa sitten mietit tarkemmin mihin ketjuun kannattaa kommentoida omaa lapsettomuuttaan, ehkäpä sitten vaikka ihan oma ketju aiheesta. Ihanaa epävarmuutta!

En ymmärrä kommenttiasi. Minä olen ainakin ihan varma siitä, että lapsettomuus on itselleni paras mahdollinen vaihtoehto samalla lailla kun hetero tietää, että hänelle paras vaihtoehto on seurustella erisukupuolisen kumppanin kanssa. Muille tuntemilleni veloille päätös on myös ollut helppo. Uskon palstailevien vapaaehtoisesti lapsettomien tuntevan samalla tavalla, mutta en halua puhua tuntemattomien puolesta, joten siksi käytin varmaankin-sanaa.

Sinulle se varmasti on paras vaihtoehto, mutta miksi ilmaista sitä niin mahtipontisesti sellaisissa ketjuissa jotka käsittelee lapsia? Kielii epävarmasta päätöksestä.

Ymmärrän, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja välttämättä lukea, mutta eiköhän se tullut jo osoitetuksi, että on perusteetonta pitää noita kommentteja merkkinä päätöksen epävarmuudesta.

Itse asiassa tuo "Koska olet noin avoimen iloinen lapsettomuudestasi, oletkin salaa epävarma ja katkera" on joidenkin ns. hurmosmammojen käyttämä väsynyt retorinen ase, jolla vapaaehtoista lapsettomuutta koetetaan mitätöidä ja marginalisoida. Joidenkin on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen on avoimesti, jopa röyhkeästi iloinen lapsettomuudestaan. Se ei millään sovi siihen vallitsevaan kulttuuriseen käytäntöön, jossa lapsettomuutta pitää surra tai hävetä tai ainakin vaieta siitä.

Harmi, että velat iloitsevat lapsettomuudestaan sinun mielestäsi väärässä paikassa, ja voit kyllä kritisoida meitä hienotunteisuuden puutteesta, mutta et saa tuosta leivottua kyllä mitään epävarmuutta.

Sinäkö päätit, että se tuli osoitetuksi? Ehei, päinvastoin =)

Ihminen päättää toki itse, mitä haluaa uskoa, mutta jossakin kohtaa voisi tietysti olla hyvä harkita vaihtoehtoja myös omien ennakkoluulojen ulkopuolelta. Eivät virheelliset käsityksesi ole pois minulta vaan ainoastaan sinulta itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ottavat kaiken omista mielipiteistä poikkeavan toiminnan loukkauksena tai arvosteluna heitä kohtaan.

Sama näkyy usein nettikeskusteluissa, joissa kerrotaan omista kokemuksista. Esim. olen seurannut pitkää kiistelyä hiusten pesemisestä, jossa joku kertoi, että tämän on pakko pestä omat hiuksensa joka päivä, koska ne rasvoittuvat. Tämä kommentti sai aikaan pitkän ketjun, jossa loukkaantuja koki ko. kommentin suurena loukkauksena, koska hän pesee hiuksensa joka toinen päivä eivätkä hänen hiuksensa rasvoitu. Vaikka tuossa ensimmäisessä viestissä ei mitenkään kommentoitu toisten ihmisten tapoja tai ominaisuuksia!

  Mistä sen loukkaantumisen huomasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Tämä on varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä kirjoitus aiheesta, jonka kannattaa molempien leirien kiihkoilijoiden lukea ja mennä oikeasti hieman itseensä. 

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä toisen lapsettomuus (tai se että onko lapsia) on keneltäkään muulta pois. Itselleni tulee aina varsin epämukava olo sellaisen ihmisen seurassa, joka yrittää nostaa itseään jalustalle tämän asian kautta. Avoin lapsivihamielisuus on yhtä "ahdistavaa" kuin se ajattelumalli missä äitiys ja lapset tekevät naisesta jotenkin "täydellisen".

Ymmärrän toisaalta, että oma kokemus/tuntemus asiasta on joillekin "se ainoa oikea totuus" mutta kuten lainauksessa sanottiin: Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Paitsi että lapsettomuus ja lasten hankinta eivät ole valintoina samanarvoisia. Lapsen hankkiminen on eeettisesti kestämätön, julma teko, ja lapsettomuus moraalisesti oikea teko.

Tämän tyyppiset moraaliset arvoittamiset valintojen välillä vaativat myös aiheen avaamista hieman. Osalta tämän tyyppinen kirjoittelu menee ohi ja varmasti myös provoilun piikkiin! Nyt sitten kehiin oikeasti sitä aiheen avaamista kunnolla jos vedetään moraalifilosofiaa  kehiin ;)

Kannattaa aloittaa kuuntelemalla vaikka filosofi David Benatarin haastattelu Youtubesta. Siinä avataan eettisen antinatalismin perusteita hyvin ymmärrettävästi. Jokaisen tulisi tutustua lasten hankkimiseen liittyviin moraaliargumentteihin ennen päätöksen tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä muu kuin se, että tullaan johonkin lapsia koskeviin keskusteluihin kommentoimaan, että "onneks mulla ei oo lapsia".

Mitä hittoa? Kertoo vaan siitä, ettei ole sinut sittenkään valintansa kanssa.

Omituinen tulkinta. Kyllä minä ainakin olen ihan oikeasti iloinen siitä, ettei minulla ole lapsia, eikä se ole merkki mistään epävarmuudesta tämän päätösen suhteen. Vai katuuko sinusta äiti, joka on iloinen lapsestaan, todellisuudessa sitä, että tuli lisääntyneeksi?

Mut mäpä en käykään missään lapsettomuusketjussa ilkkumassa, että ähäkutti, mullapa onkin lapsia.

En ole koskaan ajatellut, että kyse olisi ilkkumisesta, jos sanoo, että on iloinen omasta lapsettomuudestaan. Minulle ilo ja helpotus ovat vilpittömiä, välittömiä reaktioita, kun luen lapsiin liittyvistä kamaluuksista. Itse asiassa minusta on vain hyvä, että lasten hankkimista vielä harkitsevia muistutetaan siitä, että nuo lapsiperhe-elämän kamaluudet eivät ole mikään pakollinen paha, vaan muitakin vaihtoehtoja on.

Voi olla, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja lukea, mutta kommenttien kirjoittajat ovat kyllä varmaankin enemmän kuin sinuja valintansa kanssa.

Jatkossa sitten mietit tarkemmin mihin ketjuun kannattaa kommentoida omaa lapsettomuuttaan, ehkäpä sitten vaikka ihan oma ketju aiheesta. Ihanaa epävarmuutta!

En ymmärrä kommenttiasi. Minä olen ainakin ihan varma siitä, että lapsettomuus on itselleni paras mahdollinen vaihtoehto samalla lailla kun hetero tietää, että hänelle paras vaihtoehto on seurustella erisukupuolisen kumppanin kanssa. Muille tuntemilleni veloille päätös on myös ollut helppo. Uskon palstailevien vapaaehtoisesti lapsettomien tuntevan samalla tavalla, mutta en halua puhua tuntemattomien puolesta, joten siksi käytin varmaankin-sanaa.

Sinulle se varmasti on paras vaihtoehto, mutta miksi ilmaista sitä niin mahtipontisesti sellaisissa ketjuissa jotka käsittelee lapsia? Kielii epävarmasta päätöksestä.

Ymmärrän, että vanhemmat eivät haluaisi noita kommentteja välttämättä lukea, mutta eiköhän se tullut jo osoitetuksi, että on perusteetonta pitää noita kommentteja merkkinä päätöksen epävarmuudesta.

Itse asiassa tuo "Koska olet noin avoimen iloinen lapsettomuudestasi, oletkin salaa epävarma ja katkera" on joidenkin ns. hurmosmammojen käyttämä väsynyt retorinen ase, jolla vapaaehtoista lapsettomuutta koetetaan mitätöidä ja marginalisoida. Joidenkin on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen on avoimesti, jopa röyhkeästi iloinen lapsettomuudestaan. Se ei millään sovi siihen vallitsevaan kulttuuriseen käytäntöön, jossa lapsettomuutta pitää surra tai hävetä tai ainakin vaieta siitä.

Harmi, että velat iloitsevat lapsettomuudestaan sinun mielestäsi väärässä paikassa, ja voit kyllä kritisoida meitä hienotunteisuuden puutteesta, mutta et saa tuosta leivottua kyllä mitään epävarmuutta.

Sinäkö päätit, että se tuli osoitetuksi? Ehei, päinvastoin =)

Ihminen päättää toki itse, mitä haluaa uskoa, mutta jossakin kohtaa voisi tietysti olla hyvä harkita vaihtoehtoja myös omien ennakkoluulojen ulkopuolelta. Eivät virheelliset käsityksesi ole pois minulta vaan ainoastaan sinulta itseltäsi.

Huomaatko miten paljon koko ajan selittelet? Loukkaannut mun "virheellisistä käsityksistäni". ;=)

Vierailija kirjoitti:

Äitiys on joillekin ainoa tapa päteä. On pelottavaa, kun joku ei pidä tuota juuri minään.

Tuntuu vähän siltä, että jotkut velat toivoisivat, että näin olisi (että heidän valintansa järkyttäisi äitejä), mutta näin ei kyllä ole. Tällaisissa ketjuissa on muutama anonyymi hullu, mutta suuri enemmistö ei ajattele asiasta mitään erityistä. Tämän näkee hyvin siistimmillä, rekisteröitymistä vaativilla palstoilla: esim vauva.infon vastaavassa ketjussa kaikki ovat erittäin suvaitsevaisia vapaaehtoista lapsettomuuutta kohtaan. Mua kiinnostaa enemmän, mistä ja miksi tulevat nämä jatkuvat vastakkainasettelua lietsovat vela-avaukset.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ottavat kaiken omista mielipiteistä poikkeavan toiminnan loukkauksena tai arvosteluna heitä kohtaan.

Sama näkyy usein nettikeskusteluissa, joissa kerrotaan omista kokemuksista. Esim. olen seurannut pitkää kiistelyä hiusten pesemisestä, jossa joku kertoi, että tämän on pakko pestä omat hiuksensa joka päivä, koska ne rasvoittuvat. Tämä kommentti sai aikaan pitkän ketjun, jossa loukkaantuja koki ko. kommentin suurena loukkauksena, koska hän pesee hiuksensa joka toinen päivä eivätkä hänen hiuksensa rasvoitu. Vaikka tuossa ensimmäisessä viestissä ei mitenkään kommentoitu toisten ihmisten tapoja tai ominaisuuksia!

Tämä on niin totta. Joku valittaa palstalla vaikkapa mummosta/papasta joka vaikkapa tulee kylään kutsumatta, niin toinen jo huutaa että olisit onnellinen, teidän lapsilla sentään on mummo/pappa, minun lasten mummot/papat ei pidä yhteyttä. Paras veto lienee: "Minä olen yrittänyt olla hyvä mummo lapsenlapsilleni, mutta näköjään me mummot ollaan niin kamalia teidän miniöiden/tytärten mielestä, ettenpä taida enää tarjota lapsenhoitoapua." Siis sille omalle lapselleen, ei palstamammalle :D

Tai jos joku vaikka kertoo, että kaverilla käynti ahdistaa koska siellä on niin sotkuista, niin jo on ainakin 20 viestiä kuinka "meilläkin on sotkua välillä, mutta enpä tiennytkään että se kavereilla ahdistaa."

Ei kyetä ymmärtämään, että jonkun toisen tilanne ei ole suoraan verrattavissa omaan tilanteeseen. Ja tuntuu, ettei ymmärretä että se oma kaveri tai lapsi ei ole se viestin kirjoittaja. Vähän sama kun lukisit horoskoopista, että joku pettää luottamuksesi tänään, ja aloitat tähän varautuen mykkäkoulun miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Tämä on varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä kirjoitus aiheesta, jonka kannattaa molempien leirien kiihkoilijoiden lukea ja mennä oikeasti hieman itseensä. 

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä toisen lapsettomuus (tai se että onko lapsia) on keneltäkään muulta pois. Itselleni tulee aina varsin epämukava olo sellaisen ihmisen seurassa, joka yrittää nostaa itseään jalustalle tämän asian kautta. Avoin lapsivihamielisuus on yhtä "ahdistavaa" kuin se ajattelumalli missä äitiys ja lapset tekevät naisesta jotenkin "täydellisen".

Ymmärrän toisaalta, että oma kokemus/tuntemus asiasta on joillekin "se ainoa oikea totuus" mutta kuten lainauksessa sanottiin: Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Paitsi että lapsettomuus ja lasten hankinta eivät ole valintoina samanarvoisia. Lapsen hankkiminen on eeettisesti kestämätön, julma teko, ja lapsettomuus moraalisesti oikea teko.

Kuinka moni av:m veloista allekirjoittaa tämän? Ja kumpia närästi enemmän toisten valinnat, lapsia hankkiavia vai lapsettomia? Jos noin moraalisesti ajattelee eikö ainoa oikea teko omalta kannalta olisi itsemurha? Miksi sinulla on oikeus elää mutta seuraavalla sukupolvella ei? Minulla on ystäväpiirissä sekä lapsettomia että lapsia hankkineita. Monet, niinkuin itsekin hankin lapset vasta myöhemmällä iällä jolloin oli asuttu ulkomailla, matkusteltu ja eletty antoisaa elämää. Lasten hankkimisen jälkeen on asuttu ulkomailla, matkusteltu ja eletty antoisaa elämää.Samoin on tehneet ne muut lapsia hankkineet tai lapsettomat ystäväni. Jos heiltä nyt kysyttäisiin (ollaan 50+) niitä asioita joita katuvat elämässään niin tuskin kukaan lasten hankkimista tai hankkimattomuutta ensimmäiseksi listalle nostaisi. Eikö jokainen voi olla onnellinen omalla tyylillään niin kauan kun ei muita vahingoita? Ja tuon pakottavan tarpeen vastakkainasetteluun voisi muuttaa johonkin itselle enemmän onnea tuovaan. Niinkuin minulle nyt uimiseen, jospa saisi pojan ja koiran mukaan, kun sisällä on saanut taas nestehukan korjattua vissyllä. Ihana kesä nautitaan, lasten kanssa tai ilman!