Lue keskustelun säännöt.
Olen 20-vuotias ja minulla on syöpä
7890654321
22.07.2016 |
Saahan sitä lukea aina lehdistä ja netistä kaikenlaista ja nähdä telkkarista. Kyllä minä tiedän että jopa ihan pienillä lapsilla voi olla syöpä, aina olen tiennyt. Se ei osu vain vanhojen ihmisten kohdalle. Mutta silti... miten MINULLA voi olla syöpä?! Miten minun ikäiseni voi sairastua niin, että voi ihan yks kaks kuolla? Terve ihminen!! En ole ikinä polttanut tupakkaa, enhän minä voi vittu sentään ole ehtinyt käydä edes baarissa kertaakaan joten en ole pahemmin koskenut sellaiseenkaan myrkkyyn kuin alkoholi. Olen harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti ja yhtäkkiä minulla on syöpä. Ja vielä suussa? Suusyöpä. Eihän se edes ole hirveän yleinen, ainakaan nuorella ihmisellä. Miten vitussa minulle on voinut tulla suusyöpä? Jonkin aikaa kuumeilua ja heikkoa oloa ja haavaumia kitalaessa. Ja syöpä?! Olen nähnyt juttuja joissa on selvitty syövästä milloin raajan menetyksellä, milloin tissin menetyksellä ja ajatellut että ovatpa ihailtavan sinnikkäitä ihmisiä. No minä en halua olla syöpäpotilas, en halua kuolla mutta en halua olla mikään syöpäsankarikaan koska en halua koko tätä helvetin syöpää!!! Ei mulla muuta, halusin vaan kirjottaa johonkin missä minulle ei vastata ainakaan säälivä hymy kasvoilla
Kommentit (62)
Olen pahoillani sairastumisestasi.
Miten sinua hoidetaan? Saatko lääkityksen, solumyrkkyjä ja säteilyä? Joudutko olemaan pitkään sairaalassa? Annettiinko sinulle ennuste?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Lähiomaisillani on useammallakin ollut syöpää, osa on kuollut. Odotan alitajuisesti vuoroani, koska tuntuisi epätodennäköiseltä että minuun se ei tulisi.
Kokemuksesta voin sanoa että hoitohenkilökunta on ollut kylmyydessään ja tekohymyssään vastenmielisintä. On ollut hyytävää kuunnella vieressä kun kyyneliä vuodattavalle sairaalle on ilmoitettu terminaalivaiheeseen siirtymisestä.
Mutta olet nuori, sinä voit vielä selvitä. Onnea matkaan.
Ikävää, että kokemuksesi on tällainen. Pakko vain todeta, että toisenlaisiakin kokemuksia on ja ihmiset kokevat saaneensa hoitajilta rohkeutta kohdata tilanne ja uskoa tulevaan. Sekä tietysti hyvää saattohoitoa.
Voih, tuli niin ahdistunut olo AP:n puolesta! Toivon, että paranet. Nuorilla on kuitenkin yleensä hyvä ennuste.
Terveisin nuori, sairauksia pelkäävä ihminen
Vierailija kirjoitti:
Toiset voittaa lotossa, toiset saa kakskympiisinä suusyövän.
Eivät ehkä ole toistensa vastakohtia, toinen on vakava sairaus, toinen on kuitenkin vain rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakas, mulla oli ihottuma jalassa = imusolmukesyöpä. Olin 23v. Nykyään mikä vaan voi olla syöpää ja kuka vaan voi saada syövän. Joka KOLMAS saakin syövän. 1, 2, MINÄ, 4, 5, SINÄ.... Tsemppiä!
Onhan se hoitajillekin aika vaikeaa reagoida aina "oikein". Toiset eivät halua sääliä (ylenopalttista empatiaa), toiset kokevat iloisuuden/ ilmapiirin piristämisen hymyllä "feikkaamiseksi", kolmannet neutraalin suhtautumisen välinpitämättömyytenä. Tai tsemppauksen "tyhjinä tsemppisanoina".. No, mitä sitä vieraalle syöpäpotilaalle sanoisi? Usein sanotaan, että riittää että tulee kohti ja on läsnä.
Kaikkea hyvää sinulle ap. Toivon, että sinä ja kaikki muut syöpään sairastuvat parannutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eteen tulee sytostaattihoitoja, niin kolmen päivän paasto ennen niitä helpottaa oloa. Perustuu siihen, että paasto saa terveet solut suojaustilaan ja siksi ne silloin kestävät myrkkyjä paremmin. Syöpäsolut taas eivät osaa suojata itseään, joten solumyrkkyjen teho säilyy hyvänä. Paastolla saattaa onnistua myös se etteivät hiukset hoidon takia lähde.
Voin etsiä linkin, jos tämä vaikuttaa epäilyttävältä.
7890654321 kirjoitti:
Ensiksi nyt katsotaan että miten ja mitä lähdetään leikkaamaan koska syöpää on vähän ympäriinsä. Kaulan imusolmukkeita poistetaan ilmeisesti vähän "kaiken varalta" kun siellä jotain muutosta tuntui näkyvän, mutta osan kielestä menetän ainakin, sanottiin heti. Olen harrastanut laulamista kuorossa 8v, se siitä sitten, luulisin. Myös sädehoito aloitetaan mutta en minä oikein tajunnut mitään mistään mitä minulle sanottiin, mutta ennen sädehoitoa on joku suunnittelu edessä myös sitä koskien. Kysyin lääkäriltä että kuolenko minä ja hän sanoi ettei tilanne nyt ihan toivotonkaan ole enkä oikein halunnut sitten edes kuulla enää enempää. Otti niin aivoon koko ukkeli, toisella on syöpä ja siinä sitä sitten keskustellaan muina miehinä hoitajattaren hymyillessä melko tyhjänpäiväisten tsemppisanojensa kera.
Ja joo... olisin todellakin mieluummin ollut se lottovoittaja.
ap
Jos nyt näin jälkeenpäin ajattelet, niin kauanko sinulla oli oireita, ennenkuin hakeuduit lääkäriin? Entä käynnistettiinkö tutkimukset ensimäisellä vastaantottokerralla, vai jouduitko käymään useampia kertoja lääkärissä ennen kuin alettiin tutkimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mun läheisellä todettiin syöpä puoli vuotta sitten, hän on 20. Todellakin samoja fiiliksiä on käyty läpi, miksi juuri hän, nuori ja terve ihminen? Ja sairastaa myös sellaista syöpää mikä on nuorilla harvinainen ja se on tehnyt metastaaseja vähän joka puolelle. Lääkärit sanovat että päivä kerrallaan, mutta asiasta lukeneena tiedän, että tuolla nimenomaisella syövällä on huono ennuste jos se on päässyt leviämään. Lisäksi mitkään hoidot eivät ole antaneet vastetta. Tämän pointti oli, että kerro ystävillesi. He voivat asiaa aluksi säikähtää, mutta loppujen lopuksi se on helpompaa ihan kaikille. Voi puhua asioista suoraan, eikä tarvitse esittää tervettä ja reipasta jos siltä ei tunnu. Ja tälle minun läheiselleni juuri ystävät ovat olleet ihan korvaamaton apu ja tuki sairauden keskellä. Ovat olleet mukana sairaalassa ym. Kyllä hädässä se todellinen ystävyys punnitaan, saatat yllättyä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Lähiomaisillani on useammallakin ollut syöpää, osa on kuollut. Odotan alitajuisesti vuoroani, koska tuntuisi epätodennäköiseltä että minuun se ei tulisi.
Kokemuksesta voin sanoa että hoitohenkilökunta on ollut kylmyydessään ja tekohymyssään vastenmielisintä. On ollut hyytävää kuunnella vieressä kun kyyneliä vuodattavalle sairaalle on ilmoitettu terminaalivaiheeseen siirtymisestä.
Mutta olet nuori, sinä voit vielä selvitä. Onnea matkaan.
Ikävää, että kokemuksesi on tällainen. Pakko vain todeta, että toisenlaisiakin kokemuksia on ja ihmiset kokevat saaneensa hoitajilta rohkeutta kohdata tilanne ja uskoa tulevaan. Sekä tietysti hyvää saattohoitoa.
Minä sain syöpädiagnoosin lokakuussa 2011 ja minulla oli erittäin huono ennuste ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Olen saanut loistavaa hoitoa verisyöpääni hematologiselta poliklinikalta ja osastolta. Henkilökunta on ystävällistä, huomaavaista ja asiantuntevaa ja sekä hoitajat että lääkärit suhtautuvat lämpimästi potilaisiin. Olen edelleen täällä, koska minua on hoidettu niin hyvin ja inhimillisesti.
Ikävää, että jossain on tekohymyjä näyttävää henkilökuntaa hoitamassa sairaita potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mulla ollu diabetes melkein koko elämän...minkäs sille voi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi ikinä ymmärtää näitä kun nuoret ja terveellisesti elävät sairastuu :(
Sit jotkut juopot/huumeiden käyttäjät/tupakoivat porskuttaa kymmeniä vuosia terveenä.
Kaikkea hyvää sulle ap! :)
Kannabis ehkäisee syöpien muodostumista ja tuhoaa syöpäsoluja. Jaksamisia aloittajalle ja jos mahdollista niin kannattaa kokeilla marihuanaa syömämuodossa. Esimerkiksi leivonnaisessa tai letuissa. Polttaa ei luonnollisesti kannata varsinkaan tuon syövän sijainnin vuoksi.
Jospa jättäisit tämän parantavan hoidon lääkäreille ja koululääketieteelle. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota omainen mukaan vastaanotolle. Monia potilaita auttaa omaisen läsnäolo, koska omainen kuulee lääkärien puheesta paljon sellaista, mitä hätääntynyt potilas ei välttämättä kuule.
Vierailija kirjoitti:
Jos eteen tulee sytostaattihoitoja, niin kolmen päivän paasto ennen niitä helpottaa oloa. Perustuu siihen, että paasto saa terveet solut suojaustilaan ja siksi ne silloin kestävät myrkkyjä paremmin. Syöpäsolut taas eivät osaa suojata itseään, joten solumyrkkyjen teho säilyy hyvänä. Paastolla saattaa onnistua myös se etteivät hiukset hoidon takia lähde.
Voin etsiä linkin, jos tämä vaikuttaa epäilyttävältä.
Etsin: kaksikin päivää paastoa näyttää riittävän:
https://www.sciencedaily.com/releases/2008/03/080331172534.htm
Näyttää auttavan myös jos säteilytetään (ainakin aivokasvainten kohdalla).
https://www.sciencedaily.com/releases/2012/09/120911172308.htm
Tässä tekemäni haku:
https://www.sciencedaily.com/search/?keyword=cytostate+fasting#gsc.tab=…
Varmaan useampia kuukausia, ellei jopa puoli vuotta, olen sairastanut enemmän kuin normaalisti mutta se voi kyllä olla myös sattumaa. Jo ensimmäisellä kerralla määrättiin verikokeisiin yms. Kerrankin olen onnellinen meidän terveyskeskuksen nuoresta lääkäristä jolle kukaan ei halua koskaan mennä sillä hän "pelottelee" ties millä sairauksilla ja tuntuu oikein haluavan löytää jotain erikoista ja dramaattista. Nyt löysi sentään oikeasti jotain. Tai no, hän ei tehnyt niitä lopullisia tutkimuksia mutta halusi että suun oudot muutokset ja pahkurat tutkitaan tarkemmin.
Kiitos kannustavista viesteistä. Tänään en ole ollut vihainen tai surullinen tai mitään muutakaan. Ei lähinnä tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
no mulla ollu diabetes melkein koko elämän...minkäs sille voi!
Naurettavaa!! Kehtaatkin tulla syöpäasairaan ketjuun.
Äskeinen viesti oli siis vastaus toisen sivun viimeiseen.
En nyt osaa sanoa mitään lohduttavaa tai edes tsemppaavaa. Tuskin mikään lässytys sun oloa parantaa. Mut oot kuitenkin nuori ja hyvässä kunnossa, eli ainakin hoidot kestät ja sitämyötä sitten kohti terveen papereita.
Varmana kestää aikansa "hyväksyä" tuo sairaus..vai voiko sitä ikinä hyväksyäkään..mutta ainakin jos sen, että alkujärkytyksen jälkeen iskisi se taistelutahto! Tsemppiä!
Olen vähän ajatellut että en kertoisi syövästäni yhdellekään ystävälleni. Pitäisin tiedon vain perheen keskuudessa niin kauan kun se on mahdollista. En halua kenellekään mitään velvollisuutta esimerkiksi viettää aikaa kanssani. Toisaalta olisi myös mukava nähdä kuinka moni "ystävä" lopulta sitten kaikkoaa kun ei sitten kestä. Sitten kun selviäisinkin niin saisin kylmästi torpata heidän yrityksensä uida takaisin liiveihin... Kaikkea sitä tässä miettiikin. Ehkä kerron vasta sitten jos olenkin kuolemaisillaan. Tai silloin jos syöpä on voitettu. "Päihitin juuri syövän!". Ehkä se olisi epäreilua vaikka reaktioita onkin toisaalta "mukava" pyöritellä. Toisaalta jotkut asiat voisivat olla helpompia kun en piilottelisi asiaa. Syöpä on kuitenkin jo sanana sellainen että se pyöräyttää ihmisistä sellaiset säälireaktiot aikaan että huhhuh... Ja silloin on vaikeaa elää sitä normaalia elämää kaikesta huolimatta.