Olen 20-vuotias ja minulla on syöpä
Saahan sitä lukea aina lehdistä ja netistä kaikenlaista ja nähdä telkkarista. Kyllä minä tiedän että jopa ihan pienillä lapsilla voi olla syöpä, aina olen tiennyt. Se ei osu vain vanhojen ihmisten kohdalle. Mutta silti... miten MINULLA voi olla syöpä?! Miten minun ikäiseni voi sairastua niin, että voi ihan yks kaks kuolla? Terve ihminen!! En ole ikinä polttanut tupakkaa, enhän minä voi vittu sentään ole ehtinyt käydä edes baarissa kertaakaan joten en ole pahemmin koskenut sellaiseenkaan myrkkyyn kuin alkoholi. Olen harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti ja yhtäkkiä minulla on syöpä. Ja vielä suussa? Suusyöpä. Eihän se edes ole hirveän yleinen, ainakaan nuorella ihmisellä. Miten vitussa minulle on voinut tulla suusyöpä? Jonkin aikaa kuumeilua ja heikkoa oloa ja haavaumia kitalaessa. Ja syöpä?! Olen nähnyt juttuja joissa on selvitty syövästä milloin raajan menetyksellä, milloin tissin menetyksellä ja ajatellut että ovatpa ihailtavan sinnikkäitä ihmisiä. No minä en halua olla syöpäpotilas, en halua kuolla mutta en halua olla mikään syöpäsankarikaan koska en halua koko tätä helvetin syöpää!!! Ei mulla muuta, halusin vaan kirjottaa johonkin missä minulle ei vastata ainakaan säälivä hymy kasvoilla
Kommentit (62)
kodakdkgisgkfigdih kirjoitti:
Tulin tänne käymään vielä kun tuli yhtäkkiä mieleen tämä ketju näin illan hämyssä. Ei ole kaikki sujunut oikein kuin aluksi luultiin, viimeisiä viedään, eikä siis siihen suuntaan että tämä sairaus voitettaisiin. Onhan tämä ihan saatanasta, mutta nyt vain odotellaan.
ap
Jos sinä nyt todella olet AP, niin olen niin kovin pahoillani. :( Tiedän, että tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta en tiedä mitä muuta voisin sanoa. Tuntuu todella pahalta puolestasi ja pistää vihaksi miten epäreilua elämä on joitakin kohtaan. Paljon voimia sinulle! ❤️
Olen todella pahoillani! Toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä ympärilläsi!
Täällä kohtalotoveri! Ikää 23, syöpä peräsuolessa. Ei sekään kovin yleinen tässä iässä. Se on kova paikka, kaiken piti olla edessä ja elämän alkamassa ja kaikelta viedään pohja ihan yhtäkkiä. Itse pidin hoitojen läpi sen asenteen että se on vuosi, hoidetaan syöpä pois ja elämä jatkuu. Tässä sitä nyt ollaan, kaksi vuotta diagnoosin jälkeen ja elämä hymyilee. Tietysti hoidot jätti omat jälkensä ja vaivansa, mutta kaikki se on pieni hinta siitä, että on elossa. Koita jaksaa ja pitää lippu korkealla!
Jaksamista ap <3 Olen todella pahoillani.
Voi ei, aivan kamalaa, olet mielessäni ja paljon voimia sinulle ❤️❤️
Paljon voimia ap. Olisikohan sinulla halua kokeilla vielä joitain luonnon parannuskeinoja koululääketieteen lisäksi? Jotkut ovat ilmeisesti saaneet niistä paljonkin apua syövän hoitoon. Voisikohan näistä olla sinullekin apua. Ei välttämättä kuitenkaan olisi ainakaan haitaksi kokeilla kaikkia keinoja. Tässä pari esimerkkiä joista voi lähteä etsimään enemmän tietoa: Mehustus (juicing): hedelmiä ja vihanneksia suuria määriä mehuiksi useasti päivässä; saa helposti ja nopeasti paljon ravinteita ja vitamiineja ym. ja ilmeisesti myös muuttaa elimistön happamuutta emäksiseen suuntaan, mistä mahdollisesti apua. Lisänä yrttejä mm. voikukanjuuri ilmeisesti torjuu jonkin verran syöpäsoluja. Muita yrttejä joilla mahd. vaikutusta esim. inkivääri, kurkuma yhdistettynä mustapippurin kanssa, valkosipuli, persilja jne. Olen todella pahoillani tilanteestasi. En ole mikään ammattilainen, olen vain lukenut vaihtoehtoisista syöpähoidoista, yrttilääkinnästä ym. ja vastaani on tullut paljon hoitovaihtoehtoja perinteisen lääketieteen ja lääketeollisuuden ulkopuolelta, joista ihmiset kertovat saaneensa apua. Useat kertovat myös kannabisöljyn voimakkaan lääkinnällisistä vaikutuksista syövän hoidossa:
Tästä hoidosta oli myös iltalehdessä vasta juttu: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704122200101752_ul.shtml )Mun sukulainen kuoli sun ikäisenä keuhkosyöpään. Minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri! Ikää 23, syöpä peräsuolessa. Ei sekään kovin yleinen tässä iässä. Se on kova paikka, kaiken piti olla edessä ja elämän alkamassa ja kaikelta viedään pohja ihan yhtäkkiä. Itse pidin hoitojen läpi sen asenteen että se on vuosi, hoidetaan syöpä pois ja elämä jatkuu. Tässä sitä nyt ollaan, kaksi vuotta diagnoosin jälkeen ja elämä hymyilee. Tietysti hoidot jätti omat jälkensä ja vaivansa, mutta kaikki se on pieni hinta siitä, että on elossa. Koita jaksaa ja pitää lippu korkealla!
hpv...
Ja kuinkas monta seksikumppania sinulla on ollut? Onko kondomia käytetty? Hpv on nousussa.
Moikka taas! Kävinkin täällä alkuvuodesta kertoilemassa kuinka menee. Onhan tässä useampi kuukausi sitkuteltu, mutta tämä jää viimeiseksi joulukseni. Syöpää on jo aivoissakin. Pääsen jouluksi kotiin kuitenkin, käytännössä kun ei ole sinänsä niinkään väliä missä sitä on nämä viimeiset hetket kunhan kivunhoito pelaa. Voi olla etten tule kotoa enää takaisin sairaalaan, oikeastaan toivonkin sitä. Eipä oikeastaan pelotakkaan.
Ehdin täyttää 21.
TulinNäinVoitin kirjoitti:
Moikka taas! Kävinkin täällä alkuvuodesta kertoilemassa kuinka menee. Onhan tässä useampi kuukausi sitkuteltu, mutta tämä jää viimeiseksi joulukseni. Syöpää on jo aivoissakin. Pääsen jouluksi kotiin kuitenkin, käytännössä kun ei ole sinänsä niinkään väliä missä sitä on nämä viimeiset hetket kunhan kivunhoito pelaa. Voi olla etten tule kotoa enää takaisin sairaalaan, oikeastaan toivonkin sitä. Eipä oikeastaan pelotakkaan.
Ehdin täyttää 21.
"Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää,
enkelin siipien havinaa ja iloa onnea syvää.
Tahtoisin toivoa sinulle mitä en itse voi antaa,
saakoon rakkaus Jumalan sinua sylissäin kantaa."
Toivottavasti paranet! <3
Yllätyksenä se monille tulee. Ihminen tietää syövän monet aiheuttajat, mutta monesti unohtavat että se terveellinen elämäntapa ei takaa etteikö voisi koskaan syöpää saada :( Voimia AP selviät kyllä!! Suomessa on huippuluokan hoidot.
Itsellä tuttu menehtyi tavalliseen syöpään, joka olisi ollut helppo voittaa vain siksi että YKSITYINEN lääkäri totesi ettei alle 40v voi olla rintasyöpää. Syöpä kerkesi rauhassa etenemään parantumattomaan tilaan. Oireet vain pahenivat tuttavalla ja päätti mennä julkisen sektorin puolelle josta saikin sitten ikäviä uutisia. Kaksi lasta jäi ilman äitiä.
Syöpä on itse piru, onneksi sinulla todettu ajoissa. Nyt yritä keskittyä siihen että parannut tästä. Älä mieti ikää tai sitä kuinka hyvin olet elänyt. Ainoa miete on parantuminen, se on pitkä ja raskas prosessi. Toivottavasti sinulla on hyvä tukiverkko takana, tsemppiä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri! Ikää 23, syöpä peräsuolessa. Ei sekään kovin yleinen tässä iässä. Se on kova paikka, kaiken piti olla edessä ja elämän alkamassa ja kaikelta viedään pohja ihan yhtäkkiä. Itse pidin hoitojen läpi sen asenteen että se on vuosi, hoidetaan syöpä pois ja elämä jatkuu. Tässä sitä nyt ollaan, kaksi vuotta diagnoosin jälkeen ja elämä hymyilee. Tietysti hoidot jätti omat jälkensä ja vaivansa, mutta kaikki se on pieni hinta siitä, että on elossa. Koita jaksaa ja pitää lippu korkealla!
hpv...
Peräsuolella ei ole hpv:n kanssa tekemistä. HPV aiheuttaa kohdunkaulansyöpää.
en minäkään suunnitellut sairastuvani psykoosiiin 33 vuotiaana eikä veljeni 25 vuotiaana sitä ennen, ensin veljeni sairastuminen oli shokki perheeelle ja luultiin että hän tekee itsarin, vuosia kesti masennus ja psykoosi ja lopulta selvisi terapian ja muun kautta, oli a1 osastollakin, samoin itsekin 1, k kk , se on pahinta mitä voitapahtua, koska ei ole enää toivoa.....ihme että parannuin, en tiedä miten edess koska en käyttänyt lääkkeitä mitä määrättiin
en toivo syöpää kenellekään mutta mmielisairaus on pahinta mitä voi olla
7890654321 kirjoitti:
Ensiksi nyt katsotaan että miten ja mitä lähdetään leikkaamaan koska syöpää on vähän ympäriinsä. Kaulan imusolmukkeita poistetaan ilmeisesti vähän "kaiken varalta" kun siellä jotain muutosta tuntui näkyvän, mutta osan kielestä menetän ainakin, sanottiin heti. Olen harrastanut laulamista kuorossa 8v, se siitä sitten, luulisin. Myös sädehoito aloitetaan mutta en minä oikein tajunnut mitään mistään mitä minulle sanottiin, mutta ennen sädehoitoa on joku suunnittelu edessä myös sitä koskien. Kysyin lääkäriltä että kuolenko minä ja hän sanoi ettei tilanne nyt ihan toivotonkaan ole enkä oikein halunnut sitten edes kuulla enää enempää. Otti niin aivoon koko ukkeli, toisella on syöpä ja siinä sitä sitten keskustellaan muina miehinä hoitajattaren hymyillessä melko tyhjänpäiväisten tsemppisanojensa kera.
Ja joo... olisin todellakin mieluummin ollut se lottovoittaja.
ap
Rukoilen sinulle voimia ja paranemist
TulinNäinVoitin kirjoitti:
Moikka taas! Kävinkin täällä alkuvuodesta kertoilemassa kuinka menee. Onhan tässä useampi kuukausi sitkuteltu, mutta tämä jää viimeiseksi joulukseni. Syöpää on jo aivoissakin. Pääsen jouluksi kotiin kuitenkin, käytännössä kun ei ole sinänsä niinkään väliä missä sitä on nämä viimeiset hetket kunhan kivunhoito pelaa. Voi olla etten tule kotoa enää takaisin sairaalaan, oikeastaan toivonkin sitä. Eipä oikeastaan pelotakkaan.
Ehdin täyttää 21.
Voi ei, ap.. Luin viestisi kyynelet silmissä. En osaa oikein sanoa mitään järkevää, anteeksi! Toivon sinulle ja perheellesi koko sydämestäni rauhallista joulua. Olet ajatuksissani
Terveyskeskukses lääkäri arvioi lähisukulaiseni elin ajan odotteeksi 6kk. Sukulaiseni meni tämän jälkeen docratekseen hoitoihin. Tuosta 6kk tuomiosta on jo kolmisen vuotta ja hänen syöpänsä on nykyään stabiilissa tilassa. Kallista, mutta parempi vaihtoehto kuin kuolema.