Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei koskaan tule mummia, saanko olla pettynyt ja surullinen?
24.07.2016 |
Kipuilen mielessäni asian kanssa. Ja sitten tunnen syyllisyyttä. Syytä en ole lapsiltani kysynyt, ja eivät ole kertoneet.
Suren myös sitä, ettei asiasta ole puhuttu vaikka muuten suhteellisen avoimesti puhumme.
Nyt kun kirjoitin tämän, tajusin, kuinka kipeä asia tämä minulle onkaan, arjessa työnnän asian sivuun.
Kiitos, kun jaksoit lukea.
Asiallisia mielipiteitä toivoisin, ja vertaistukea.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti sinulla on oikeus tunteisiisi, ei niistä tarvitse kantaa syyllisyyttä. Kannattaa vain käsitellä niitä jonkun muun kuin lastesi kanssa, niin pysyy välit. Jos ovat järkeviä ihmisiä niin eiköhän he ole vain iloisia, jos ryhdyt varamummiksi ja saat sitä kautta toivomiasi lapsia elämääsi. Sen sijaan, että olisit vain kotona itseäsi surkutellen ja marttyroiden.
Voi, en minä istu kotona suren enkä huiski tuhkaa päälleni, mietin vain asiaa joskus, ei se tee minusta martyyria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kipeä asia. Mulla on naapurissa pariskunta jonka ainoa lapsi menehtyi onnettomuudessa vuosia sitten. alkuun oli kipeys lapsen menetyksestä, nyt on tuplakipeys siitä, ettei ole edes mahdollisuutta isovanhemmuuteen. Omia lapsiani olen hänelle lainannut melko paljon.
Heillä suru on suurempi kuin minulla, minulla on kuitenkin lapseni. Olen heistä kiitollinen.
Olet ihana, kun annat heidän hoitaa lapsiasi!
Miksi lapsesi eivät halua/ saa lapsia?
Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.
Itse oman lapsettomuuteni kanssa kipuillessa (puolitoista vuotta yritystä takana ja en usko, että hoitoihin meistä on...) olen usein surrut myös sitä, ettei isästäni tule ukkia. Myös äitini välillä tuntuisi toivovan lapsenlapsia... Emme ole yleisesti ongelmista puhuneet, joten meistä voi saada vaikutelman, ettei edes lapsia haluta, vaikka se ei paikkaansa pidä... Kipeitä asioita eikä aina niin yksinkertaisia. Surra saa, itse aion kertoa vanhemmilleni asian oikean laidan jossain vaiheessa, niin saavat itsekin tehdä tarpeen mukaan surutyötään asian kanssa.. Miehen puolelta ei taida onneksi toiveita ja odotuksia ollakaan. Hieman helpompaa kun ei tarvitse heitä enää miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsesi eivät halua/ saa lapsia?
Kerroin aloituksessa, että asiasta i ole puhuttu.
ET SAA OLLA! Se ei ole hyväksyttävää.
Ja itsehän kasvatit lapsesi, jos tämä oli sinulle tärkeä asia, niin olisi kannattanut iskostaa sitä niihin, kun olivat vielä iskostettavia. :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitaisi yleensakaan olla mummi? Tiedan tuttavapiirissa liiankin monta sellaista, jotka tuskailevat lapsenlapsien hoidon kanssa!
Ei minustakaan tule mummia, mutta olen sinut asian kanssa.
Äidilläni ja isälläni on yli 10 lastenlasta ja äitini hukkuu siihen hoitamisen määrään. Käy aivan sääliksi, kun hän ei ikinä ehdi tehdä omia juttuja tai vain levätä. 9 tunnin työpäivien lisäksi arkisin ja viikonloppuisin aina joku lykkää tenavansa hoitoon. Omaani en ole kehdannut viedä, kun näkee, miten rasiintunut toinen on.
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.
Eikä mitenkään voi asiaa suoraan anopille sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta koska asia on lasten ja heidän puolisoidensa välinen yksityisasia, sitä todellakin kannattaa käsitellä jonkun muun kuin lasten kanssa. Jos lapset olisivat halunneet kertoa syyn lapsettomuuteen sinulle, he varmaan olisivat tehneet sen? Asia voi olla heillekin syystä tai toisesta hyvin kipeä, ja jos niin on, olisi sinulta julmaa vielä sälyttää heidän niskaansa sinunkin tunteesi ja paha mielesi.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en todellakaan halua avautua aiheesta vanhemmille sillä minusta asia on niin vahvasti parin oma asia.
Idea varamummoksi alkamisesta on ihan loistava, tässä maassa on paljon lapsia jotka tarvitsisivat mummoa! Ja todellakin, se on sitten sinun yksityisasiasi.
jos haluaa isovanhemmaksi, kannattaa tehdä itse paljon lapsia. Monet jäävät lapsettomiksi nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.
Eikä mitenkään voi asiaa suoraan anopille sanoa?
Anopilla on tapana levitellä tietoa eteenpäin, enkä halua että kaikki tuntemattomatkin ihmiset tietävät asioistani.
Saa surra ja olla pettynyt, kunhan ei syyllistä lapsiaan. Ei tunteitaan kannata tukahduttaa. Parempi on yrittää keksiä ratkaisuja, joiden avulla ikäviin tunteisiin ei tarvitse myöskän jäädä vellomaan.
Ehkäpä varamummiksi ryhtyminen tosiaan voisi auttaa edes hieman. Ja ihan vaan asian ajatteleminen: mistä kaipuu lapsenlapsiin kumpuaa, mitkä ovat surun syyt, voisiko mikään muu tuoda vastaavankaltaista tyydytystä elämään, kuin lapsenlapset olisivat tuoneet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla pettynyt. Mutta minustakaan ei tule koskaan mummoa ja se taas johtuu siitä, etten luultavasti elä kauan, ehkä tämä antaa sinulle perspektiiviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.
Eikä mitenkään voi asiaa suoraan anopille sanoa?
Anopilla on tapana levitellä tietoa eteenpäin, enkä halua että kaikki tuntemattomatkin ihmiset tietävät asioistani.
Jaa jos sanoo että lasta ei tule. Kuka käskee syyn sanoa?
Tottakai saat olla pettynyt ja surullinen. Asia on sinulle varmasti raskas varsinkin jos olet aina toivonut, että saisit lapsenlapsia. Mutta ole onnellinen, että olet kuitenkin saanut omia lapsia, sillä kaikki eivät voi saada niitäkään. Kuten joku aikaisemmin ehdotti niin varamummiksi ryhtyminen voisi olla yksi vaihtoehto :) jaksamista sinulle ja hyvää kesän jatkoa! <3
Itselleni tulee aina vähän paha mieli, kun äitini välillä haaveksien puhelee, että mitä kaikkea aikoo tehdä sitten kun "teen hänestä mummin". Oikeasti en halua hankkia lapsia ollenkaan ja olisi mielestäni jopa julmaa välittää eteenpäin perinnöllisiä sairauksiani. En ole raaskinut äidilleni tästä mainita, mutta onneksi meitä lapsia onkin yhteensä 5, niin eiköhän joku sitten lisäänny.
Kuitenkin, ei se välttämättä tunnu mukavalta näinkään päin.
Ymmärrän tunteesi.
Itse olen aikuisten tytärten äiti. Tänä aamuna kun heräsin, minulle tuli voimakas vauvankaipuu. Oikein tunsin, kuinka ihanalta lapsenlapsi tuntuisi sylissä.
Outo tunne oli.
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.
Vähän ot, mutta miksi et kerro asiaa niin kuin se on? Luulisi olevan sinullekin helpompaa, kun vihjailut loppuisivat. Miksi haluat salata asian?
Alue: Aihe vapaa
Tuo varamummi❤