Onko outoa liikuttua Stockan kuulutuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Liikutun aina kun kuulen Lordin voittokappaleen sillä olen euroviisufani.

Mäkin olen, liikutun aina siitä Euroviisu-tunnarista. Oikeestaan koko viisut on hyvin liikuttava tapahtuma, kun miljoonat ihmiset ympäri maailman "kokoontuvat yhteen", vuosikymmenestä toiseen <3

En liikutu, toisaalta en kyllä ole ikinä itkenyt edes hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Liikutuin kun kusin mieheni päälle ;(

Miksi tuo on alapeukuista päätellen väärin liikututtu?

Olen nainen ja jostain syystä miespuoliset ihmiset liikuttaa mua enemmän kuin naispuoliset. Pahimpia on just ne yksinäiset papat, ja toisaalta sellaiset epävarmat 10-20-vuotiaat pojat... no pienet lapsetkin tietysti! Yksinäisyys on se tekijä tässä.

Kaikki suuret ihmisjoukot tekemässä yhdessä yhtä aikaa jotain liikuttaa takuuvarmasti. Riittää, että vaan kävellään jonossa tai jotain, mutta pahimpia on koskettavat yhteislaulut, kuten Finlandia tai Suvivirsi. Lapsuuden usko -kappale liikuttaa minua syvästi, se kun sopii omaan elämääni niin hyvin (olin lapsena uskossa, en ole enää mutta olen vähän hakoteillä).

Viime aikoina olen liikuttunut jumpassa ja katsoessani uutisia. Jumppatunti oli mielestäni todella rankka, ja sitten kun se ohjaaja lopuksi käski meidän tuulettaa ja pullistella hauiksia, mulle tuli kyyneleet silmiin. Olin niin ylpeä meistä kaikista kun olimme jaksaneet tehdä niin kovan treenin. Uutisista ja päivän lehteä lukiessa liikutun aika useinkin, tällä kertaa uutisissa näytettiin pieni pätkä siitä kokouksesta jossa hyväksyttiin Pariisin ilmastosopimus. Siinä ne kokousedustajat taputti seisaaltaan, kun historiallinen kansainvälinen sopimus oli vihdoin mennyt läpi... nyyh!

Kiitos tästä ketjusta mammat, ei voi kuivin silmin lukea! Eniten kyynelehdin sille spurgujen tekemälle Pena-muistomerkille :''''(

 

Vierailija kirjoitti:

Liikkis täälläkin. Ambulanssi itkettää taatusti, ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon, silloin mentiin lujaa. Hänelle olin jo ostanut ihanan potkupuvun, on vieläkin tallessa, sisaruksensa pitivät sitä. Varastoa siivosin viime viikolla poikani kanssa, itkimme molemmat, kun potkupuku löytyi.

Keskenmenosta on kulunut aikaa melkein 40 vuotta.

Itkettää!

Tämä kosketti!

Olen just töissä ja piilottelee nyt sitten täällä liikutustani ja kyyneleitäni...

Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi!

Viimeisessä Harry Potter -leffassa se tekemisen meininki kun velhot kimpassa alkavat loihtimaan suojeluloitsuja Tylypahkan ylle mahtipontisen musiikin soidessa taustalla. 

Olen 33-vuotias ja jo pelkkä sen kohtauksen kuvitteleminenkin sai kyyneleet silmäkulmaan. 

Liikutun eläimistä, varsinkin koirista. Siinä eläimen olemuksessa on vain niin jotain vilpittömän aitoa ja iloista :)

Vierailija kirjoitti:

Haaste on yrittää liikuttua muusta kuin helpoista kohteista (herttaisesta papasta syömässä jäätelöä). Haaste on siirtää se sama hyväntahtoinen tunne siihen, kun miettii vittumaista työkaveria, pettämisestä kiinni jäänyttä aviomiestä tai lapsen tappanutta rattijuoppoa.

Jokainen elollinen olento on periaatteessa samalla tavalla liikuttava kuin pappa syömässä jäätelöä. Jokainen haluaa vain olla hengissä ja saada turvaa ja rakkautta. http://www.vauva.fi/keskustelu/2616374/katson_topselinenaisen_harmaatuk…

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta tätä ketjua pilaamaan ei tarvita tuollaista alentumista.

Liikutuin kun käyn p.a.s.k.a.l.l.a.

Aloin itkemään kun yhden valmiskeiton pakkauksessa luki "paljon basilikaa!", koska se kuulosti niin sympaattiselta. Sitten myös kun näin suklaalehti- keksipaketin.

Ankeana syysaamuna alkoi itkettää, kun näin bussin ikkunasta tavallisen harmaanaamaisen pukumiehen viemässä pientä tytärtään tarhaan, tyttären pinkki Hello Kitty -reppu keikkui isän selässä.

Mä liikutuin armeijan sotilasvallassa kun huudettiin kolminkertainen hurraahuuto ja liikutuin myös valalaulusta. Onneksi ei tullut tippa linssiin kuin melkein.

silvuplee, eikös se ole ranskaa? onko kielitaitoiset miehet naisten suosiossa?

Mä liikutuin kun muutama vuosi sitten kävin eräässä vanhainkodissa tapaamassa isomummoani. Samassa vanhainkodissa asui pariskunta, mies työnsi pyörätuolissa istuvaa vaimoaan. Hoitaja kertoi että molemmat ovat lähes satavuotiaita ja ovat olleet naimisissa siitä asti kun ovat olleet vasta parikymppisiä. Tuli hyvä mieli, että on olemassa näinkin kestäviä rakkaustarinoita <3 mutta sitten tuli myös suru, kun mietin että jossakin vaiheessa toinen heistä kuolee ensin ja toinen jää yksin :(

Lasten kirjat on pahoja. Esim Ainon äiti on vihainen, se loppu missä äiti katselee nukkuvaa Ainoaja äidille tulee paha mieli kun se on ollut kiukkuinen Ainolle päivällä. Ja samalla hetkellä Ainon uneen lehahtaa se perhonen.

Olen lukenut kirjan varmaan sata kertaa ja ihan joka kerta sama. Nytkin kun kirjoitin tuon kohdan silmät kostuivat .

Rupesin kerran itkemään, kun joltain mieheltä tippui juuri ostettu maitopurkki maahan. Onneksi ei mennyt rikki.

Mentiin katsomaan kaverini kanssa sitä animaatioleffaa Kunnon dinosaurus. Kävin hakemassa liput odotellessani kaveriani ja mun edellä vanha, suloisen näköinen mies pyörätuolissa avustajansa/tyttärensä kanssa. Liikutuin ihan hirveästi kun avustaja kumartui miehen puoleen ja kysyi "siihen dinosauruselokuvaanko?" Ja mies nyökkäsi hymyillen. Sitten leffateatterissa he menivät istumaan eteen pyörätuolipaikoille ja mies näytti niin innostuneelta 3D-lasit päässä katsellen valkokankaalle, että tuli tippa linssiin :)

Itse aloin ihan oikeasti itkemään, kun edellä madellut auto vihdoin kääntyi (kirkon pihaan) ja näin ratissa olevan vanhan papan. Tuli niin huono omatunto kun olin itsekseni manaillut koko matkan hänen ajotyyliään.

Ajoin Juhannusaattona kirkonkylälle kauppaan. Vanha tutunnäköinen mies oli joutunut ottamaan rollaattorin, istui tien varressa siinä. Ennen käveli tienvarteen seuraamaan liikenteen menoa. Kaupassa tuijotin jäätelötuutteja, mutta ajattelin, nyt en osta. Tuli kassalle mennessä vielä toinen jäätelötuuttipakastekaukalo. Taas tuijotin, jotenkin en vain osannut. Vasta kun ajoin miehen ohi paluumatkalla, tajusin, sen miehen olemus janosi Juhannusaaton jäätelötuuttia.

Itku alkoi poskionteloista, miksi olen noin tollo, pöllö. Maailma antoi merkkejä, minä en tajunnut.

Itkin vuolaasti kun näin ikkunasta, kun ambulanssilla tuotiin yläkerrassa asuva +90v mummo. Siinä se rollaattorissa hymyili iloisesti ambulanssitädeille <3 Kyllä itku tulee kun lippu nostetaan puolisalkoon... :'( Itkin samaiselle mummolle myös, kun hän katsoi maisemia parvekkeella istuen ja katsoi leikkiviä lapsia pihalla onnen kukkuloilla. <3