Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni aseksuaali? (kuolen jatkuvaan puutteessa olemiseen)
22.07.2016 |
Olemme noin 25-vuotiaita, seurusteltu vuosikausia. Tarkoitus piakkoin hankkia lapsi. Viime vuosien seksi on tapahtunut kerran kuukaudessa illalla ennen nukkumaanmenoa eli noin 12 kertaa vuodessa. Asentokin on aina sama. Asiasta on puhuttu ja riidelty paljon. Minä haluan useammin ja vaihtelua. Haluan kokea olevani haluttu.
Moni on sanonut minun olevan nätti, hoikka, urheilullisen kropan omaava josta moni nainen olisi kateellinen, mutta siltä se ei tunnu kun en kelpaa seksiin oman mieheni kanssa, kaikkeen muuhun kylläkin. Ei minkäänlaista intohimoa. Yhden riidan seurauksena harrastimme reilu kuukauden ajan kerran viikossa ja sen jälkeen paluu vanhaan rytmiin.
En jaksa jauhaa tästä asiasta vuodesta toiseen. En jaksa elää puutteessa vuodesta toiseen. Yhdenillan vientiä löytyisi vaikka kuinka, mutta haluan parisuhteen ja perheen, en olla patjana randomeille. Mikä miestäni vaivaa? Ei halua menettää mua, mutta ei pysty seksiin kanssani? Välillä tuntuu, että tämä tukahduttaa minut elävältä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös että jokin asia läheisyydessä ja intohimossa tuntuu miehestä vaikealle, sekin on pään sisäinen juttu. Joskus se johtuu parisuhteen ongelmista, joskus miehen omista ongelmista. Onko teidän seksi ollut aina tuollaista vai muuttunut tuollaiseksi vuosien seurustelun jälkeen?
Olette kovin nuoria, ei moni tuon ikäinen eikä harmi kyllä vanhempikaan tajua että parisuhteen seksiin pitää panostaa ja sitä pitää uudistaa jotta suhde säilyy hyvänä. Harvoin seksi itsestään vuosia pysyy intohimoisena, intohimoa pitää pitää yllä vaikkapa uusilla kokeiluilla tms.
Tulee mieleen, että ihan kuin seksistänne puuttuisi leikillisyys ja hauskanpito ja se olisi vain suorittamista.
Suhteen alussa ensimmäiset viikot oli aktiivista, mutta jo useita vuosia mennyt näin. Olen pyytänyt käydä lääkärissä, ei koe tarvetta. En tiedä miksi on niin estynyt, itsestäni tuntuu kuin olisin se perheen Mies ja ottaisin mieluiten sen vaimon roolin vain. Hän kyllä kehuu minua ja yhdessäolo on mukavaa, ei pitäisi olla stressiä tai traumoja. Lapsuus oli hyvä normaali. Tulen aina kiusaantuneeksi kun kaverini kertovat kokemuksia keittiönpöydistä tai ilta-ajeluista kesäyönä. Asioita joista minä haaveilen vain... Kauanko itsetuntoni kestää tätä? Mitä voin tehdä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tehdä mitään. Miehen mielestä teillä ei ole ongelmaa. Etsi uusi puoliso tai katkeroidut vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Miettisin kyllä moneen kertaan selviäisinkö seuraavat vuosikymmenet tuollaisen miehen kanssa. Tilanne tuskin parantuu jos jo parikymppisenä on noin vaisua. Läheisyyden puute on tappavaa!
Olet nuori ja kaunis ja varmasti saat parisuhteen ja perheen toisen miehen kanssa. Älä tuhlaa tätä ainoaa elämää. Vaikka kuinka rakastaisit miestäsi pitää rakastaa myös itseään sen verran ettei tyydy vähempään kuin mitä ansaitsee.
Ja kyllä - olen samaa mieltä myös pihtaavista naisista. Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa parisuhdetta kämppäkaveruudeksi yksipuolisella päätöksellä!
Kiitos sanoistasi. En halua perustaa perhettä kenen tahansa kanssa vaan mahdollisimman hyvin tuntevan henkilön kanssa, jonka uskon olevan hyvä isä ja hyvä aviomies. Nyt kun tilanne alkaa olla ajankohtainen, tuntuu kuin olisin hukannut nämä vuodet. Kaikki pitäisi aloittaa alusta ja lapsen hankkiminen siirtyisi mahdollisesti vuosilla eteenpäin. Mutta jos jään tähän suhteeseen, tulee ero jo todennäköisesti pikkulapsiaikana kun stressi on kovilla ja halut ei kohtaa. En tiedä miten reagoi synnytyksen ja sen aiheuttamiin muutoksiin, kestäisikö sen vai muuttaisiko se haluja vieläkin huonompaan suuntaan? Missä on kristallipallo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hormonitasoissa on jotain vialla. Myös nuorilla testosteronitaso voi olla alhainen mitä moninaisimmista syistä. Silloin ei kiihota yhtään, vaikka kumppani istuisi naaman päälle.
Tiedätkö miten näitä hoidetaan ja kuinka nopeasti tasot nousevat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös että jokin asia läheisyydessä ja intohimossa tuntuu miehestä vaikealle, sekin on pään sisäinen juttu. Joskus se johtuu parisuhteen ongelmista, joskus miehen omista ongelmista. Onko teidän seksi ollut aina tuollaista vai muuttunut tuollaiseksi vuosien seurustelun jälkeen?
Olette kovin nuoria, ei moni tuon ikäinen eikä harmi kyllä vanhempikaan tajua että parisuhteen seksiin pitää panostaa ja sitä pitää uudistaa jotta suhde säilyy hyvänä. Harvoin seksi itsestään vuosia pysyy intohimoisena, intohimoa pitää pitää yllä vaikkapa uusilla kokeiluilla tms.
Tulee mieleen, että ihan kuin seksistänne puuttuisi leikillisyys ja hauskanpito ja se olisi vain suorittamista.Suhteen alussa ensimmäiset viikot oli aktiivista, mutta jo useita vuosia mennyt näin. Olen pyytänyt käydä lääkärissä, ei koe tarvetta. En tiedä miksi on niin estynyt, itsestäni tuntuu kuin olisin se perheen Mies ja ottaisin mieluiten sen vaimon roolin vain. Hän kyllä kehuu minua ja yhdessäolo on mukavaa, ei pitäisi olla stressiä tai traumoja. Lapsuus oli hyvä normaali. Tulen aina kiusaantuneeksi kun kaverini kertovat kokemuksia keittiönpöydistä tai ilta-ajeluista kesäyönä. Asioita joista minä haaveilen vain... Kauanko itsetuntoni kestää tätä? Mitä voin tehdä? Ap
Onhan täällä tullut jos minkälaista ohjetta, mitä voisit tehdä. Mikset vain eroa kyseisestä tyypistä jos seksillä on kuitenkin tuollainen merkitys parisuhteen kannalta? Mikäli et siis saa miehen kanssa puhumalla selville mikä on konkreettinen syy halujen laskemiseen. Jos olette puhuneet jo monet kerrat aiheesta niin ilmeisesti ratkaisua ei ole luvassa.
Kannattaa miettiä millä asioilla on juuri sinulle merkitystä. Saattaa olla ettei miehelle seksillä ole niin paljon väliä, että onko sitä ja kuinka usein. Hänelle saattaa olla tärkeämpiä muut asiat joita suhteessanne on. Vastaavasti sinulle seksin merkitys on korkeammalla. Suhde ei varmasti pidemmän päälle voi toimia kunnolla jos koet tilanteen noin vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihmeessä hanki lapsia tämän miehen kanssa. Olet sitten loppuikäsi jumissa mieheen, josta ei ole sinule rakastajaksi.
Onneksi tuo on jo tiedossa ennen lapsia. Monelle käy niin, että kumppani näyttelee rakastajaa lapsien hankintaan asti, jonka jälkeen seksi loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hormonitasoissa on jotain vialla. Myös nuorilla testosteronitaso voi olla alhainen mitä moninaisimmista syistä. Silloin ei kiihota yhtään, vaikka kumppani istuisi naaman päälle.
Tiedätkö miten näitä hoidetaan ja kuinka nopeasti tasot nousevat?
Ensin selvitetään verikokeilla testosteronitasot, joista vapaan testosteronin määrä on aika olennainen. Samalla tietysti katsotaan PSA ja muut perusjutut, ettei korvaushoidon testaamisen aloittamiselle ole estettä.
Jos estettä ei ole, aloitellaan yleensä geelillä. Aamuisin, tai mikä nyt onkaan sopivin aika, laitetaan rintakehään geeliä, ja tätä tehdään kerran vuorokaudessa ja suunnilleen aina samaan aikaan.
Kyllä se jo viikossa alkaa tuntua omassa kehossa, että jotain on tapahtumassa, vaikka yksilöllisiä asioita nämä aina ovat. Lisäksi, jos testotasot ovat oikein kunnolla alhaalla, korvaushoito alkaa tuntua myös henkisellä puolella, kun vireystila, yleinen jaksaminen ja energisyys jotenkin kohenevat. Asiat, muutkin kuin seksihommat, alkavat ikään kuin kiinnostaa enemmän.
Kun geelitestausta on kokeiltu jonkin aikaa, voidaan tarvittaessa, jos esteitä ei ole, siirtyä pistoshoitoon. Geelihoidon huono puoli on, ettei kannata mennä suihkuun kuuteen tuntiin geelin ottamisen jälkeen, ja on myös oltava tarkkana siitä, ettei ainetta pääse vahingossakaan siirtymään kumppaniin. Mutta kyllä se aika äkkiä ihon sisään imeytyy ja lähtee siitä kiertoon.
Onneksi jopa julkisella puolella saa tarvittaessa apua, jos osaa pyytää oikeita asioita. Täytyy muistaa, että usein hormonivalmisteita käytetään myös ihan huuhaatarkoituksissa, kaiken maailman bodarit ja muut, joiden arvoissa ei todellisuudessa ole mitään vikaa, mutta kyllä näille hoidoille on todellistakin tarvetta. Kyllä lääkäriltä saa reseptin kun kokeista näkyy, että arvot ovat reippaasti alle viitearvojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen roikkunut vastaavassa suhteessa vuosia sinun ikäisenä. Jälkeenpäin vasta tajunnut kuinka paljon se on vaikuttanut itsetuntoon. Olen myös nätti, urheilullinen, siis ihan ok miesten mielestä, mutta se "ruma" omakuva ja seksuaalinen epävarmuus on kuin sementoitunut alitajuntaan tuon suhteen jäljiltä. Parisuhde oli kyllä arvostava ja olimme ystäviä loppuun asti. Nykyisen mieheni kanssa minulla on erittäin hyvin toimiva seksisuhde. Se on oikeasti voimavara ja tuo kipinää arkeen.
Kannattaa miettiä oikeasti tulevaisuutta vuosien päähän, pystytkö elämään tässä nykyisessä suhteessa omana itsenäsi ja miten vaikuttaa itsetuntoosi. Miehesi ei vaikuta kaipaavan muutosta tilanteeseenne eikä ehkä ymmärrä miten se sinuun vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen roikkunut vastaavassa suhteessa vuosia sinun ikäisenä. Jälkeenpäin vasta tajunnut kuinka paljon se on vaikuttanut itsetuntoon. Olen myös nätti, urheilullinen, siis ihan ok miesten mielestä, mutta se "ruma" omakuva ja seksuaalinen epävarmuus on kuin sementoitunut alitajuntaan tuon suhteen jäljiltä. Parisuhde oli kyllä arvostava ja olimme ystäviä loppuun asti. Nykyisen mieheni kanssa minulla on erittäin hyvin toimiva seksisuhde. Se on oikeasti voimavara ja tuo kipinää arkeen.
Kannattaa miettiä oikeasti tulevaisuutta vuosien päähän, pystytkö elämään tässä nykyisessä suhteessa omana itsenäsi ja miten vaikuttaa itsetuntoosi. Miehesi ei vaikuta kaipaavan muutosta tilanteeseenne eikä ehkä ymmärrä miten se sinuun vaikuttaa.
Tämä oli kuin suoraan omia ajatuksiani itsetuntoni heikkenemisestä. Nyt on alettava vakavissaan miettiä suhteen lopettamista, vaikka se sattuukin helvetisti. Ei voi jatkua näinkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen roikkunut vastaavassa suhteessa vuosia sinun ikäisenä. Jälkeenpäin vasta tajunnut kuinka paljon se on vaikuttanut itsetuntoon. Olen myös nätti, urheilullinen, siis ihan ok miesten mielestä, mutta se "ruma" omakuva ja seksuaalinen epävarmuus on kuin sementoitunut alitajuntaan tuon suhteen jäljiltä. Parisuhde oli kyllä arvostava ja olimme ystäviä loppuun asti. Nykyisen mieheni kanssa minulla on erittäin hyvin toimiva seksisuhde. Se on oikeasti voimavara ja tuo kipinää arkeen.
Kannattaa miettiä oikeasti tulevaisuutta vuosien päähän, pystytkö elämään tässä nykyisessä suhteessa omana itsenäsi ja miten vaikuttaa itsetuntoosi. Miehesi ei vaikuta kaipaavan muutosta tilanteeseenne eikä ehkä ymmärrä miten se sinuun vaikuttaa.
Tämä oli kuin suoraan omia ajatuksiani itsetuntoni heikkenemisestä. Nyt on alettava vakavissaan miettiä suhteen lopettamista, vaikka se sattuukin helvetisti. Ei voi jatkua näinkään. Ap
Sano että haluat erota ellei mies yhtään selvitä asiaa lääkärillä/ seksuaaliterapeutilla tms.
AP! Itselläni on tismalleen sama tilanne, joskin meillä väli voi olla komekin kuukautta.. ikää 26 ja 27 miehellä. Serustelun ekat vuodet TODELLA aktiivista aikaa, viimeiset pari vuotta koko ajan vähenevissä määrin. Olen kysynyt, antanut olla, riidellyt, syyllistänyt, jälleen antanut olla. Mikään ei auta. Miestä "ei vaan paneta". :( itsetunto kärsii, vaikka tiedän olevani hyvä ja muiden silmissä haluttava. Miestä en enää kiinnosta, on vissiin kyllästynyt.
Seksi, silloin kun sitä on, on tylsää kaavamaista, mutta saamme tyydytyksemme molemmat. En enää tee aloitteita, enkä aio keskustella asiasta oma-aloitteisesti. Saas nähdä kuinka kauan jaksan tätä. Itse voisin toimia vaikka kerran päissä ja olen halukas kokeilemaan uutta, mutta pian on taas 3kk selibaattia.
Kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP! Itselläni on tismalleen sama tilanne, joskin meillä väli voi olla komekin kuukautta.. ikää 26 ja 27 miehellä. Serustelun ekat vuodet TODELLA aktiivista aikaa, viimeiset pari vuotta koko ajan vähenevissä määrin. Olen kysynyt, antanut olla, riidellyt, syyllistänyt, jälleen antanut olla. Mikään ei auta. Miestä "ei vaan paneta". :( itsetunto kärsii, vaikka tiedän olevani hyvä ja muiden silmissä haluttava. Miestä en enää kiinnosta, on vissiin kyllästynyt.
Seksi, silloin kun sitä on, on tylsää kaavamaista, mutta saamme tyydytyksemme molemmat. En enää tee aloitteita, enkä aio keskustella asiasta oma-aloitteisesti. Saas nähdä kuinka kauan jaksan tätä. Itse voisin toimia vaikka kerran päissä ja olen halukas kokeilemaan uutta, mutta pian on taas 3kk selibaattia.
Kiva.
Tiedän niin tunteen! Miksi meille osuu kohdalle tällaiset miehet ja monille muille miehille "ne pihtaavat naiset" (ainakin jos palstaan uskominen). Tämä oikeasti syö itsetuntoa ja aiheuttaa suhteelle ongelmia.
Ei neuvoja, vain vertaistukea.
Suhdetta takana +10v mutta vähemmän kuin 20v. Ekat 2v kuten usein alussa seksiä normaalia enmmän. Nyt noin 2krt vuodessa, pari vuotta mennyt ettei ollenkaan. Aloitteita en enää tee, torjutuksi tuleminen on musertavaa. Itsetunto on jo säpäleinä, en osaa edes lähteä, koska tuskin kelpaisin kenellekään. Lisäksi lapset, lainat, ym. En ole sporttinen, ihan tavallisen näköinen ja painoinen. Paino on vaihdellut, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta tilanteeseen. Keskustelu ei johda mihinkään, miehellä ei ole selitystä haluttomuudelleen. Kiistää runkkaavansa, ehkä noin kerran kuukaudessa. Laittautuminen, kauniit alusvaatteet, alastomana oleilu, jne eivät ole tehonneet. Välillä vieläkin haksahdan ajelemalla sääri- ja bikinikarvat, rasvaan ihon jollain tuoksulla, pukeudun kauniisiin alusvaatteisiin, yritän olla tavoitettavissa mutta en liian tyrkyllä. Ja petyn. Ja vannon ettei enää ikinä. Jälkikäteen vähän hävettääkin, tajusiko mieheni epätoivosen yritykseni.
Yritän hyväksyä ettei mieheni tule enää katsomaan minua himoiten, ettei koe minua naisellisena ja haluttavana. Ei koe tarvetta koskettaa minua. Ei näe edessään kaunista puolisoa josta olisi ylpeäettä se on hänen. Suutelisi intohimoisesti. Uskon jo itsekin etten edes ole tälläinen.
Kahden keskiset reissut 1-2 päiväksi harvakseltaan tuntuvat nekin teatterille. Kaksi kaverusta matkustamassa, joskus on tosi kivaakin, nauretaan ja nautitaan. Mutta ei parisuhteestamme :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mites muuten teidän suhde? Viihdyttekö yhdessä, oletteko läheisiä ja avoimia toistenne suhteen? Onko suhteessa muuten läheisyyttä (suukottelua, sylittelyä), jonka tarkoituksena ei ole olla aloite seksiin? Onko suhteessa paljon muita ongelmia sinun tai puolisosi mielestä?
En usko, että tätä asiaa voi riitelemällä ja syyllistämällä mitenkään parantaa. Eiköhän aika monella seksiä haluavallakin syyllistävä puoliso ja riitely onnistu aika tehokkaasti karistamaan kaikki eroottiset ajatukset. Oletteko keskustelleet asiasta niin, ettei siitä tule riitaa vaan että kumpikin saavat rauhassa esittää mielipiteensä ilman syyllistävä ilmapiiriä ja niin, että toinen aidosti kuuntelee? Oletteko keskustelleet muuten seksistä ja kummankin omasta suhteesta seksiin? Vaikka päätyisitte eroon, niin ainakin tämä asia olisi reilusti ja avoimesti käyty läpi. Tilanne on varmasti ikävä myös puolisosi kannalta, sillä hän voi tuntea riittämättömyyttä sinulle, vaikka itse olisikin sinut oman libidonsa kanssa.
Suosittelen myös oman itsesi takia ettet ala kantamaan suhteessa mitään marttyyrinviittaa, vaikka se tuntuisi reilulta tässä tilanteessa. Syy, miksi puolisosi ei halua seksiä, voi olla sinussa tai olla olematta, mutta itsetuntoaan sen varaan on aivan turha alkaa rakentelemaan. Jos mielesi alkaa pyörimään jatkuvasti eroamisessa tai muiden mukaan hyppäämisessä, kysy itseltäsi ihan aidosti, onko tämä elämäntilanne se, jossa itse haluat olla, ja miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ajattelisi sinusta näin?
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua.
Valitettavasti neuvoni on, että eroa ja etsi uusi mies. Kliseisesti: olet nuori. Tein sen virheen, että menin naimisiin ja tein lapsen miehen kanssa, joka ei juuri halua minua seksuaalisesti. Kuvittelin ennen, ettei seksittömyys ole pätevä syy eroon, mutta nyt neuvon sinua eroamaan, ennenkuin olette sidottuja yhteen lapsella.
Tyydyin osaani aluksi sen vuoksi, kun uskoin itse olevani ruma ja epähaluttava, eikä seksiä ole sen takia enkä "kelpaa" muillekaa (😢). Kuitenkin olen muuttunut vuosien varrella itsevarmemmaksi, ja huomaankin, että minä olisin kelvannut monelle muullekin hyvälle miehelle. Mieheni on upea perheenisä kaikilta muilta ominaisuuksiltaan, joten nyt en enää näe että perheemme rikkomisesta seuraisi enemmän hyvää kuin pahaa.
Minäkin neuvon lähtemään ennen kuin on sitonut itsensä ja se on vaikeampaa. Tunnetasolla tietysti aina vaikeaa. Oma epäsäännöllinen työaikani jo estää lasten kanssa keskenään asumisen. Olen jämähtänyt tähän, eräänlaiseen off tilaan. Odotan muutosta, jonkinlaista, mutta en osaa toimia aktiivisesti sen eteen. Ajattelen että tapahtuu ihme, mieheni kiinnostuu minusta tai lapset kasvaa ja olen vapaa tekemään ratkaisuni. Parhaat vuodet tässä odotellessa kyllä menee.
T:34
Sen energia kuluu toiseen naiseen. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP! Itselläni on tismalleen sama tilanne, joskin meillä väli voi olla komekin kuukautta.. ikää 26 ja 27 miehellä. Serustelun ekat vuodet TODELLA aktiivista aikaa, viimeiset pari vuotta koko ajan vähenevissä määrin. Olen kysynyt, antanut olla, riidellyt, syyllistänyt, jälleen antanut olla. Mikään ei auta. Miestä "ei vaan paneta". :( itsetunto kärsii, vaikka tiedän olevani hyvä ja muiden silmissä haluttava. Miestä en enää kiinnosta, on vissiin kyllästynyt.
Seksi, silloin kun sitä on, on tylsää kaavamaista, mutta saamme tyydytyksemme molemmat. En enää tee aloitteita, enkä aio keskustella asiasta oma-aloitteisesti. Saas nähdä kuinka kauan jaksan tätä. Itse voisin toimia vaikka kerran päissä ja olen halukas kokeilemaan uutta, mutta pian on taas 3kk selibaattia.
Kiva.
Tiedän niin tunteen! Miksi meille osuu kohdalle tällaiset miehet ja monille muille miehille "ne pihtaavat naiset" (ainakin jos palstaan uskominen). Tämä oikeasti syö itsetuntoa ja aiheuttaa suhteelle ongelmia.
Niimpä. Olen välillä saanut itseni kiinni ajattelemasta miten "seksillä ei ole väliä" tai miten hyväksyn tämän ja olen asian kanssa ok. Vaan kun en ole!! Tilanteessa saattaa olla sata eri näkökantaa, mutta omani on se, etten kelpaa miehelle. Hän ei halua minua seksuaalisesti. Hän ei himoitse minua, minussa on jotain vikaa hänen mielestään. Joko henkisesti tai fyysisesti tai kumpaakin. Tarpeemme ja toiveemme eivät kohtaa. Itse haluan miestä, hän ei tunne samaa halua minua kohtaan ja tämä asia satuttaa. Ei sitä saa sisäiselläkään puheella vaimennettua tai itselleen järkeiltyä. Ja toisaalta miksi pitäisikään?!
Mies ei ole halukas keskustelemaan. Hän kuittaa vaan "ei paneta" ja ei tiedä miksei. Sanoo ettei halua erota ja miten "kaikki on hyvin". Kun taas minun mielestä suhteesta puuttuu se mikä tekee PARISUHTEEN. intohimo, fyysinen vetovoima, toisen haluaminen henkisesti ja fyysisesti. Se yhteinen rakkauden jakaminen ja toiselle nautinnon haluaminen. Minulle seksinpuute on suuri puute koko suhteelle ja onnellisuuden tunteelle.
Ja se ettei mies edes halua keskustella! Ei siis tätä oikeasti näin nuorena kuvitellut tapahtuvan itselle. En usko miehen runkkaavan hirveämmin. Tosin oman käden kautta se nautinto tulee joka tapauksessa huomattavasti useammin kun minun kanssani.. :(
N26
Kiitos vastauksista. Suhteemme on muuten hyvä, puhutaan paljon, nauretaan, kuljetaan käsikädessä jne. Olemme puhuneet aiheesta rauhallisesti ilman riitojakin, mutta puheet tuntuvat unohtuvan nopeasti ja paluu entiseen on tullut takaisin. Ja sama alkaa alusta. Ostan hienot näyttävät alusvaatteet ja ensimmäisellä kerralla ne saattavat nostattaa halut, mutta toisella kertaa niillä ei enää ole mitään vaikutusta. Tuntuu kuin painostaisin häntä ja että välillä hän yrittää haluta minua mielikseni, mutta haluan aitoa intohimoa. Oma halukkuuteni kärsii kun mietin toisen halun aitoutta. Ap
Ehkä hormonitasoissa on jotain vialla. Myös nuorilla testosteronitaso voi olla alhainen mitä moninaisimmista syistä. Silloin ei kiihota yhtään, vaikka kumppani istuisi naaman päälle.