Mitä sait synnytyslahjaksi?

Olettehan jo ennen lasten tekoon ryhtymistä kertoneet miehillenne myös synnyttämisen maksavan?

Lompakkoloisille mikään ei ole pyhää, tässä se nähdään. Kuvottavaa, niin kuvottavaa.

Sain marimekon laukun ja kaulakorun.

Timanttisormuksen. Oli tosi kaunis ja mieleinen, mutta en ole kayttanyt enaa aikoihin, en nykyaan kayta koruja ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa kulkeneet esikoisen äideille annettavat kultaisen rannerenkaan ja helmikäädyn. Tyttäreni saa ne kun itse saa esikoisensa.

Hyi että... Inhoan moisia esikoiselle tai esikoisen kumppanille annettavia lahjoja. Ihan kuin me kuopukset ei olla yhtä arvokkaita.

Minulle mies toi kukkia ja suklaata. En kaivannut mitään muuta, kuin läsnäoloa.

Sopii aloittaa teidän suvussa uusi kuopustraditio, mikäs siitä estäisi.

Se, että en tahdo nostaa ketään jalustalle vain siksi että sattui syntymään toista ennen tai toisen jälkeen. Molemmat saa saman verran.

Vanhoissa suvuissa kuitenkin on perintönä kulkevia arvoesineitä. On hyvä, että niiden periytymiselle on olemassa jokin sääntö. Ettei tarvitse tapella joka perinnönjaossa. Mutta ole sinä vaan katkera ihan rauhassa.

Eihän baby showereita ja varpajaisia voi keskenään verrata :O ensimmäinen on vauvahöpötystä ja hömpötystä ja jälkimmäinen on vaan yks syy ryypätä lisää.

Pienen hopeisen sydänkorun hopeaketjussa, en ole sen jälkeen ottanut korua pois kuin saunassa käydessä. En todellakaan odottanut mitään, ja tiedoksi lompakkoloisjankkaajalle, että en pitänyt sitä minään synnytyksen hintana.

Sairaalassa en saanut mitään, mutta kotona oli sillä välin siivonnut talon lattiasta kattoon.

En mitään. Synnytin v. -85 ja -92.

Sain ihanat vauvat, en edes osannut odottaa mitään lahjaa.

Toivottavasti nykyään miehet muistavat äidiksi tullutta edes kukkakimpulla ja

siivoavat kodin sillä aikaa kun äiti ja lapsi ovat vielä sairaalassa.

Ja täyttävät jääkaapin ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa kulkeneet esikoisen äideille annettavat kultaisen rannerenkaan ja helmikäädyn. Tyttäreni saa ne kun itse saa esikoisensa.

Hyi että... Inhoan moisia esikoiselle tai esikoisen kumppanille annettavia lahjoja. Ihan kuin me kuopukset ei olla yhtä arvokkaita.

Minulle mies toi kukkia ja suklaata. En kaivannut mitään muuta, kuin läsnäoloa.

Sopii aloittaa teidän suvussa uusi kuopustraditio, mikäs siitä estäisi.

Se, että en tahdo nostaa ketään jalustalle vain siksi että sattui syntymään toista ennen tai toisen jälkeen. Molemmat saa saman verran.

Vanhoissa suvuissa kuitenkin on perintönä kulkevia arvoesineitä. On hyvä, että niiden periytymiselle on olemassa jokin sääntö. Ettei tarvitse tapella joka perinnönjaossa. Mutta ole sinä vaan katkera ihan rauhassa.

Meillä perintöesineitä on ollut aika tasaisesti ja ne annetaan aina myös mahdollisimman tasaisesti. Toki jos toinen on tyyppiä joka myy ne sitten pois niin ei saa niitä. Ja ne menee aina suvussa eikä mene esim esikoispojan vaimolle. Koska eroja tulee kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain sen vauvan. Jotain krääsääkö olisi pitänyt saada ihan normaalista tapahtumasta?

Odottaisin että kukkia toisi

Vierailija kirjoitti:

Tytär syntyi 1979, sain timanttisormuksen, poika 1981, sain sormukseen sopivat korvakorut.

Kävin puhdistamassa ja huollattamassa ne pari vuotta mieheni kuoleman jälkeen. Koruseppä, vai mikä hän nyt olikaan, kysyi, olenko vakuuttanut ne riittävästi. Sanoin että juu, kotivakuutuksessa on mainittu, meinasi pyörtyä. Ja kun kuulin nykyisen arvon, meinasin minä pyörtyä, vein suoraan pankkini tallelokeroon. Nyt pidän niitä vain juhlissa. Olen uinutkin ne ylläni satoja kertoja, tuuria on ollut.

Kymmenissä on arvo, siis tuhansissa, nykyään. Ovat kuulema erittäin puhtaat timantit. Mieheni oli teettänyt ne minulle.

Nyt ovat turvana, niin lapsille, kuin minullekin.

Voi että melkein kyynelehdin 😭 olen raskaana. Ei sillä että materia olisi tärkeää, mutta jotenkin niin kaunis tarina. 

Synnytyslahja?

Sain kukkia laitoksella ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän baby showereita ja varpajaisia voi keskenään verrata :O ensimmäinen on vauvahöpötystä ja hömpötystä ja jälkimmäinen on vaan yks syy ryypätä lisää.

Meillä ei ollut sellaisia.

Kaikille vanhanaikaisille itkijöille voin sanoa, että nainen todellakin ansaitsee synntyslahjansa. Miehen osuus raskaudessa on 1% naisen 9 kuukaudesta. Se, jos miesvauvasi ei  näe tarpeellisena ostaa synnytyslahjaa on täyttä kuraa. Älä tyydy johonkin halpamaiseen tavaraan, vaan jos miehesi oikeasti arvostaa sua, niin hän sen kyllä materaalillakin näyttää. Ellei lompakko ole kriisissä. Toisaalta suomalaiset miehet on täydellisen ulkona näistä asioista. Lahjoja ja yllätyksiä pitäisi saada muutenkin, kuin ainoastaan joskus erityisinä hetkinä. Tämä ei ole vaan suomalaiseen junttikulttuuriin asti ylettynyt. Ajatellaan, että nainen voi kärsiä tai "nauttia" 18h synntyksessä ja mies makoilee vieressä. Suomalaiset miehet ei näe ikinä mitään syytä ostaa EDES kukkia, jotka on pienin lahja, jota voi antaa... Tässä maassa katsotaan ERITTÄIN PAHALLA, jos kehtaat pyytää tai olettaa, että kumppanisi ostaisi sinulle jotain kallista. Tämä on myös yksi monista syistä seurustelematta suomalaisen miehen kanssa. Rasistisia ja sisäänpäinsuuntautuneita. Vaadi hermesiä älä ikuista Louis Vuittonia. 

En saanut mitään. En kyllä odottanut mitään myöskään 

Ai kuuluuko synnytyksen jälkeen saada jotain? 

Miehen mielestä amerikkalainen tapa

Synnytyslahja. Naisten mielestä heille pitäisi ostaa joka päivä krääsää. Synnytyksen jälkeen, ennen synnytystä, omana syntymäpäivänä, naistenpäivänä, nimipäivänä, joulupäivänä, jouluaattona, uutena vuotena, Aleksis Kiven päivän. Aina löytyy syy pyytää krääsää ja luonto kiittää. 

Mies ei halunnut lasta, enkä minä kyennyt aborttia tekemään. Hän tuli syynytyslaitokselle ja sanoi, että aikoo tappaa ensin minut ja sitten itsensä. Kysyin mitä vauvalle tapahtuu, siihen hän ei vastannut mitään. Aikaa on jo kulunut vuosikymmeniä, mutta tämä säilyy kirkkaana mielessäni. Aina.
Lapsi on muuten elämäni valo, rakas ja niin ihana.

Lapsettomat sinkut eivät saa synnytyslahjaa tai muutakaan. Risuja vain käteen? Perheellisiä juhlitaan?

Muutaman ylimääräsen tikin vaginaan.