Lue keskustelun säännöt.
Tytön syntymäpäiväjuhlat HopLopissa, 8-vuotiaat eivät leikkineet koska se oli heistä "lapsellista"
21.07.2016 |
Istuivat pöydässä ja olivat puhelimillaan. Tyttöni oli todella pettynyt juhliin ja vieläkin on paha mieli tapahtuneesta. Pääsi sitten uimahalliin veljensä kanssa ja vähän piristyi.
En ymmärrä miksi kalliit älypuhelimet oli ylipäätään annettu mukaan tuollaiseen paikkaan. Tai ainakin oletin että säännöistä olisi sovittu, että soitetaan tarvittaessa vanhemmille muttei keskitytä toisen syntymäpäivillä siihen puhelimen tuijottamiseen.
Kommentit (93)
Erikoista! Olen kahdelle kolmesta lapsestani järjestänyt hop lop ym juhlia ja lapseni ovat olleet lukuisissa syntymäpäiväjuhlissa joka vuosi. Pienin ei vielä kun on vasta 3 v. Isommat ovat 8 v ja 11 v.
Aina vieraat ovat leikkineet, juosseet ja touhunneet ilman kännyköitä! Kaikilla on ollut hauskaa ja myös omillani kun ovat olleet vieraana hop lop, huimala, superpark tms juhlissa.
Ja mitä riehumiseen tulee... Eikö hippa, piilosta olo, liukumäet, trampoliinit, telineet ym käy ihan leikistä ja kuntoilusta! Eihän kovaa vauhtia liikkuminen ole sama kuin riehuminen. Meillä lapset kilpaurheilee ja osaavat käyttäytyä vaikka kovaa liikkuisivatkin.
Tuli mieleen, että kiusaavatko muut tyttöäsi? Tyyliin mennään juhliin, mutta ei olla yhdessä? Kuulostaa nimittäin ihan oudolle. Aina kun lapseni ovat jakaneet kutsuja niin tulijoita olisi ollut enemmän kuin kutsuja. Niin suosittuja nuo paikat on.
Vielä meidän 11 v lähti 3 v seuraksi hop lopiin tänä kesänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon näkökulmaan "nykyaikana täytyy panostaa enemmän". Vaikka nykyaika tarjoaa monenlaisia virikkeitä, on aikuisten määriteltävissä missä ja miten niitä käytetään. Lapselta viedään mahdollisuus luovuuteen, jos vanhoille asioille ei tarvitse itse keksiä uusia käyttötapoja ja aina lykätään käteen päivitetty/parempi lelu. Ko. tapauksessa puhelimen käyttö vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin. Synttärisankari voi saada sen viestin, ettei ole niin kiinnostava/tärkeä. Syytä myös huomioida itse HopLop, vesipuistot ynms. käynnit. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa järjestää suuria synttäreitä. Esim. pidetään pienen porukan kesken mehubileet kotona. Tässä tulee tärkeäksi se, ettei pääasia ole virikkeet, vaan läsnäolo ja se, että lapsilla on hauskaa yhdessä.
Jos vieras on epäkohtelias ja ilmaisee tylsyyttään vetäytymällä puhelimeen, voisi miettiä miltä se lapsesta tuntuu? Mielestäni kohtuutonta vaatia, että lasten synttäreistäkin tehdään kilpailua - kenellä on parhaat virikkeet vieraille? Ilmaisia leikkejä on lukemattomia ja leikki on lapsen ihmisoikeus. Lapset leikkivät edelleen, jos heitä on kannustettu siihen. Meidän pihalla eri ikäiset lapset leikkivät monena päivänä viikossa mm. vanhaa kunnon "Pallo purkissa/Pönttistä".
Kun lapsi oppii vaatimattomuutta, hän saattaa osata olla huomaavaisempi eri tilanteissa ja ymmärtää, etteivät kaikki tule samanlaisista kodeista. Toinen lapsi on iloinen synttärikakusta ja lahjoista, toinen tarvitsee vähintään vesipuisto-reissun niiden lisäksi, ja kolmas ei edes ole varma, milloin hänellä on synttärit (koska vanhemmatkaan eivät tiedä/välitä).
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta jo aika monta vuosikymmentä maailmanmenoa katselleena olen todennut, että enää ei päde samat asiat kuin omassa lapsuudessani 50 vuotta sitten tai edes omien lasteni lapsuudessa 20 vuotta sitten. Siinä missä ennen pääsi noin 5 kertaa vuodessa parhaiden ystäviensä synttäreille, nyt synttäreille kutsutaan koko luokka, vaikkei puolet kutsutuista olisi edes synttärisankarin ystäviä. Joillain lapsilla syntymäpäiväjuhlia on jo niin usein, että ne eivät enää tunnu miltään erikoiselta, jos niissä ei ole mitään muista synttäreistä poikkeavaa. Tämän lisäksi lapsia viedään myös muulloin HopLopeihin, huvipuistoihin ja muihin huvituksiin eli näistä huvituksista on tullut lapsille arkipäivää. Eihän tämä kehitys varmaan mikään hyvä asia ole eikä mullakaan ole viisastenkiveä, mitä asialle pitäisi tehdä. En edes tiedä, onko mitään enää tehtävissä.
Edelleen olen sitä mieltä, että kännyköiden näplääminen toisen juhlissa on epäkohteliasta. Me aikuiset osaamme - yleensä - teeskennellä, että viihdymme, vaikka olisimme kuinka kyllästyneitä tahansa. 8-vuotias lapsi ei välttämättä vielä osaa. Me aikuiset osaamme myös jättää kokonaan menemättä juhliin, joissa arvelemme, ettemme viihdy. Tämän on aika moni jo huomannutkin kutsuja järjestäessään, että kutsuttuja tulee, jos he jaksavat/ehtivät/viitsivät eikä heillä ei satu olemaan mitään parempaakaan tekemistä. Ja onhan sama ilmiö nähtävissä jo lasten synttäreissäkin eli yhä useammin saa lukea somesta, miten kutsutuista vain muutama tuli juhliin. Pahimmassa tapauksessa lapsen juhliin ei tule kukaan. Yhä useammin ihmiset myös miettivät, onko pakko lähteä häihin, jos ei halua.
Minusta meidän aikuisten pitäisi miettiä, miksi juuri meidät kutsutaan juhliin, joiden järjestäjä ei ole meille niin läheinen (sukulainen tai ystävä), että kokisimme sen "Ihanaa, tottakai tullaan!" -tunteen. Tai miksi itse kutsumme omiin juhliimme näitä ihmisiä. Lisäksi pitäisi miettiä, miksi koemme juhliin menemisen vaivalloiseksi, turhaksi tai tylsäksi. Onko elämässämme jo liikaa juhlia tai onko meillä jo liikaa kaikkea muuta niin, että juhlat eivät kiinnosta? Lapset nimittäin oppivat esimerkistä ja jos kotona kuulee vanhempiensa harmittelua, kun on jotkut juhlat, joihin pitäisi lähteä, niin lapsi oppii saman asian eli juhliin lähteminen on vaivalloista, turhaa ja tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon näkökulmaan "nykyaikana täytyy panostaa enemmän". Vaikka nykyaika tarjoaa monenlaisia virikkeitä, on aikuisten määriteltävissä missä ja miten niitä käytetään. Lapselta viedään mahdollisuus luovuuteen, jos vanhoille asioille ei tarvitse itse keksiä uusia käyttötapoja ja aina lykätään käteen päivitetty/parempi lelu. Ko. tapauksessa puhelimen käyttö vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin. Synttärisankari voi saada sen viestin, ettei ole niin kiinnostava/tärkeä. Syytä myös huomioida itse HopLop, vesipuistot ynms. käynnit. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa järjestää suuria synttäreitä. Esim. pidetään pienen porukan kesken mehubileet kotona. Tässä tulee tärkeäksi se, ettei pääasia ole virikkeet, vaan läsnäolo ja se, että lapsilla on hauskaa yhdessä.
Jos vieras on epäkohtelias ja ilmaisee tylsyyttään vetäytymällä puhelimeen, voisi miettiä miltä se lapsesta tuntuu? Mielestäni kohtuutonta vaatia, että lasten synttäreistäkin tehdään kilpailua - kenellä on parhaat virikkeet vieraille? Ilmaisia leikkejä on lukemattomia ja leikki on lapsen ihmisoikeus. Lapset leikkivät edelleen, jos heitä on kannustettu siihen. Meidän pihalla eri ikäiset lapset leikkivät monena päivänä viikossa mm. vanhaa kunnon "Pallo purkissa/Pönttistä".
Kun lapsi oppii vaatimattomuutta, hän saattaa osata olla huomaavaisempi eri tilanteissa ja ymmärtää, etteivät kaikki tule samanlaisista kodeista. Toinen lapsi on iloinen synttärikakusta ja lahjoista, toinen tarvitsee vähintään vesipuisto-reissun niiden lisäksi, ja kolmas ei edes ole varma, milloin hänellä on synttärit (koska vanhemmatkaan eivät tiedä/välitä).Olen kanssasi samaa mieltä, mutta jo aika monta vuosikymmentä maailmanmenoa katselleena olen todennut, että enää ei päde samat asiat kuin omassa lapsuudessani 50 vuotta sitten tai edes omien lasteni lapsuudessa 20 vuotta sitten. Siinä missä ennen pääsi noin 5 kertaa vuodessa parhaiden ystäviensä synttäreille, nyt synttäreille kutsutaan koko luokka, vaikkei puolet kutsutuista olisi edes synttärisankarin ystäviä. Joillain lapsilla syntymäpäiväjuhlia on jo niin usein, että ne eivät enää tunnu miltään erikoiselta, jos niissä ei ole mitään muista synttäreistä poikkeavaa. Tämän lisäksi lapsia viedään myös muulloin HopLopeihin, huvipuistoihin ja muihin huvituksiin eli näistä huvituksista on tullut lapsille arkipäivää. Eihän tämä kehitys varmaan mikään hyvä asia ole eikä mullakaan ole viisastenkiveä, mitä asialle pitäisi tehdä. En edes tiedä, onko mitään enää tehtävissä.
Edelleen olen sitä mieltä, että kännyköiden näplääminen toisen juhlissa on epäkohteliasta. Me aikuiset osaamme - yleensä - teeskennellä, että viihdymme, vaikka olisimme kuinka kyllästyneitä tahansa. 8-vuotias lapsi ei välttämättä vielä osaa. Me aikuiset osaamme myös jättää kokonaan menemättä juhliin, joissa arvelemme, ettemme viihdy. Tämän on aika moni jo huomannutkin kutsuja järjestäessään, että kutsuttuja tulee, jos he jaksavat/ehtivät/viitsivät eikä heillä ei satu olemaan mitään parempaakaan tekemistä. Ja onhan sama ilmiö nähtävissä jo lasten synttäreissäkin eli yhä useammin saa lukea somesta, miten kutsutuista vain muutama tuli juhliin. Pahimmassa tapauksessa lapsen juhliin ei tule kukaan. Yhä useammin ihmiset myös miettivät, onko pakko lähteä häihin, jos ei halua.
Minusta meidän aikuisten pitäisi miettiä, miksi juuri meidät kutsutaan juhliin, joiden järjestäjä ei ole meille niin läheinen (sukulainen tai ystävä), että kokisimme sen "Ihanaa, tottakai tullaan!" -tunteen. Tai miksi itse kutsumme omiin juhliimme näitä ihmisiä. Lisäksi pitäisi miettiä, miksi koemme juhliin menemisen vaivalloiseksi, turhaksi tai tylsäksi. Onko elämässämme jo liikaa juhlia tai onko meillä jo liikaa kaikkea muuta niin, että juhlat eivät kiinnosta? Lapset nimittäin oppivat esimerkistä ja jos kotona kuulee vanhempiensa harmittelua, kun on jotkut juhlat, joihin pitäisi lähteä, niin lapsi oppii saman asian eli juhliin lähteminen on vaivalloista, turhaa ja tylsää.
Ja lisään tähän vielä sen, että hyvän ystävän juhliin mennään tämän hyvän ystävän vuoksi ja juhlien puitteet ja ohjelma on epäoleellinen asia, Ystävän juhlissa viihtyy, vaikka ne olisi järjestetty kannonnokassa. Onko käynyt niin, että kun nykyisin lasten synttäreille kutsutaan muitakin kuin lapsen hyviä ystäviä, niin nämä kutsutut eivät tulekaan juhliin päivänsankarin vuoksi vaan puitteiden ja järjestetyn ohjelman vuoksi?
Ei ole todellista. Itse käydään kaveriporukan kesken usein Helsinki Rushissa, jossa on trampoliineja, juustomonttuja, suuri ilmapatja johon voi hypätä jne. Se on todella vapauttavaa ja palauttavaa! Kaksi kaveriporukasta opiskelee lääketieteellisessä, kaksi sairaanhoitajaksi ja itse opiskelen liiketaloutta. Iältämme olemme 22-24 -vuotiaita. Koen, että kaikki ovat täysin normaaleja ikäluokkiensa edustajia eikä suinkaan jälkeenjääneitä ja syrjäytyneitä. Toisaalta, tässä iässä ei ole painetta esittää aikuista ja vanhaa kun alkaa ikäkriisiä pukkaamaan. Pulkkamäessäkin kävimme tuossa viime talvena, kerranhan sitä vain nykytiedon valossa eletään ;)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tyttäresi puolesta, mutta numeron 15 kirjoituksessa oli totuuden siemen. Tosi moni 8 v tyttö on käynyt jo niin monta kertaa HopLopissa, että se ei ole enää mitään uutta ja kiinnostavaa. Liikunnallisemmat pojat saattavat siitä vielä innostuakin, mutta tytöille riittää ne viisi kertaa ja sen jälkeen "tää on niin nähty". Vieraiden viihtyminen on taitolaji, varsinkin, kun vieraina on hyvin erilaisia ihmisiä. Koskee sekä aikuisia että lapsia. Lasten kohdalla juhliin tulisi järjestää jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa ja mielellään sellaista, mitä niillä viidellätoista, joiden synttäreille on viimeisen vuoden aikana ollut kutsuttu, ei juhlissaan ollut.
Et tehnyt ap mitään väärin ja kutsuvieraat olivat epäkohteliaita, mutta maailma on muuttunut ja kiinnostavien juhlien järjestäminen muuttunut yhä vaikeammaksi ja vaatii aiempaa enemmän mielikuvitusta.
Siis mitä helvettiä? "Tää on niin nähty!" Mikä tätä muelikuvituksetonta ja valmiiksi paketoituja elämyksiä hakevaa sukupolvea vaivaa? Mä oon syntynyt vuonna 1989, ja kun olin penska KAIKKI synttärit oli sellaisia, että mentiin jonkun kotiin, syötiin herkkuja ja sit leikittiin. Yhen kerran kaverin vanhemmat olivat vuokranneet urheiluhallin takkahuoneen juhlapaikaksi, mutta ihan sama ohjelma sielläkin oli kuin kotonakin olisi ollut. Ja omasta päästämme, mielikuvituksemme avulla keksimme ne pelit ja leikit. Luoja, en käsitä noita tyttöjä!
Olen ope, ja meidän koulussa ei alakoululaisilla saa koulupäivän aikana lainkaan olla puhelimet esillä, ellei niitä tunnilla johonkin tarvita. Välitunnilla ovat ilman puhelimia, ja kyllä muuten leikkivät! Kauhea juoksu, nauru ja kiljuminen. Onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Jos kertomasi on totta, niin ei kannata sitten iltapulussa valittaa, kuinka lapset eivät saa koskaan kutsua kavereiden synttäreille. Oikeasti, ei millään pahalla.
Mitä tällä tarkoitat? Poikani on hyvin suosittu synttärivieras ja pidetty kaveri muutenkin. Ehkä juuri siksi, että vaikka juhla ei erityisemmin ole hänelle mieleen, hän tulee paikalle, antaa lahjan, käyttäytyy kohteliaasti ja esittää valittelunsa siitä, että samalle päivälle on jotain jo etukäteen sovittua. Hänen synttäreilleen toukokuussa tuli 16 poikaa eli kolme enemmän kuin oli kutsuttu. Niillä synttäreillä ei riehuttu vaan etsittiin vihjeiden perusteella merirosvon kätkemää aarretta ja suoritettiin tehtäviä kuten onkimatojen syömistä. Äidillä oli ehkä vähän enemmän vaivaa kuin HopLop-synttärien hapannaamoilla mammoilla, jotka oletavat, että lapsilla on hauskaa, kun he ovat uhrautuneet juhlat maksamaan.
Ei kannata opettaa lastaan halveksimaan toisten tarjoamia juhlia, eikä kannata halveksia juhlan järjestäjien vanhempia. Lapsemme käyvät ystäviensä synttäreillä, kaikkien vanhemmat on tosi kivoja. Ikävää jos teillä ei ole näin. Kannattaa tutustua lasten ystäviin, äiteihin ja iseihin.
Tai sitten kannattaa opettaa lapsi itse päättämään, mitä hän haluaa tehdä hyvän käytöksen rajoissa! Jos jo etukäteen tietää, että synttärit on yhtä riehumista, tönimistä ja tappelua, niin ei minun mielestäni niihin tarvitse osallistua. Noukkii kaikessa rauhassa rusinat pullasta ja pahoittelee sitä, että ehtii vain tuomaan lahjan ja syömään kakkua. Niin kaikilla on hyvä mieli eikä HopLopista tarvitse lähteä ensiapuun kuvauttamaan murtuneita kylkiluita.
Uskomattoman monien vanhempien mielestä pienimuotoinen väkivalta on OK, kunhan sen pukee leikiksi. HopLop on mainio paikka päästä ottamaan kontaktia, jos vanhemmista ei ole kieltäjiksi.
"Hapannaama mammat" ........ Sieltä se kotoa lähtee 👍🏻 Millaisella alueella asutte? Käykö lapsesi erityisluokkaa tai -koulua? Kuulostaa kovin vaarallisilta nuo "ystävät".
Synttärikaverin ystävät ovat hänen ystäviään, eivät välttämättä poikani ystäviä. Millaisella syrjäkylällä asut, jos synttäreille kutsutaan vain oman koululuokan väkeä, ei lainkaan harrastuskavereita tai naapurin lapsia?
Ai tämä oli kilpailu? Poikasi synttäreillä kävi 16 henkeä, niinkö se oli? Koulusta ja harrastuksista saisi helposti kutsuttua 30- 100 lasta juhliin riippuen lapsestani. Se, onko siinä järkeä, se on eri asia. Syrjäkylällä 😂.
Sanonpa ihan suoraan. Sulla on mieletön asennevamma. Sun rauhalliset mussukkalapset joutuvat menemään ( ovat niiiiin suosittuja ) kauheiden riehuvien lasten juhliin, kaiken lisäksi heillä on myös ääliömammat.
Mutta sinä olet ainoana onnistunut järjestämään synttärit, jotka olivat mukavat ja parhaimmat ikinä. Viis muiden juhlista, ne oli huonoja vaikka olivat kalliita.
Vastaa nyt, missä Jakomäessä asut? Kun en tunne noin väkivaltaisia lapsia kuin sun lasten kaverit.
Ja sinulla on aina ollut vakavia ongelmia ymmärtää lukemaasi?
Synttärisankari kutsuu juhliinsa omia kavereitaan, ei lapseni kavereita! Toki koska lapseni on yksi kavereista, osa juhlijoista on ennestään tuttuja, osa vähemmän tuttuja, osa täysin tuntemattomia. Osan synttärivieraista lapseni on tavannut muiden kavereittensa synttäreillä tai vuosi sitten saman kaverin synttäreillä. Lapselleni on ehtinyt vuosien myötä muodostumaan myös aika selkeä kuva siitä, kenen synttäreillä saa tehdä mitä tahansa ja kenen synttäreillä ollaan ihmisiksi. Hän ei kuitenkaan halua loukata kutsujaa, vaan menee juhliin, ilmoittaa valitettavasta toisesta aikaisemmin sovitusta asiasta, syö kakkua, kiittää ja poistuu. Kukaan ei joudu kärsimään siitä, että hän ei jää HopLopiin.
Jotenkin outoa, että sinä vedät kapallisen herneitä nenääsi siksi, että joku käyttäytyy hyvin, vaikka ei ole erityisen ilahtunut synttärikutsusta. Kertonee jotain tavastasi ajatella muista ihmisistä. Riehuminen ja remuaminen on sinusta jotenkin tavoiteltavaa ja ihailtavaa, rauhallisuus hävettävää ja halveksittavaa. Onneksi kaltaisiisi äiteihin törmää harvoin eikä kaltaistesi äitien lapsille jostain syystä koskaan mene kutsua meidän lasten synttäreille. Ei edes silloin, kun joku porukka päättää, että synttäreille on kutsuttava luokasta kaikki tai ei ketään.
Erityisluokka, Jakomäki. Ei osaa äitikään lukea. Sanoin ettei lasteni kavereista kukaan riehu, emme tunne sellaisia lapsia. Myöskään lapseni eivät riehu. Kenen hapannaama äitejä siellä hoplopissa on? Eikö ne ollutkaan syntymäpäiville kutsujien? Damn, puhut ristiin.
Samaa mieltä kun vastaaja. Mullakin on poikkeuksellisen rauhallinen lapsi joka myös viihtyy itsekseen kirjan/legojen kanssa ja välttelee "riehujia". Meille ei tulisi kuitenkaan kysymykseenkään kaltaisesi järjestely ja HopLopissa vihtyy myös 10 vuotiaanakin. Kaikille synttäreille joille kutsutaan niin mennään jos pystytään. Kun on aikuinen niin saa päättää sosiaaliset suhteensa, mutta vielä katson olevani kasvatusvelvollinen ja sosiaaliset suhteet ja kaikkien kanssa toimeen tuleminen on tärkeä taito. Meidän lapsi osaa erottaa remuamisen ja väkivallan ja tarpeen vaatiessa huomauttaa asiasta aikuiselle. Aina on porukasta löytänyt myös rauhallisempaa seuraa. Lapsen omilla synttäreillä on myös ollut todellisia adhd tapauksia ja tällöin olen ystävällisesti keskustellut äidin kanssa, että lapsi on tervetullut, mutten välttämättä osaa toimia konflikteissa oikein, joten äiti/isä on tervetullut jäämään synttäreiden ajaksi kahville tai antamaan toimintaohjeet. En ikinä korostaisi itseäni kuten sinä tällaisissa tilanteissa tai opettaisi lapselleni, että joo, jotkut on vaan vähän idiootteja, valehdellaan niille ettei tarvitse sietää.
Mutta muista, että useimmat aikuiset ovat kuten ap eli täysin avuttomia lasten kanssa! He eivät pysty saamaan edes lapsia leikkimään saati estämään, että "leikkiessä" kokeillaan muiden kurmuttamista.
En ole koskaan erehtynyt opettamaan lapselleni, että ole lapanen ja tule kaikkien kanssa toimeen. Ehei, olen opettanut, että ei tarvitse sietää mitä tahansa käytöstä, ei ole pakko jäädä tilanteisiin, joissa kokee olonsa uhatuksi tai epämukavaksi. Eikä tarvitse leikkiä, että kaikki ovat mukavia ja kaikkien kanssa on hauskaa. Sosiaalisissa suhteissa ei kannata kuvitella, että kaikkien kanssa on oltava, koska tosielämässä ei tarvitse. Myös lapsi saa valita seuransa, kunhan on kohtelias muille.
Tärkein sosiaalisista suhteista opittava taito on saada muut toimimaan haluamallaan tavalla. Meillä opetellaan, miten tähän ansaan ei jouduta. Sinä taas opetat, että ryhmän tyhmyys on oikeutettua.
En tiedä missä päin asutte, mutta kyllä meilläpäin vielä koululaiset leikkii ja touhuaa jopa pihaleikkejäkin.
Myös teinit!! Juurikin eilen kattelin, kun 13-16 vuotiaatkin menivät lipunryöstöä tuossa pihalla.
Puhelimet olivat kasassa rappusella ja joku puhelin tuuttas musiikkia, joku lauloi mukana välillä.
Sisällä se leikkiminen on pitkälti hiusten laittoa, meikkailua ja vaatteiden sovittelua. Kyllä ne koulukaipuussaan koulua leikkivät yksi päivä.
Tekevät näytelmiä, jumppaavat yhdessä. Viime lauantaina isot järkkäsivät laulu hetken pienemmille pihan piipertäjille. Puhelin on jossain roolissa, muttei niitä näperretä koko ajan.
Eilen aamusta 13 v sanoi, että tänään hän vaan pelaa, eikä tee yhtään mitään muuta. Ok, nyt on loma. Hän pelasi puolitoista tuntia ja kyllästyi. Mä meenkin hakee kavereita ja siitä se lippunryöstö sitten lähti, kun tuohon meidän pihaan kasaantuivat pitkin poikin. Porukassa on myös naapuruston nuorempia.
Rivarista Vantaalta
Ps. Superparkissakin tykkäävät käydä. Se on se isompien muksujen HoppLopp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tyttäresi puolesta, mutta numeron 15 kirjoituksessa oli totuuden siemen. Tosi moni 8 v tyttö on käynyt jo niin monta kertaa HopLopissa, että se ei ole enää mitään uutta ja kiinnostavaa. Liikunnallisemmat pojat saattavat siitä vielä innostuakin, mutta tytöille riittää ne viisi kertaa ja sen jälkeen "tää on niin nähty". Vieraiden viihtyminen on taitolaji, varsinkin, kun vieraina on hyvin erilaisia ihmisiä. Koskee sekä aikuisia että lapsia. Lasten kohdalla juhliin tulisi järjestää jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa ja mielellään sellaista, mitä niillä viidellätoista, joiden synttäreille on viimeisen vuoden aikana ollut kutsuttu, ei juhlissaan ollut.
Et tehnyt ap mitään väärin ja kutsuvieraat olivat epäkohteliaita, mutta maailma on muuttunut ja kiinnostavien juhlien järjestäminen muuttunut yhä vaikeammaksi ja vaatii aiempaa enemmän mielikuvitusta.
Siis mitä helvettiä? "Tää on niin nähty!" Mikä tätä muelikuvituksetonta ja valmiiksi paketoituja elämyksiä hakevaa sukupolvea vaivaa? Mä oon syntynyt vuonna 1989, ja kun olin penska KAIKKI synttärit oli sellaisia, että mentiin jonkun kotiin, syötiin herkkuja ja sit leikittiin. Yhen kerran kaverin vanhemmat olivat vuokranneet urheiluhallin takkahuoneen juhlapaikaksi, mutta ihan sama ohjelma sielläkin oli kuin kotonakin olisi ollut. Ja omasta päästämme, mielikuvituksemme avulla keksimme ne pelit ja leikit. Luoja, en käsitä noita tyttöjä!
Olen ope, ja meidän koulussa ei alakoululaisilla saa koulupäivän aikana lainkaan olla puhelimet esillä, ellei niitä tunnilla johonkin tarvita. Välitunnilla ovat ilman puhelimia, ja kyllä muuten leikkivät! Kauhea juoksu, nauru ja kiljuminen. Onneksi!
Sitä on hyvä kysyä heidän vanhemmiltaan. Mutta vaikka olenkin jo mummoikäluokkaa, niin mä näen - ainakin yhden - syyn. Meille on jo jonkin aikaa tuotu tuolta Atlantin takaa monta asiaa ja yksi on nämä synttärijuhlat. Vuosikymmeniä suomalaislapsille riitti juuri se täytekakku, mehu ja kavereiden kanssa leikkiminen. Jos jotain ohjelmaa olikin, se oli aasinhäntää ja ongintaa eikä niihin mennyt juhlien ajasta kuin hetki ja lopun aikaa lapset leikkivät vapaasti. Nykyisin pitää olla järjestettyä ohjelmaa ja mieluiten sellaista, jota ei olla ennen koettu. Onhan Suomessa jo yrityksiäkin, joiden liiketoiminta on lastenjuhlien järjestäminen.
Katsoin jokin aika sitten dokumentin amerikkalaislapsista, joiden elämä oli pienestä pitäen ollut niin aikuisten ohjaamaa, että nämä nassikat eivät urheiluharrastuksissaankaan kommunikoineet enää toistensa kanssa vaan ainoastaan valmentajan kanssa. Oli aika järkyttävää katsoa sellaisia 7-9 -vuotiaita istumassa vieri vieressä hiljaa paikoillaan vaihtoaitiossa kenenkään edes katsomatta toisiinsa. Vasta sitten, kun valmentaja kysyi jotain, lapset vastasivat....valmentajalle.
Onko mahdollista, että yhä harvemmat vanhemmat kestävät lastensa tyytymättömyyttä ja tylsyyttä ja sen vuoksi lapsille järjestetään koko ajan kaikenlaista ohjelmaa? Onko lapsista tullut perheen napoja ja vanhemmista lastensa viihdyttäjiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Jos kertomasi on totta, niin ei kannata sitten iltapulussa valittaa, kuinka lapset eivät saa koskaan kutsua kavereiden synttäreille. Oikeasti, ei millään pahalla.
Mitä tällä tarkoitat? Poikani on hyvin suosittu synttärivieras ja pidetty kaveri muutenkin. Ehkä juuri siksi, että vaikka juhla ei erityisemmin ole hänelle mieleen, hän tulee paikalle, antaa lahjan, käyttäytyy kohteliaasti ja esittää valittelunsa siitä, että samalle päivälle on jotain jo etukäteen sovittua. Hänen synttäreilleen toukokuussa tuli 16 poikaa eli kolme enemmän kuin oli kutsuttu. Niillä synttäreillä ei riehuttu vaan etsittiin vihjeiden perusteella merirosvon kätkemää aarretta ja suoritettiin tehtäviä kuten onkimatojen syömistä. Äidillä oli ehkä vähän enemmän vaivaa kuin HopLop-synttärien hapannaamoilla mammoilla, jotka oletavat, että lapsilla on hauskaa, kun he ovat uhrautuneet juhlat maksamaan.
Ei kannata opettaa lastaan halveksimaan toisten tarjoamia juhlia, eikä kannata halveksia juhlan järjestäjien vanhempia. Lapsemme käyvät ystäviensä synttäreillä, kaikkien vanhemmat on tosi kivoja. Ikävää jos teillä ei ole näin. Kannattaa tutustua lasten ystäviin, äiteihin ja iseihin.
Ja kukaan ei koskaan pidä outona, että pojallasi on aina "muuta menoa" toisten juhlien aikaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nannamanna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nannamanna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Ite leikin siihen asti, että menin yläasteelle, joten tuntuu käsittämättömältä tää nykyajan mukeloiden touhu... On aika kamalaa, jos jo tokaluokkalaisten mielestä leikkiminen on lapsellista. :( Mikseivät lapset saa/halua enää olla lapsia?
T. Kalkkis vm. -92
Olen kanssasi samanikäinen ja lopetin leikkimisen kouluun mennessä. Paras ystäväni leikki salaa legoilla kolmanteen luokkaan asti. Omasta mielestäni leikkimisessä ei ole mitää hävettävää ja leikin lasten kanssakin. Itseäni vain lakkasi kiinnostamasta.
Ihan puhtaasti uteliaisuudesta kysyn, että mitä sitten teit kaikki ala-asteen välitunnit ja kuinka vietit lapsuuden vapaa-aikasi, jos et kerran leikkinyt? Oliko tuttavapiirisi lasten keskuudessa paineita olla leikkimättä, jos kerran paras ystäväsikin joutui leikkimään legoilla salaa? Missä päin asuit lapsuutesi aikana, selittääkö sijainti tuota ilmiötä?
Jotenkin vaikea muistaa, mitä sillä vapaa-ajalla teki. Luin todella paljon kirjoja. Tein läksyt ylitunnollisesti, joten niihin meni aikaa. Välitunneilla juttelin tyttöjen kanssa. Olin aika syrjäänvetäytyvä pohdiskelija, joka selittänee ainakin osittain leikin lopun. Kaverin salailu hämmensi, koska monet luokalla leikkivät ja jotkut pojat keräilivätkin legoja, joten en ymmärtänyt salailua. Asuin isossa kaupungissa, lähellä keskustaa. Murrosikäni alkoi aikaisin.
Olitko hyvä koulussa?
Oma kokemukseni mukaan läksyissä meni muutama minuutti, ja niitä nyt ei sen huolellisemmin olisi voinut tehdä. Useimmiten läksyt ehti ala-asteella tehdä jo koulussa, tai esim. harrastuksen alkua odotellessa.
Mitä sinusta tuli isona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Jos kertomasi on totta, niin ei kannata sitten iltapulussa valittaa, kuinka lapset eivät saa koskaan kutsua kavereiden synttäreille. Oikeasti, ei millään pahalla.
Mitä tällä tarkoitat? Poikani on hyvin suosittu synttärivieras ja pidetty kaveri muutenkin. Ehkä juuri siksi, että vaikka juhla ei erityisemmin ole hänelle mieleen, hän tulee paikalle, antaa lahjan, käyttäytyy kohteliaasti ja esittää valittelunsa siitä, että samalle päivälle on jotain jo etukäteen sovittua. Hänen synttäreilleen toukokuussa tuli 16 poikaa eli kolme enemmän kuin oli kutsuttu. Niillä synttäreillä ei riehuttu vaan etsittiin vihjeiden perusteella merirosvon kätkemää aarretta ja suoritettiin tehtäviä kuten onkimatojen syömistä. Äidillä oli ehkä vähän enemmän vaivaa kuin HopLop-synttärien hapannaamoilla mammoilla, jotka oletavat, että lapsilla on hauskaa, kun he ovat uhrautuneet juhlat maksamaan.
Ei kannata opettaa lastaan halveksimaan toisten tarjoamia juhlia, eikä kannata halveksia juhlan järjestäjien vanhempia. Lapsemme käyvät ystäviensä synttäreillä, kaikkien vanhemmat on tosi kivoja. Ikävää jos teillä ei ole näin. Kannattaa tutustua lasten ystäviin, äiteihin ja iseihin.
Tai sitten kannattaa opettaa lapsi itse päättämään, mitä hän haluaa tehdä hyvän käytöksen rajoissa! Jos jo etukäteen tietää, että synttärit on yhtä riehumista, tönimistä ja tappelua, niin ei minun mielestäni niihin tarvitse osallistua. Noukkii kaikessa rauhassa rusinat pullasta ja pahoittelee sitä, että ehtii vain tuomaan lahjan ja syömään kakkua. Niin kaikilla on hyvä mieli eikä HopLopista tarvitse lähteä ensiapuun kuvauttamaan murtuneita kylkiluita.
Uskomattoman monien vanhempien mielestä pienimuotoinen väkivalta on OK, kunhan sen pukee leikiksi. HopLop on mainio paikka päästä ottamaan kontaktia, jos vanhemmista ei ole kieltäjiksi.
No nyt on kyllä aikamoisen paksua!
Minua vanhempana ärsyttäisi, että lapsi tulisi vain norkoilemaan muutamaksi minuutiksi juhliin, joista on kuitenkin maksettu jokaisesta osallistujasta pääsymaksu. Ja ehkä sinun lapsesi takia joku toinen lapsi jäi ilman kutsua?
*murtumavaara*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tätä juttua ei löydy uutisena muualta kuin persulehdestä?
Oliko äiti persu, ja vamma mustelma?
Vitsit, omaa 10v. poikaani ei varmaan saisi noilta synttäreiltä pois laisinkaan :D Rakastaa legoilla rakentamista yli kaiken.
Mutta hän viihtyisi hyvin myös HopLop-synttäreillä (ollut muutamissa). Ihan koko perheen voimin käydään myös tuolla ja viimeksi tänään tuli utelua että koska taas mennään.