Minusta ei koskaan tule mummia, saanko olla pettynyt ja surullinen?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta koska asia on lasten ja heidän puolisoidensa välinen yksityisasia, sitä todellakin kannattaa käsitellä jonkun muun kuin lasten kanssa. Jos lapset olisivat halunneet kertoa syyn lapsettomuuteen sinulle, he varmaan olisivat tehneet sen? Asia voi olla heillekin syystä tai toisesta hyvin kipeä, ja jos niin on, olisi sinulta julmaa vielä sälyttää heidän niskaansa sinunkin tunteesi ja paha mielesi. 

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en todellakaan halua avautua aiheesta vanhemmille sillä minusta asia on niin vahvasti parin oma asia.

Idea varamummoksi alkamisesta on ihan loistava, tässä maassa on paljon lapsia jotka tarvitsisivat mummoa! Ja todellakin, se on sitten sinun yksityisasiasi.

En ole aikonutkaan, enkä voisi olka lapsille julma.

Mutta surua tunnen, ja pidän sen itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee aina vähän paha mieli, kun äitini välillä haaveksien puhelee, että mitä kaikkea aikoo tehdä sitten kun "teen hänestä mummin". Oikeasti en halua hankkia lapsia ollenkaan ja olisi mielestäni jopa julmaa välittää eteenpäin perinnöllisiä sairauksiani. En ole raaskinut äidilleni tästä mainita, mutta onneksi meitä lapsia onkin yhteensä 5, niin eiköhän joku sitten lisäänny.

Kuitenkin, ei se välttämättä tunnu mukavalta näinkään päin.

Ymmärrän tunteesi. Olen pahoillani puolestasi, kun sinulla on sairauksia. Äitisi ei varmasti tarkoita pahaa, mutta ehkäpä hän on ajattelematon.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saat olla pettynyt ja surullinen. Asia on sinulle varmasti raskas varsinkin jos olet aina toivonut, että saisit lapsenlapsia. Mutta ole onnellinen, että olet kuitenkin saanut omia lapsia, sillä kaikki eivät voi saada niitäkään. Kuten joku aikaisemmin ehdotti niin varamummiksi ryhtyminen voisi olla yksi vaihtoehto :) jaksamista sinulle ja hyvää kesän jatkoa! <3

Kiitos, lapsistani olen kiitollinen ja he ovat minlla kuin rakkaita.

Myötätuntoni kaikille heille jotka lapsia tahtoisivat, mutta eivät voi saada.

Tämä ketju on avannut asiaa monelta katsontakulmalta.

Ap.

Oletko ihan varma? Lasten mielet voi muuttua. Mikset kysy syytä? Kyllä mä kysyisin. On toi kyllä oikea surun aihe. Olisin mäkin onneton.

Vierailija kirjoitti:

Kipeä asia. Mulla on naapurissa pariskunta jonka ainoa lapsi menehtyi onnettomuudessa vuosia sitten. alkuun oli kipeys lapsen menetyksestä, nyt on tuplakipeys siitä, ettei ole edes mahdollisuutta isovanhemmuuteen. Omia lapsiani olen hänelle lainannut melko paljon.

Minulla on juuri tämä tilanne. Menetin ainoan lapseni onnettomuudessa. Isovanhemmuutta kaipaan joskus, mutta enemmän omaa lastani. Tämä elämä kun ei vain ole omissa käsissämme. On elettävä sen kanssa, mitä annetaan. Katkeroituminen olisi pahinta.

Kuka haluaa tehdä nykyiseen maailmaan lapsia. Itse jätin tekemättä muuttuneen maailmantilanteen vuoksi.

Huonompaan suuntaan vain ollaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ottaa selville miten täällä pienellä paikkakunnalla voisin alkaa varamummoksi.

Mietin vain, että mahtaisikohan se loukata lapsiani, mutta toisaalta, onko se sitten minun yksityisasiani.

Älä mieti tuollaisia vaan teet niin kuin hyvältä tuntuu. Suomalaiset miettivät tällaisia asioita aivan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ottaa selville miten täällä pienellä paikkakunnalla voisin alkaa varamummoksi.

Mietin vain, että mahtaisikohan se loukata lapsiani, mutta toisaalta, onko se sitten minun yksityisasiani.

Kunnioitat lastesi päätöksiä mutta ei sinun tarvitse miettiä hetkeäkään miettiä lapsiasi varamummoksi ryhtymisessä.

Heidän täytyy myös kunnioittaa sinun päätöksiäsi, tuohan ei mitenkään heitä vahingoita.

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni ei koskaan tule äitiä, koska en voi lapsia saada. En ole tätä äidilleni kertonut, enkä todennäköisesti edes kerro. Onneksi minulla on 2 siskoa, jotka ovat molemmat jo lapsia hankkineet. Ei tule niin paljon painostusta asiasta. Anoppi tosin vihjailee aika paljonkin, mutta kai se vaan täytyy jaksaa.

Mikset kerro? Tätä minun on todella vaikea ymmärtää.

Ei kaikille mutta äidillesi ja anopillesi voisit kertoa, loppuisi vihjailutkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse oman lapsettomuuteni kanssa kipuillessa (puolitoista vuotta yritystä takana ja en usko, että hoitoihin meistä on...) olen usein surrut myös sitä, ettei isästäni tule ukkia. Myös äitini välillä tuntuisi toivovan lapsenlapsia... Emme ole yleisesti ongelmista puhuneet, joten meistä voi saada vaikutelman, ettei edes lapsia haluta, vaikka se ei paikkaansa pidä... Kipeitä asioita eikä aina niin yksinkertaisia. Surra saa, itse aion kertoa vanhemmilleni asian oikean laidan jossain vaiheessa, niin saavat itsekin tehdä tarpeen mukaan surutyötään asian kanssa.. Miehen puolelta ei taida onneksi toiveita ja odotuksia ollakaan. Hieman helpompaa kun ei tarvitse heitä enää miettiä.

Kannattaa mennä kuitenkin lapsettomuustutkimuksiin, vaikka ei hoitoja haluaisi. Siellä voi selvitä jokin syy sille, ettei lapsia kuulu. Vaikkapa oireeton keliakia tms. Ei sitä heti tarvitse rankkoihin hoitoihin lähteä, ja voi olla, että haluaakin koittaa niitä kevyempiä "pillerihoitoja" kuitenkin.

Meillekään ei tule lapsenlapsia. Minä olen asian "hyväksynyt", mutta mieheni haluaisi ukiksi. Hän ei hyväksy varaisovanhemmuutta. Suvun jatkuminen kuuluu elämään, mutta tämäkin tilanne on hyväksyttävä.

Mä en ole koskaan halunnut lapsia. Äitini tiesi sen paljon ennen kuin itse sitä edes vielä tajusin varsinaisesti ajatella. Olen nykyään todella kiitollinen äidilleni, joka jo ennen omaa tiedostamistani tuki mua vapaaehtoisessa lapsettomuudessa, ei ole tarvinnut salailla eikä tuntea syyllisyyttä.

Siskoni on saanut lapsia eli vanhemmistani sentään on tullut isovanhempia. Kannustaisin kuitenkin vanhempiani ehdottomasti varaisovanhemmiksi, mikäli tilanne olisi toinen eli rohkeasti vain hakemaan varamummon paikkaa!

Itselläni ei ole ollut isovanhempia ja vaikka lapsuuteni olikin onnellinen, niin isovanhempia kadehdin kavereiltani alle kouluikäisestä pitkälle teini-ikään.

Tässä yhdenlaista esimerkkiä.

Voi, meille olisi mummu tervetullut ☺ mun lapsilla ei ole isoäitiä elämässään kun ei niitä kiinnosta. Lapset taas kaipaavat isovanhempaa ja itse suren sitä ettei kukaan kerro heille höpsöjä juttuja ja vanhempia tapoja kuten mun isovanhemmat teki. Varamummuja kaivataan paljon ❤

Toki saat olla pettynyt ja surullinen. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät ettei sinun lapsillasi ole velvollisuutta tehdä lapsia vain siksi, että sinä saisit olla mummi. Kaikki ei lapsia edes saa, vaikka haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteesi.

Itse olen aikuisten tytärten äiti. Tänä aamuna kun heräsin, minulle tuli voimakas vauvankaipuu. Oikein tunsin, kuinka ihanalta lapsenlapsi tuntuisi sylissä.

Outo tunne oli.

Sulla on selkeästi ennustajanlahjoja, joku tyttäristäsi sai varmaan juuri silloin siemenet sisäänsä.

Mikset kysy syytä? Surutyötäkin helpottaisi jos tietäisi todellisen syyn. On ihan eri asia jos syy on se, että ei saa kuin se ettei halua. Kyllä minusta vanhemmalleen voi ja pitääkin syy sanoa. Outoa pitää toista vaan epätietoisena. Kun oletus kuitenkin on, että jos ovat heterosuhteessa, että lapsia tulee.

Sanonpahan vaan, että olisi aika kamalaa jos mun laps ei edes sen vertaa mua arvostais, ettei viitsisi kertoa syytä.

Niin siis onko ne sanoneet etteivät halua lapsia vai mistä tiedät jos asiasta ei kerran puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Mikset kysy syytä? Surutyötäkin helpottaisi jos tietäisi todellisen syyn. On ihan eri asia jos syy on se, että ei saa kuin se ettei halua. Kyllä minusta vanhemmalleen voi ja pitääkin syy sanoa. Outoa pitää toista vaan epätietoisena. Kun oletus kuitenkin on, että jos ovat heterosuhteessa, että lapsia tulee.

Sanonpahan vaan, että olisi aika kamalaa jos mun laps ei edes sen vertaa mua arvostais, ettei viitsisi kertoa syytä.

Siinäpä se, se on eri asia. Ja monen mielestä  parin kimppuun saa käydä  jos lapsettomuuden syy on "vain" se että lapsia ei halua. Olen vela, ja vanhempani & appivanhemmat tietävät ettei meille lapsia tule. Syyt siihen miksi olemme tähän ratkaisuun päätyneet ovat kyllä painavat, mm. molemmilla mt-ongelma joten lapsi olisi erittäin korkealla todennäköisyydellä erityislapsi, minulla on kohonnut riski sairastua lapsivuodepsykoosiin jne. , mutta nämä asiat olemme halunneet pitää itsellämme. Voin vain kuvitella, mikä jumalaton vänkäys, vihjailu ja syyttely siitä voisi tulla jos joku lapsirakas sukulainen saisi tietää että emme "vaan halua" lapsia. Ja kun mt-ongelmistamme emme halua avautua koko suvulle, niin tilanne olisi tosi ahdistava. Nyt kaikki tietävät ettei vauvoja ole luvassa, ja se on onneksi riittänyt.

Vapaaehtoisen lapsettomuudenkin taustalla voi olla sellaisia syitä ettei kukaan niistä syistä tietoinen todellakaan alkaisi vänkäämään ja valittamaan itsekkyydestä yms.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis onko ne sanoneet etteivät halua lapsia vai mistä tiedät jos asiasta ei kerran puhuta?

Ovat jo sen ikäisiä.

Ymmärrän vapaaehtoisen lapsettomuuden ja sen etteivät kaikki voi saada lapsia. Useat myös sanovat, ettei lapsia kannata tehdä maailmantilanteen takia.

Minusta lapsen saamiseen liittyy rakkaus, toivo ja suunnaton ilo. Minä allekirjoitan ajatuksen, silloin kun oli raskainta, oli myös kaikkein parasta. Raskaudella tarkoitan sitä, kun lapsista oli eniten "työtä", sitaateissa koska en tuota aikaa raskaana koskaan pitänyt. Täyttä ja onnellista elämää se oli.