Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oli tullut uskoon rippileirillä
25.07.2016 |
Olemme mieheni kanssa aika maallistuneita. Uskon omalla tavallani Jeesukseen, mutten käy juurikaan kirkossa tms. Lapsemme kävi kesän alussa rippileirin ja kertoi tulleensa siellä uskoon. Lapsi on ollut koulukiusattu eikä hänellä ole ollut paljon kavereita ennen tätä. Nyt hän käy nuortenilloissa ja muutenkin "hengailee" ripariporukan (lähinnä isosten) kanssa. Syksyllä alkaa isoskoulutus. Tietenkin olen iloinen lapseni puolesta, mutta pelkään, että tämä ystävyys perustuu vain uskontoon. Mitä sitten jos alkuinnostus menee ohi ja ystävät hylkäävät? Onko kestävä pohja?
Kommentit (82)
Joo parempi elää kurjuudessa kuin hetkeäkään kavereiden kanssa.
Ajatteletko omistakin tuttavuuksistasi, ettet viitsi heidän kanssaan viettää aikaa, kun ei siitä varmaan mitään läpi elämän ystävyyssuhdetta tule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo parempi elää kurjuudessa kuin hetkeäkään kavereiden kanssa.
Ajatteletko omistakin tuttavuuksistasi, ettet viitsi heidän kanssaan viettää aikaa, kun ei siitä varmaan mitään läpi elämän ystävyyssuhdetta tule?
Se on mielestäni eri asia, koska tunnen tuttavani eri paikoista eikä tuttavuutemme perustu edes mihinkään yhteiseen harrastukseen - saati uskontoon. -aloittaja
Ole rauhallisin mielin, minun kokemukseni on että näissä ripari- ja isosporukoissa ovat todella fiksut ja asialliset nuoret ja ilmeisesti sitä aitoa ystävyyttä ja hyväksyntää.
Oma tyttäreni on nyt neljättä vuotta nimenomaan isos- tai nyt jo apuope hommissa ja viettää kaiken vapaa aikansa samoissa porukoissa. En voisi olla tyytyväisempi. Itse olen uskossa, tyttäreni on vahvasti siihen suuntaan kallellaan mutta ei ole tehnyt henkilökohtaista uskon ratkaisua. Viihtyy kuitenkin kristillisessä ilmapiirissä ja uskovien kanssa ja hyvä niin.
Sanoo että hänen pitää ja kuuluu olla näitten pikkuistensa kanssa, huolta pitämässä ja varmistamassa etteivät lipsahda "pussikalja porukohin", näinhän se on.
Rippikoulun uskoontulo ei merkitse vielä paljoa, teini puntaroi asiaa muutaman vuoden päästä kypsempänä ja mielipide voi yhtä lailla säilyä kuin vahvistuakin.
Sen sijaan kavereiden löytymisen luulisi olevan pelkästään hyvä asiq ja yleensä isoskoulutuksissa pyörii suhteellisen mukavaa ja täysipäistä porukkaa
Mihin sen ystävyyden pitäisi pohjautua?
Yhteiseen pussikalja-investointiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen tapaus. Toivotan jaksamista ja lapsellesi pikaista paranemista.
Vierailija kirjoitti:
Ole rauhallisin mielin, minun kokemukseni on että näissä ripari- ja isosporukoissa ovat todella fiksut ja asialliset nuoret ja ilmeisesti sitä aitoa ystävyyttä ja hyväksyntää.
Oma tyttäreni on nyt neljättä vuotta nimenomaan isos- tai nyt jo apuope hommissa ja viettää kaiken vapaa aikansa samoissa porukoissa. En voisi olla tyytyväisempi. Itse olen uskossa, tyttäreni on vahvasti siihen suuntaan kallellaan mutta ei ole tehnyt henkilökohtaista uskon ratkaisua. Viihtyy kuitenkin kristillisessä ilmapiirissä ja uskovien kanssa ja hyvä niin.
Sanoo että hänen pitää ja kuuluu olla näitten pikkuistensa kanssa, huolta pitämässä ja varmistamassa etteivät lipsahda "pussikalja porukohin", näinhän se on.
Itsekin olin isostoiminnassa mukana. Mitään "aitoa ystävyyttä ja hyväksyntää" siellä ei ole enemmän kuin muuallakaan. Sanoisin, että jopa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tyttäresi nauttia kavereiden seurasta ja nuorten illoista. Se on sitten sen ajan murhe, jos ystävyys syystä tai toisesta loppuu. Vai meinasitko nyt sanoa tytölle, että jätä ne kaverit nyt, ei tuo ystävyys kuitenkaan tule kestämään. Vai mitä hait tällä aloituksella?
Vierailija kirjoitti:
Anna tyttäresi nauttia kavereiden seurasta ja nuorten illoista. Se on sitten sen ajan murhe, jos ystävyys syystä tai toisesta loppuu. Vai meinasitko nyt sanoa tytölle, että jätä ne kaverit nyt, ei tuo ystävyys kuitenkaan tule kestämään. Vai mitä hait tällä aloituksella?
Pelkään hieman, että ystävyys loppuu jos usko ei kestä. Nämä muut nuoret tuntuvat jotenkin hyvin ehdottomilta uskossaan. Kuulin heidän kerran puhuvan esimerkiksi homoliitoista negatiiviseen sävyyn. Tyttäreni on aikaisemmin puolustanut tällaisia asioita (ollut siellä marssillakin serkkunsa kanssa) mutta nyt hän oli hiljaa. -aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän isosporukka oli se pahin pussikaljottelija porukka.
Eikös riparin tarkoitus ole se, että löytäisi Jeesuksen ja uskon? Vai onko se oikeastikin niin, että se käydään vain hienojen materialististen lahjojen takia, joita saadaan sitten rippijuhlissa?
Tällainenkö tämä maailma nykyään on?
Kielletään usko ja uskotaan vain tavaraan, rahaan ja maallisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monesti uskonluopiot menettää luopumisprosessin aikana suurimman osan uskovaisista kavereistaan. Ei sen takia että luopiolle haluttaisiin "kostaa" tai että ystävyys perustuisi vain uskontoon vaan ihan siksi koska uskovaiset nyt vaan tykkää hengata omissa porukoissaan. Ootko muuten ap ottanut huomioon sen mahdollisuuden että lapsesi kavereista osa saattaa luopua uskostaan ja välit menevät poikki sitä kautta? Sellaisessa tapauksessa kannattaa etsiä niitä uskovaisia kavereita vaikka jostain toisesta seurakunnasta sitten.
Sanon vielä että oon itse ns. fundamentalistikristitty ja vaikka mulla on myös ei-kristittyjä kavereita niin en tiedä miten suhtautuisin luopioihin. Tuskin olisin sellaisen läheinen ystävä mutta voisin viettää aikaa isommassa porukassa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna tyttäresi nauttia kavereiden seurasta ja nuorten illoista. Se on sitten sen ajan murhe, jos ystävyys syystä tai toisesta loppuu. Vai meinasitko nyt sanoa tytölle, että jätä ne kaverit nyt, ei tuo ystävyys kuitenkaan tule kestämään. Vai mitä hait tällä aloituksella?
Pelkään hieman, että ystävyys loppuu jos usko ei kestä. Nämä muut nuoret tuntuvat jotenkin hyvin ehdottomilta uskossaan. Kuulin heidän kerran puhuvan esimerkiksi homoliitoista negatiiviseen sävyyn. Tyttäreni on aikaisemmin puolustanut tällaisia asioita (ollut siellä marssillakin serkkunsa kanssa) mutta nyt hän oli hiljaa. -aloittaja
No, niitähän se uskikset on, pahimpia kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole rauhallisin mielin, minun kokemukseni on että näissä ripari- ja isosporukoissa ovat todella fiksut ja asialliset nuoret ja ilmeisesti sitä aitoa ystävyyttä ja hyväksyntää.
Oma tyttäreni on nyt neljättä vuotta nimenomaan isos- tai nyt jo apuope hommissa ja viettää kaiken vapaa aikansa samoissa porukoissa. En voisi olla tyytyväisempi. Itse olen uskossa, tyttäreni on vahvasti siihen suuntaan kallellaan mutta ei ole tehnyt henkilökohtaista uskon ratkaisua. Viihtyy kuitenkin kristillisessä ilmapiirissä ja uskovien kanssa ja hyvä niin.
Sanoo että hänen pitää ja kuuluu olla näitten pikkuistensa kanssa, huolta pitämässä ja varmistamassa etteivät lipsahda "pussikalja porukohin", näinhän se on.
Itsekin olin isostoiminnassa mukana. Mitään "aitoa ystävyyttä ja hyväksyntää" siellä ei ole enemmän kuin muuallakaan. Sanoisin, että jopa vähemmän.
Aijaa. Itsekin olin isostoiminnassa mukana ja vaikka olemme jo aikuisia ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa sekä fyysisesti kaukana toisistamme niin pidän edelleen yhteyttä muutamiin siellä tutustumiini ihmisiin. Esim. yläasteella tutustumiini ihmisiin en yhteenkään pidä yhteyttä.
Eipä sitä voi tietää, mutta yleensä nämä ripari-uskoontulot kyllä ajan kanssa menee ohi, kun tulee järkeä päähän. Voi kestää vuoden, pari, joskus pitempäänkin. Puhukaa kotona järkevästi uskonasioista, kaikillahan on oikeus uskoa miten haluaa, mutta kenelläkään ei ole oikeutta esim. yrittää vaikuttaa joiden ihmisryhmien sortamiseen, kuten vaikka homojen.
Tietysti hyvä, että lapsellasi on edes jonkunlaisia kavereita, ehkä hän siitä kuitenkin rohkaistuu ja tulevaisuudessa on helpompi tutustua uusiin ihmisiin. Hänhän voi jopa puhua järkeä näille uskovaisille kavereilleen, siis vaikkapa homoista ja näin hekin ehkä oppivat hieman empaattisemmiksi.
Ei ne isoset kyllä yleensä sen kummempia nuoria ole kuin muutkaan, eiköhän suurin osa mene isoseksi ihan rahan takia. Toiset juovat, toiset eivät, jotkut harvat ovat oikeasti uskossa, suurin osa ei. Meidän lapset eivät ole uskossa, eivätkä ole käyneet edes riparia, mutta eivät käytä alkoholia ollenkaan. Jaa, no esikoinen on joskus isänsä kanssa juonut yhden saunaoluen.
Kannattaa vinkata sille että Facebookissa on Uskovaiset nuoret -niminen yhteiskristillinen ryhmä 13-29-vuotiaille uskovaisille. Kuulun itsekin siihen ja olen hyväksi havainnut. Ryhmä koostuu suurimmaksi osaksi luterilaisista, hellareista ja vapaakirkkolaisista mutta myös mm. ortodokseja, katolilaisia ja baptisteja on mukana. Lisäksi Catholic Answers -nettisivulla on hyviä artikkeleita teologiaan liittyvistä asioista ja ajankohtaisista kristillisistä aiheista (kuten miten kristittyjen tulisi suhtautua U.S.A:n pressanvaaleihin tai eutanasiaan) sekä tasoltaan korkea keskustelufoorumi jossa käy myös ei-katolilaisia ja jossa käsitellään kaikenlaista uskonelämään liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sen ystävyyden pitäisi pohjautua?
Yhteiseen pussikalja-investointiin?
No siihen juuri. Nuoruuden kännisekoilut ja porukalla juominen kuuluu nuoruuteen.
Haluaisitko mielummin että lapsesi juopottelisi muiden kännikalojen kanssa jossain ojassa?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi Catholic Answers -nettisivulla on hyviä artikkeleita teologiaan liittyvistä asioista ja ajankohtaisista kristillisistä aiheista (kuten miten kristittyjen tulisi suhtautua U.S.A:n pressanvaaleihin tai eutanasiaan) sekä tasoltaan korkea keskustelufoorumi jossa käy myös ei-katolilaisia ja jossa käsitellään kaikenlaista uskonelämään liittyvää.
Niin. Sitähän ei voi pohtia ihan itse miten suhtautuu USA:n pressanvaaleihin tai eutanasiaan :)
Konfirmaatio eli uskon vahvistus on tapahtunut. Sitä hakemaanhan sinne riparille mennään.