Oikeastiko joitakin närästää se, että joku toinen kanssaihminen on vapaaehtoisesti lapseton?

Minua ei kiinnosta, miksi joku on lapseton. Se on jokaisen yksityiasia.

Osalle velana olo tuntuu olevan ideologinen valinta, palopuheet eivät kiinnosta.

No ei kiinnosta, ihan sama. Mun lapsella on vela-kummi ja ostaa hillittömän kalliita lahjoja (ihan hävettää) ja lykkää rahaa joka tilanteessa ja on lapselle älyttömän kiva. Mietin etukäteen, että kehtaankohan pyytää, kun on niin selkeästi ilmaissut, ettei missään tapauksessa halua lapsia. Mutta hän olikin ihan innoissaan ja otettu.

Ei närästä, mutta säälittää joskus hiukan (ne jotka vaahtoaa). Eivät tiedä mistä jäävät paitsi (toisten lapset ei ole sama asia). Lapselliset taas tietävät myös, mitä se lapseton elämä on (jos nyt eivät ole ihan teineinä tulleet vanhemmiksi).

Ei närästä. En kyllä ymmärrä sitä mutta en sano sitä ääneen. Eikä aina voi tietää onko lapsettomuus velaa vai ei, rn puhu lapsistani/lapsiasioista lapsettomien läsnäollessa. Olen itse kärsinyt aluksi lapsettomuudesta ja nut kun lapsia on, on se edelleen unelmien täyttymys.

Ei haittaa, kukin tehköön mitä haluaa. Kannattaa tehdäkin, eihän niitä muiden ihmisten vuoksi kannata alkaa lapsia tekemään?

Ei närästä. Mielestäni on hienoa, että kaupunkilaiset eivät lisäänny. Näin minun geenini ja ideologiani valtaavat alaa. Kaupunkilaiset kun yleensä ovat avuttomia ja aivottomia suvakkeja.

Ei mua haittaa. Todellakaan.

Se haittaa jos joku tulee sössöttämään mulle jostain maapallon ylikansoittumisesta kun iloitsen omasta raskaudestani. Onneksi en oo moisia livenä tavannut...

Äitiys on joillekin ainoa tapa päteä. On pelottavaa, kun joku ei pidä tuota juuri minään.

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä, mutta säälittää joskus hiukan (ne jotka vaahtoaa). Eivät tiedä mistä jäävät paitsi (toisten lapset ei ole sama asia). Lapselliset taas tietävät myös, mitä se lapseton elämä on (jos nyt eivät ole ihan teineinä tulleet vanhemmiksi).

Haluatko olla vaikeasti vammaisen äiti? Minä olen enkä enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Äitiys on joillekin ainoa tapa päteä. On pelottavaa, kun joku ei pidä tuota juuri minään.

Jep, tämä on tullut muutamankin kerran huomattua. Tuntuu aika ikävältä niiden lasten kannalta, että heidän paikkansa on olla äidin egonpönkittäjiä ja imagonkiillottajia.

Toisaalta tiettyä ihmistyyppiä tuntuu närästävän kaikki ns. perinteisestä kaavasta poikkeava. Eivät millään tahdo tajuta, että se Helsingissä vuokrayksiössä asuva serkku on oikeasti tyytyväinen elämäänsä eikä kaipaa neljän huoneen omakotitaloa maaseutukunnasta. Kirjojen ja blogien parissa viihtyvää nuorta yritetään väkisin repiä baareihin bilettämään ja sinkkua ollaan naittamassa milloin kenellekin riippumatta siitä, onko kyseessä millään tavoin sopiva kumppanikandidaatti. Jonkinlaisesta yksinkertaisuudestahan tuo kertoo, ettei osata katsoa maailmaa kuin sen oman suodattimen läpi ja kuvitellaan, että muut näkevät ja kokevat asiat samanlaisina kuin itse.

Se on niin usein defenssi ja vielä läpinäkyvää, niin se hiukan hymyilyttää joskus. Nämä on usein sellaisia vannoutuneita bilettäjiä ja "uran ja suhteiden luojia", olevinaan tosi kiireisiä ja tärkeitä, osa myös vaihtoehtoihmisiä, jotka elävät "nuoruutta" pitkälle yli kolmenkymmenen ja vannovat lapsettoman elämän autuuden nimeen ja jauhavat pitkin nettiä siitä, että miten niin muka ei ymmärrä lasten kasvatuksesta ja äitiydestä mitään, jos ei ole omia lapsia. Sitten ykskaks joskus 39-vuotiaana hankkivat lapsen tai pari (yleensä tähän liittyy hätäinen puolison vaihto) ja kaikki entiset puheet on niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mitä näitä nyt on. Esim. Rosa Meriläinen on yksi sellainen (kirjoittaa kyllä mukavasti monesti). Anu Silfverberg. Maria Veitola. Moni näistä kyllä "oireilee" sitä äitiyttä myöhemminkin. Jotenkin inhoavat/vihaavat/halveksivat sitä roolia.

eräs vela romahti mielenterveydeltään kun koira kuoli, tervettä?

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Noup

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Juu mutta kun lapsia ei pitäisi tehdä minkään plusmiinus-tilastojen mukaan tai siksi kun haluaa sisältöä elämäänsä. LAPSET OVAT ELÄVIÄ JA TUNTEVIA IHMISIÄ. Älkää tehkö niitä itsekkäästi vain että saatte itsellenne paremman elämän. 

Muistakaa että jokainen lapsi jonka synnytätte, tuomitsette samalla kuolemaan. Se lapsi jonain päivänä kuolee vanhuuteen tai sairauteen tai onnettomuuteen.  Jos et tee lasta et tapa häntä. Jos teet lapsen tapat hänet.

Tämä on paradoksi jossa luodaan jotain rakasta joka samalla tuomitaan kuolemaan.

Ymmärrän toki että ihmiset ovat liian tyhmiä tajuamaan tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä näitä vastakkainasetteluja ylipäätään.😳 Ihme kiihkoilijoita löytyy molemmista leireistä.

"Lälläslää, mullapa onkin aikaa tehdä mitä mua huvittaa!"

"No mut lapset tuo elämään sisältöä, sun elämäs on oikeasti tyhjää"

"Eipä oo, itteäs vaan kaduttaa kun teit lapsia ja nyt oot jumissa lasten kanssa omakotitalossa ja kuljet farmariautolla."

"Eipäs kaduta, sua kaduttaa vanhana kun kukaan ei sua käy vanhainkodissa kattomassa"

Jne

Jne

Jne

Siis oikeesti AIKUISET IHMISET!?!

Oma näkemykseni: jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolet. Ennen lapsia oli mukavaa, sai vapaasti harrastaa (tai olla harrastamatta), tulla ja mennä ja syödä ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Nyt on pari ihanaa lasta, joita saan hoitaa kotona, ja viihdyn täällä paaaljon paremmin ku töissä. Mutta tosiaan vapaa-ajanviettotavat on osaltaan muuttunut. En missään asioissa haikaile menneitä, elän tässä hetkessä. Elämä oli kivaa ennen lapsia, elämä on kivaa nyt. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tulevaisuudessa se on taas erilaista. Ystäväpiiristä löytyy niin perheitä, lapsettomia pariskuntia ja pari sinkkuakin. Jännästi homma toimii ja juttu luistaa, kun ei vaan kadota omaa itseään tässä matkan aikana.

Ymmärrän, jos jotkut eivät halua lapsia. Ymmärrän, miksi jotkut haluavat lapsia. Ehkä siinä on laskettu plusmiinus-tilastot ja ratkaisuun päädytty. Vertaan tätä aina siihen, että itse en ottaisi koiraa. Ymmärrän, jos jotkut haluavat, itselläni vaan plusmiinus-tilasto jäisi niin reippaasti miinukselle että nou tänks! Ei mun silti tarvi muita yrittää käännyttää ja jauhaa, että miksi sä nyt koiran menit ottamaan!😄 Kaikki kukat kukkikoon, peace!

Juu mutta kun lapsia ei pitäisi tehdä minkään plusmiinus-tilastojen mukaan tai siksi kun haluaa sisältöä elämäänsä. LAPSET OVAT ELÄVIÄ JA TUNTEVIA IHMISIÄ. Älkää tehkö niitä itsekkäästi vain että saatte itsellenne paremman elämän. 

Muistakaa että jokainen lapsi jonka synnytätte, tuomitsette samalla kuolemaan. Se lapsi jonain päivänä kuolee vanhuuteen tai sairauteen tai onnettomuuteen.  Jos et tee lasta et tapa häntä. Jos teet lapsen tapat hänet.

Tämä on paradoksi jossa luodaan jotain rakasta joka samalla tuomitaan kuolemaan.

Ymmärrän toki että ihmiset ovat liian tyhmiä tajuamaan tällaista.

Vittu mitä mukadiippiä paskaa. Ja loppuun kaneetti, jolla nostetaan itsensä toisten yläpuolelle. Lukiofilosofi.

Joitakin vain tuntuu närästävän.

Olen yli viisikymppinen. Elän vakaassa parisuhteessa. Tein abortin noin kymmenen vuotta sitten. En epäröinyt hetkeäkään ratkaisuani, kun yllätys- ja vahinkoraskaus yllätti.

Vanhempani eivät ole ikinä odottaneet tai painostaneet lapsellisuuteen. Mieheni on hyväksynyt ratkaisuni (hahaa! tämä on hänenkin ensimmäinen vakava suhteensa, joten hänelläkään ei ole lapsia), mutta sen sijaan useampikin kaverini, jolle olen abortistani uskoutunut, on paheksunut ratkaisuani.

Olisi kuulemma pitänyt "antaa mahdollisuus" itselleni "kokea äitiys, johon vähitellen kasvaa". He jaksavat aina välillä vihjailla menetetyistä kevät-, rippi- ja yo-juhlista...

Jeesus! Sen verran vanhanaikainen ja kunniallinen olen, etten halua vain kokeilla äitiyttä - joka ei oikeasti ole ikinä tippaakaan kiinnostanut!

Vierailija kirjoitti:

Ei närästä, mutta säälittää joskus hiukan (ne jotka vaahtoaa). Eivät tiedä mistä jäävät paitsi (toisten lapset ei ole sama asia). Lapselliset taas tietävät myös, mitä se lapseton elämä on (jos nyt eivät ole ihan teineinä tulleet vanhemmiksi).

Joo no en kyllä rupee tekemään lapsia ihan vaan kokeilunhalusta :D

Vain jos tämä alkaa paasaamaan omasta valinnastaan yms.

Minusta tämä vapaaehtoisesti lapseton -trendi on kummallinen ja friikki muotioikku mutta en mä sitä ääneen sano. Minusta on paljon kunnioitettavampaa olla lapseton sen takia, ettei saa lapsia ( löydä puolisoa) kuin sen takia, että kun ei vaan viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vain jos tämä alkaa paasaamaan omasta valinnastaan yms.

Minusta tämä vapaaehtoisesti lapseton -trendi on kummallinen ja friikki muotioikku mutta en mä sitä ääneen sano. Minusta on paljon kunnioitettavampaa olla lapseton sen takia, ettei saa lapsia ( löydä puolisoa) kuin sen takia, että kun ei vaan viitsi.

Minusta vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ei ole kyse mistään muotioikusta vaan siitä, että nykyään erilaisia ihmisiä ja elämänvalintoja ymmärretään paremmin kuin ennen. Ihmiset siis uskaltavat olla avoimemmin sitä, mitä ovat ja seistä valintojensa takana. Muistan kyllä, että vielä viisitoista vuotta sitten homouttakin pidettiin "muoti-ilmiönä" ja erikoisuudentavoitteluna mutta nyt suurin osa on jo oppinut ymmärtämään sen, että kyseessä on seksuaalisen suuntautumisen muoto eikä teinimäinen halu erottua joukosta.

Minusta on kyllä hyvinkin kunnioitettavaa jättää ne lapset tekemättä, jos niitä ei oikeasti halua. Jos olet pyörinyt tällä palstalla yhtään pidempään, niin olet varmasti törmännyt useisiin aloituksiin otsikoilla "Vihaan lastani", "Kadun äitiyttäni" ja niin edelleen. Osassa näistä aloittaja on vieläpä itse vuosikausia toivonut ja halunnut lasta. Voinet siis kuvitella, millainen lopputulos voi pahimmillaan olla, jos täysin vanhemmaksi haluamaton rupeaa väkisin lisääntymään.

Tämä tosin lienee niitä asioita, joista on mahdotonta keskustella asiallisesti ja rakentavasti, jos vastapuoli on jo päättänyt, että velat ovat trendipellejä, jotka eivät "viitsi" lisääntyä. Iän myötä moni mainostaa tulleensa avarakatseisemmaksi ja vähemmän ehdottomaksi mutta jostain syystä tämä ei ikinä päde vapaaehtoisesti lapsettomiin suhtautumisessa.