Vanhempien iän hyväksymisen vaikeus?
Onko teillä joskus elämässä hetkiä, kun on vaikea käsittää ja hyväksyä, että omat vanhemmat on hyvin lähellä eläkeikää tai vaikka eläkkeellä?
Kyllähän kaikki vanhenee sehän on täysin luonnollista, mutta välillä vetää hiljaiseksi kun oikein huomaa kuinka lähiomainen hiipuu pikkuhiljaa...Surullista, mutta elämä on.
Kommentit (13)
Ei. Se on normaalia spiraalia kohti vääjäämätöntä kuolemaa. Jos on kova elättelemään illuusioita siitä, minkälaista elämän pitäisi olla, asia voi tietenkin olla vaikeampi hyväksyä. Etenkin, jos on lisääntyjä, joka haluaa altistaa omat lapsensa tälle samalle kohtalolle, voi olla erittäinkin vaikea sovittaa tämä sisäinen ristiriita.
Usko auttaa... kuolema on vain portti uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä usko?
Nimetön, sanoinkuvaamaton, sisäinen tieto.
Ymmärrän haikeuden vanhempien vanhenemisesta ja voimien hiipumisesta, mutta tuntuu vieraalta, että "lähellä eläkeikää" tai eläkkeellä tarkoittaisi lopun alkua. Mun isä on ollut jo monta vuotta eläkkeellä ja on lähempänä 70 vuotta, mutta on todella aktiivinen ja tuntuu ihan samalta isältä kuin vaikka 10 v sitten. Äiti toivoo pääsevänsä jo eläkkeelle, jotta voisi olla enemmän lastenlasten kanssa, laittaa mökkiä, matkustella, urheilla...ei kai 60-65-vuotiaat nyt missään haudan partaalla notku nykypäivänä?
Hieman olen harmissani siitä että ovat jo 60 vuotiaita ja melko heikossa hapessa, kun töissä terveytensä molemmat menettäneet. Isoveljet ovat saaneet nähdä heidän kanssaan enemmän hyviä terveitä aikoja. Itse olen 25 v. Masentaa ajatella että noinkohan elävät 80 vuotiaiksi kumpikaan kun paljon huonommassa kunnossa kuin moni seitsemänkymppinen lähipiirissä... yrittäjän työ ei ole herkkua varsinkaan kun työ on fyysistä...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän haikeuden vanhempien vanhenemisesta ja voimien hiipumisesta, mutta tuntuu vieraalta, että "lähellä eläkeikää" tai eläkkeellä tarkoittaisi lopun alkua. Mun isä on ollut jo monta vuotta eläkkeellä ja on lähempänä 70 vuotta, mutta on todella aktiivinen ja tuntuu ihan samalta isältä kuin vaikka 10 v sitten. Äiti toivoo pääsevänsä jo eläkkeelle, jotta voisi olla enemmän lastenlasten kanssa, laittaa mökkiä, matkustella, urheilla...ei kai 60-65-vuotiaat nyt missään haudan partaalla notku nykypäivänä?
No ei kaikki ole. Toki ihmisillä on eri elämätarinat ja yllättäviä sairauksia tulee joskus. Joillakin myös aivot käy aika hitaalla jo terveenäkin tuossa iässä, jotkut taas tosi skarppeja
Kyllä. Omat vanhempani ovat jo täyttäneet 70 ja käyneet läpi muutaman vakavan sairauden. Surullista katsoa kuihtumista ja väsymistä, vaikkakin siis tosi energisiä ja meneviä ikäisekseen vielä ovat (käyvät jenkeissä lomalla, hoitavat talon ja pihan jne). Ja isä on aina auttanut paljon perhettämme käytännön asioissa, nyt jo näkyy kuinka ikä painaa.
Ja kohtahan sitä on itsekin siinä iässä. Nuorena ei usko kun sanotaan että elämä on lyhyt ja että lapset ovat pieniä vain hetken. Niin se on, lapset olivat pieniä vain hetken, ei edes tajunnut kun meillä on nyt kaksi koululaista.
Elämä menee. Ja kiitollinen saa olla jokaisesta päivästä.