Voisitteko opettaa lapsenne olemaan mänkymättä ruokapöydässä?
Nyt kun kesäisin ollaan yhdessä ja syödään porukalla, niin voi tsiisus kun ei haluaisi kuunnella sitä "mitä tää on?? aha en syö, en syö totakaan, hyi, ööök, en tykkää". Sitten luetellaan ja osoitellaan kaikki pöydästä mistä ei tykätä ja mitä ei aiotakaan maistaa.
Mikä teitä aikuisia vaivaa, kun lapsen annetaan määkiä tuolla lailla ruokapöydässä? Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta siitä ollaan hiljaa, sanotaan "ei kiitos" jos tarjotaan tai väistellään vaivihkaa lautaselta.
Kommentit (38)
Sun tekemä ruoka on niin pahaa, lapset vaan sanoo ääneen sen mitä muut ajattelee. Sori.
En tiedä mitä mänkymättä tarkoittaa.
Ei mun lapset noin tee, varsinkaan kylässä. Sulla on ne sun "porukat" jotain jotka ei osaa opettaa kakaroitaan käyttäytymään, mitä sä meille siitä valitat?
Katos kun ne on lapsia. Siksi ne mänkyy. Voit syödä oman ruokasi vaikka kaukana nurmikolla viltin päällä niin ei sitte häiri!
Kenen kanssa sä olet kesällä yhdessä ja syöt porukalla?
Vierailija kirjoitti:
Sun tekemä ruoka on niin pahaa, lapset vaan sanoo ääneen sen mitä muut ajattelee. Sori.
Silti käytöstavat.
T. ap
Kaikkia lapsia ei selvästikään hakata tarpeeksi kotona 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tekemä ruoka on niin pahaa, lapset vaan sanoo ääneen sen mitä muut ajattelee. Sori.
Silti käytöstavat.
T. ap
Noup. Pointti onkin just siinä kun lapset sanoo ääneen mitä itse ajattelee, muttei kehtaa sanoa. "Isi, miksi tolla on niin iso maha?" Sitten voi tuijotella arvioivasti ja puntaroida asiaa, naurahdella hyväntahtoisesti. "En tiedä kulta, miksiköhän?" Jne...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä mänkymättä tarkoittaa.
Mänkymättä on muinaisugrilainen vastine sanalle mankua - mankumatta.
Vielä oudompia ovat vanhemmat, jotka kertovat pöytään tullessa lapsilleen mistä tarjolla olevasta ruuasta he eivät sitten pidä.
Mulla on tapana huomautella ylipainoisille sukulaisille ruokaa ottaessa. Nykyään ihmiset on niin helvetin lihavia, yhtään ei osata katsoa mitä pöydästä otetaan.
Meillä lapset sanovat ei kiitos jos eivät oikeasti pidä jostain lisukkeesta tai jälkiruoasta. Pääruokaa pitää aina ottaa edes vähän "mänkymättä". Inhoan myös itse lapsia ja aikuisia ketkä ilmoittavat jo ruoan nähtyään yäk, hyi, en tykkää. Sekin ärsyttää jos ravintolassa pilaa muiden ruokatunnelmaa annoksestaan valitamalla, usein kun jollain muulla seurueessa voi olla vieläpä sama annos jota tyytyväisenä nautiskelee.
Ap unohtanut olleensa lapsi joskus itsekkin.
Kun lapsi tekee noin, niin silloin noustaan pöydästä, otetaan lapsi mukaan ja annetaan hänelle erittäin raivokkaasti risua toisessa huoneessa. Sitten palataan ruokapöytään. Tämä toimenpide toistetaan niin monta kertaa kuin valitus jatkuu. Meidän lapset ovat oppineet kerrasta.
Sitä lasta voi kasvattaa ilman väkivaltaakin, huom te jotka tähän viittasitte. Omia lapsia ei ole väkivallalla uhattu mutta osaavat silti sanoa kohteliaan "ei kiitos" jos on ruokaa, josta he eivät pidä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä lasta voi kasvattaa ilman väkivaltaakin, huom te jotka tähän viittasitte. Omia lapsia ei ole väkivallalla uhattu mutta osaavat silti sanoa kohteliaan "ei kiitos" jos on ruokaa, josta he eivät pidä.
Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa
Vanha suomalainen sananlasku, jota pitäisi edelleen pitää arvossaan!
Meillä on se systeemi, että sanon suoraa, että meidän lapsilla ei taida tähän aikaan olla nälkä. Jos ollaan menossa jonkun mökille, käydään matkalla syömässä ja tullaan paikalle kylläsinä. Lapset sitten sanovat, että kiitos ei, nyt ei jaksa. Juovat vähän vettä ja minä pahoittelen asiaa. Jos taas on oltu pitempään, sanon ihan saman ja lapset kieltäytyvät edelleen kohteliaasti, koska he tietävät, että meillä on autossa pieni jääkaappi ja siellä syötävää. Käyvät sitten vaivihkaa siellä tai lähdetään "kaupoille" ja lapset syövöt matkalla. Ei tule valitusta siitä, että mängytään tai mangutaan, kun kauniisti kiitetään, mutta ei syödä.
Niin totta! Mun sukulaislapset (sisarukset) iältään 11-16 (!) käyttäytyy juuri noin! Isot ihmiset!
"Mitä tossa on? En tykkää, en syö. Ai paprikaa, en ole koskaan maistanut enkä aio maistaa, ällöttäviä, en tykkää..."
Ihan sama, vaikka olisi jauhelihakastiketta, aina sama laulu "mitä tossa on, en tykkää..."
Sen tiedän, että allergioista ei ole kyse, vaan kasvatuksesta. Tossa perheessä jo siitä asti, kun lapset olivat ihan pieniä, vanhemmat ilmoittivat että pinjapetteri ei sitten tykkää siitä ja tästä eikä syö niitä eikä edes maista. Eivätkä edes antaneet lasten maistaa, omituista.
Ken vitsaa lapselle antaa, vahnuuden lapsetta kantaa
Ei voida.