Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voin lopettaa turhan kiukuttelun? Mikä mua vaivaa :(
24.07.2016 |
Pienistäkin asioista tulee paha mieli ja alan tiuskimaan :( heti sitten kaduttaa. Useimmiten uhrina on poikaystävä, toisinaan myös äiti tai sisko. Eli juuri ne läheisimmät joille haluan vain hyvää. Mikä minua vaivaa? Ainakin poikaystävän kohdalla uskon että huono itsetuntoni ja siitä johtuva epävarmuus vaikuttaa tähän paljon. Pelkään niin kovasti etten kelpaa hänelle, vaikka mitään tälläistä hän ei siis ole antanut ymmärtää. Murehdin paljon ja olen sitten valmiiksi huonolla tuulella kun joku tulee vaikka ehdottamaan jotain tekemistä ja minä suutun siitä! Hävettää, olen kuin pikkukakara. En osaa lopettaa tätä :( meillä lapsuudenperheessä oli tapana aina puhua toiselle tiuskien ja huutaen, siihen asti kunnes äiti ja isä erosivat. Sieltä lapsuudestas se huono itsetunto myös kumpuaa. Rakastan poikaystävääni ja pyydän aina anteeksi, mutta haluan silti muuttaa käytöstäni kokonaan. Ja käyn jo terapiassa ja olen puhunut joskus huonosta itsetunnosta sielläkin.
Kommentit (10)
Syöt jotain tasan kolmen tunninvälein.
Verensokeri ei heilahtele eikä mieliala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt on hyvä alku että tunnustaa ongelman. Kannattaa varmaan kertoa muillekin siitä.. Ymmärtävät vähän paremmin ja voitte jälkikäteen sitten naureskella niille sun "purkauksille".
Toivottavasti poikaystäväsi löytää itselleen tasapainoisen ja mukavan tyttöystävän. Kenenkään ei tulisi kärsiä tuollaisten kusipäiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Syöt jotain tasan kolmen tunninvälein.
Verensokeri ei heilahtele eikä mieliala.
Joo ja mielellään sellaista vaikeasti pureskeltavaa, jotta pysyy suu kiinni. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöt jotain tasan kolmen tunninvälein.
Verensokeri ei heilahtele eikä mieliala.
Joo ja mielellään sellaista vaikeasti pureskeltavaa, jotta pysyy suu kiinni. :)
Toffeeta vaikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli nuorempana sama vika. Puhumattomuus kotona ikävistä asioista tai jos puhuttiin, tiuskittiin ja sanottiin mahdollisimman ikävästi, anteeksi ei pyydelty. Huono itsetunto ja samalla tiedostaminen, et miten avutonta ja lapsenomaista tuollainen käytös on. Se on se ikivanha fraasi ja klisee, mut valitettavasti se pitää paikkansa: kun et ole itseesi tyytyväinen, se näkyy ikävänä käytöksenä ja se kiukku purkautuu usein läheisiin. Käyttää väärin niitä ihmisiä, jotka ovat (mukamas) niitä rakkaimpia, pistää nämä paskasangon, kynnysmaton tai jopa nyrkkeilysäkin asemaan.
Mulla se äityi sellaiseksi, et oli pakko repäistä vain itsensä pois. Kai se oli sitä kuuluisia 'itsensä etsimistä'. Muutin täysin omilleni, asuin yksin, olin paljon yksin. Hakeuduin uusien ihmisten seuraan, siirryin epämukavuusalueelle. Tämä +aika teki tehtävänsä. Oma itsetunto alkoi muovautua sellaiseksi, ettei tarvitse muille kiukutella, enemmän keskittyy ihmisten hyviin puoliin.
Mut hupaisaa on, et vielä kun näin vanhoina ämminä kokoonnutaan sisarusten kanssa yhteen, niin jostain aina illan aikana putkahtaa ne ikivanhat käyttäytymiskaavat. Tiuskiminen ja mollaaminen. On ne tiukassa.
Luin otsikon ja ajattelin että täällä avautuu lassukka tai vela-jankkaaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa olleet käytösmallit voivat olla tiukassa, mutta niihin on mahdollista saada muutos :)
Opettele myönteisyyttä. Ole myös kiitollinen ihmisistä ja asiosta, joita elämässäsi on.
Tiedosta, että työstät tuota prosessia käytöksessäsi. Siinä voi mennä aikaa, mutta niinhän kasvuun aina menee :DD
Hienoa, että huomaat tuon piirteen itsessäsi ja haluat siihen muutosta. Toivottavasti saat lähelläsi olevilta ihmisiltä siihen tukea.
Onnea matkaan ja tsemppiä :)
Meillä ihan sama kotona ja saan välillä kotona hillittömiä raivareita. Mun poikaystävän perheessä en oo nähnyt kenenkään riitelevän. ja siellä on ihana olla. Meillä äitini aina mollasi muita ja oli tosi negatiivinen ja isä arvaamaton.
Alue: Aihe vapaa
Kuvauksesta päätellen todellakin käyttäydyt kuin pikkulapsi ja annat siihen itsellesi luvan. Milloin ajattelit kasvaa aikuiseksi ja ottaa käytöksestäsi vastuun? Kun kerran tiedostat, mitä teet ja myös sen, mitä pahaa mieltä ympärillesi aiheutat. Se, että vanhempasi ovat tiuskineet, ei anna sinulle oikeutusta jatkaa kierrettä. Opettele erottamaan tunteet ja teot toisistaan. Suututtaa voi ja siihen on kaikilla oikeus mutta ei sitä tarvitse acting outata ulos. Siinä on kakaran ja aikuisen ero kronologisista ikävuosista riippumatta.