Lue keskustelun säännöt.
"Loma" lapsen kanssa, voi luoja...
25.07.2016 |
Seuraa vain vittuuntunut avautuminen, ehkä joku muukin samassa tilanteessa?
Ollaan oltu 5v lapsen kanssa "lomalla". Yritetty puuhailla pienimuotoisesti asioita, koska lapsi on herkkä muutoksille ja kiukuttelu taattua. Noh. Lopputulos on viikko yhteistä lomaa takana ja vanhemmat jotka haaveilee töihinpaluusta.
Onhan se lapsen pääkopalle ollut liikaa käydä yksi päivä vieraassa kaupungissa + hotelli, yksi yö laivassa ja yksi yö kavereiden kanssa mökillä. Takuulla mielekästä puuhaa, mutta lopputulos jatkuvasti kiukutteleva, univelkainen lapsi ja yhdet megaraivarit syystä että ei voinut enää leikkiä ulkona illalla saunan jälkeen. Joka kesä sama homma. Parasta olisi, jos meillä olisi esim mökki joka olisi tuttu ja jossa voisi käydä, silloin tätä ailahtelua ei olisi.
Mites muiden lomailu? Seuraavat 2vkoa ajateltiin olla ihan kotona kuuntelemassa kiukuttelua, käydä tossa leikkipuistossa ja elää sitä supertasaista arkea.
Ja ei, kyseessä ei ole hoitoväsymys tms, koska lapsi on ollut kotona viimeiset 8viikkoa. Kotona ei ole mitään ongelmaa, ainoastaan jos yritetään tehdä jotain ja eritoten kun molemmat vanhemmat on kotona...
Kommentit (36)
Milloin aloitte puhumaan lapselle näistä matkoista? Noin herkkää lasta täytyy alkaa ennakoivasti valmistelemaan muutoksiin, kertomalla useita päiviä aiemmin matkoista minne mennään, mitä siellä tehdään, miksi tehdään ja kenen kanssa. Näin lapsi sitten tietää ja muistaa kun se päivä koittaa, ettei tule yllätyksenä ja puskan takaa, ja matka sujuu paljon iisimmin. Terv. Lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yhteen viikkoon kerätty kaikki erilainen?
Yksi puuhapäivä, kaksi kotipäivää, yksi puuhapäivä ja taas tasaista arkea. Meillä tosin on mökki, joka helpotti elämää.
5-vuotiaat on vaan tollasia. Ens kesänä ehkä sitten menee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele jäämään vain kotiin, lapselle pitäisi ehdottomasti järjestää enemmän "muutoksia" koska selvästi ei ole niihin tottunut ja on korkea aika opetella.
No itseasiassa lapsi on elänyt ihan muutosrikasta elämää. Kun oli pieni, matkusteltiin paljon pidempiäkin reissuja + lyhyitä pohjoismaissa. Ongelmat ovat kehittyneet pikkuhiljaa hänen kasvaessaan ja haluaisi rauhassa kotona elellä. Toki innostuu kun kerrotaan että reissua edessä mutta itse reissussa ei suju sitten elo ollenkaan, nukkuminen vaikeaa ym. En sitten tiedä että onko menty ojasta allikkoon tämän lapsen kohdalla, että liikaa ollut menossa persoonallisuuteen suhteutettuna..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän kannattaa selittää ennakkoon ja käsitellä ne reissut etukäteen. Minulla taas on kaksi vilkasta energiapakkausta, joille pitää olla rutkasti liikuntaa ja ohjelmaa joka päivä. Mies työmatkalla. Puh.
Kuulostaa paljolta, jos yhden viikon aikana on reissattu kolmessa eri paikassa; kaupunkiloma, risteily ja kaverin mökki. En itsekään jaksaisi, aikuisena! Reissut ovat kivoja, mutta mielummin jokunen pitempi, jolloin ehtii vähän tottua. Lyhyet ryntäilyt paikasta toiseen ovat hirveän väsyttäviä ja stressaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo varmaan on pienelle stressaavaa, että yksi yö siellä ja toinen täällä. Ja taas paikallaan autossa tai muussa liikennevälineessä istumista.
Ettekö voisi sopia, että saisitte olla siellä tuttavien mökillä edes 3 yötä? Olisitte viikon samassa hotellissa siellä kohdekaupungissa? Vuokraisitte mökin? Tai asuntoauton, jolloin nukkumapaikka pysyisi samana?
Ehtiikö lapsi liikkua ja leikkiä tarpeeksi myös niinä päivinä, kun siirrytte paikasta toiseen?
Ja eikö siellä kotiympäristössä voi keksiä lomatekemistä? Käydä uimarannalla, metsässä, kesätapahtumissa, tuon ikäisen kanssa jo lasten kesäteatterissa?
Herkkyys rakennetaan lapseen. Se on fenotyyppistä, ei genotyyppistä. Ne jotka kuvittelee sen olevan genotyyppistä hakee näihin asioihin lääkäreiltä lyhenteitä yms. sen sijaan että tehdään sitä mitä pitää, käännetään kelkkaa. Lapsi näkemään maailmaa. Vituttaa? Varmasti, mutta ehkä pitää se vitutus sietää (ja katsoa myös peiliin jos meinaa lisää lapsia hankkia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin aloitte puhumaan lapselle näistä matkoista? Noin herkkää lasta täytyy alkaa ennakoivasti valmistelemaan muutoksiin, kertomalla useita päiviä aiemmin matkoista minne mennään, mitä siellä tehdään, miksi tehdään ja kenen kanssa. Näin lapsi sitten tietää ja muistaa kun se päivä koittaa, ettei tule yllätyksenä ja puskan takaa, ja matka sujuu paljon iisimmin. JTerv. Lastenhoitaja
valmistellaan toki lasta, sen jos jonkun on oppinut. Ollaan myös aina ennakoivasti juteltu siitä, miten niitä tunteita ilmaistiinkaan kun esim jännittää. Mutta sitten se aina unohtuu jänniytyksessä.. nämäkin menot on ollut piiitkään tiedossa ja ovat itseasiassa tuttuja paikkoja lapselle aikaisemmista kesistä, eli ei MITÄÄN uutta.
Ja siksi teimme reissun samaan syssyyn kun samassa suunnassa olivat. Ei sitä oikein viitsi muutamaa sataa kilsaa muuten vaan ajella....
Vierailija kirjoitti:
Tuo varmaan on pienelle stressaavaa, että yksi yö siellä ja toinen täällä. Ja taas paikallaan autossa tai muussa liikennevälineessä istumista.
Ettekö voisi sopia, että saisitte olla siellä tuttavien mökillä edes 3 yötä? Olisitte viikon samassa hotellissa siellä kohdekaupungissa? Vuokraisitte mökin? Tai asuntoauton, jolloin nukkumapaikka pysyisi samana?
Ehtiikö lapsi liikkua ja leikkiä tarpeeksi myös niinä päivinä, kun siirrytte paikasta toiseen?
Ja eikö siellä kotiympäristössä voi keksiä lomatekemistä? Käydä uimarannalla, metsässä, kesätapahtumissa, tuon ikäisen kanssa jo lasten kesäteatterissa?
Me ollaan tosiaan tässä jo 8 viikkoa kesäpuuhaa puuhattu kotona niin itsekin kaipasi vähän muutosta. Kaikki puistot ym koluttu. Kutsu kävi vain yhdeksi yöksi ja hotelli oli 150e/yö (vissiin liian myöhään varattu) niin ei vaan ollut varaa ja mahdollisuutta muuhun... paikat oli tuttuja lapselle. Ajoa ei tosiaan kuin 2h päivä, pelkkää leikkimistä ja ruokailua ollut reissu.
Mutta siis meillä on ongelma myös ihan päiväkodin kevätjuhlat/talkoot, mikä tahansa joka poikkeaa normaalista. Vaikka kuinka yritettäisiin valmistaa niin ne menee aina siihen että lapsi murjottaa/kiukuttelee jännityksen vuoksi ja ehkä kun juhlat on loppumassa alkaa vähän rentoutua ja sitten ne loppuukin ja siitä tulee parku. Poikkeavat asiat siis aiheuttaa haasteita, oli se jotain noinkin pientä kuin talkooilta päiväkodissa..:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää myös lapsen kanssa yhdessä uusia kohteita netistä. Kohteet voi olla myös pieniä: etninen kauppa, uusi uimahalli, uusi leikkipuisto jne. Siedättäminen ja positiivinen ehdollistaminen ovat asioita joihin suosittelisin tutustumaan ja sen jälkeen miettimään kiukkukohtauksia tuon ehdollistumisen näkökulmasta.
Et taida täältä löytää vertaistukea,
t. erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan hahmottaminen on vielä vaikeaa tuonikäisille joka tapauksessa. Herkän, rutiiniriippuvaisen lapsen kohdalla asia korostuu. Käyttäkää seinäkalenteria, kuvia jne. visuaalista apua ajan hahmottamisen tukena tuon yllä esitetyn puheella ennakoinnin lisäksi. Ajoissa kannattaa aloittaa, ei samana aamuna. Ja haloo - kyllä sekin voi olla erilaista, kun on molemmat vanhemmat yhtä aikaa monta päivää paikalla. Teillä on kuitenkin joka tapauksessa omat tapanne olla lapsen kanssa ja tarkka lapsi nämä kyllä huomioi. Rennosti, rauhallisesti, ennakoiden!
Ps. Mäkin olisin väsynyt tuollaisen ravaamisen päälle.
Hm. No voisiko tuohon saada apua lastenpsykologilta? Tai sitten vaan tideta, että tämä on kokin kehitysvaihe ja elää se läpi. Kohdata ne lapsen kiukuttelut turvallisena aikuisena ja rauhallisesti hyväksyä, että tällä hetkellä tämä on tätä. Silti tehdä noita kuvaamiasi asioita sopivassa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Et taida täältä löytää vertaistukea,
t. erityislapsen äiti
Kuvittelimme että ap haki/yritti ratkaista tilannetta, eikä "vertaistua" ja voivotella ja toivotella.
Vertaistukea haetaan tilanteissa joissa vaikuttamisen mahdollisuuksia (=ratkaisuja) ei ole. Vertaistukea ei haeta siihen että maito happani keittön pöydällä. Silloin maito heitetään pois ja ostetaan uutta ja elämä jatkuu. Vertaistukija jää katsomaan sitä maitopurkkia siinä pöydällä, perustaa sille FB-ryhmän ja lopuksi perustaa yhdistyksen.
Vertaistukea niihin tilanteisiin jossa sitä oikeasti tarvitaan. Muissa tapauksissa ongelmat ratkaistaan ja elämä jatkuu.
Kuulostaa siltä, että yritätte pitää kiinni lapsettoman pariskunnan lomanviettotavoista erityislapsen kanssa. Vanhemmuuteen kuuluu oleellisena osana luopuminen, erityisesti ennakko-oletuksista luopuminen.
t. vapaaehtoisesti lapseton kasvatusammattilainen
Pitäskö sillä muksulla olla enemän virikkeitä että sopeutuis paremmin ympäristöön ja niiden tuomiin muutoksiin..
Ihme juttu.. Täytyy myöntää..
Lapsi ei kyllä ole ollut "lomalla" vaan hänen aikansa on aikataulutettu paljon stressaavammaksi kuin esim.päiväkodissa, ei lapsella ole ollut omaa aikaa tuttuun ja turvalliseen ympäristöön ja leikkeihin. Ja niin kuin itse totesit, univelkaakin on syntynyt. Ei ihme on lasta kiukuttaa ja stressannuttaan.
Ja juuri tuossa iässä lapsen kehitys ja kasvu on nopeaa, jolloin tarvitaan paljon lepoa ja yöunta. Ja leppoisaa elämän rytmiä ja laiskottelua.
En suosittele jäämään vain kotiin, lapselle pitäisi ehdottomasti järjestää enemmän "muutoksia" koska selvästi ei ole niihin tottunut ja on korkea aika opetella.