Tytön syntymäpäiväjuhlat HopLopissa, 8-vuotiaat eivät leikkineet koska se oli heistä "lapsellista"
Istuivat pöydässä ja olivat puhelimillaan. Tyttöni oli todella pettynyt juhliin ja vieläkin on paha mieli tapahtuneesta. Pääsi sitten uimahalliin veljensä kanssa ja vähän piristyi.
En ymmärrä miksi kalliit älypuhelimet oli ylipäätään annettu mukaan tuollaiseen paikkaan. Tai ainakin oletin että säännöistä olisi sovittu, että soitetaan tarvittaessa vanhemmille muttei keskitytä toisen syntymäpäivillä siihen puhelimen tuijottamiseen.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Noiden pikkupimatsujen käytös heijastelee mitä suurimmassa määrin vanhempien moukkamaisuutta ja vastuusta laistamista. Jos nämä neidit olisi kasvatettu kunnolla ja jos heidän vanhempansakaan eivät ole kasvaneet kiinni älypuhelimeen, olisi synttäreilläkin touhuttu ihan hiki päässä.
Miten me vanhat sukupolvet ollenkaan tultiin toimeen, kun joka perheessä ei ollut edes lankapuhelinta, vaan käytiin joko keskuksessa tai naapurilla soittamassa. Vielä opiskeluaikaan kävin soittamassa kotiin lennättimestä, kunnes kotikuntanikin liittyi automaattiverkkoon ja sitten saattoi soittaa puhelinkopista. Näin tein vielä ensimmäisinä työvuosinakin. Vasta viidentenä työvuonna hankin puhelinyhteyden. Vielä nytkin vanhana mummelina, kun menen syntymäpäiville tai muihin illanistujaisiin, niin puhelin ei ole näpeissäni muuta kuin sen aikaa, että panen sen äänettömälle ja taskuun tai laukkuun. Sitä samaa odotan muiltakin tilaisuuteen osallistuvilta.
Ja leikittiin käpylehmillä.
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Kiljuisin onnesta jos pääsisin johonkin nuorille ja aikuisille rakennettuun HopLopiin (lasten versio saattaa olla liian pieni 170-senttiselle).
t. 15v
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Onko tramppiksella pomppinen, liukumäissä laskeminen, pallomeressä touhuaminen jne. riehumista? En ole koskaan tavannut lasta, joka ei noista tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Ite leikin siihen asti, että menin yläasteelle, joten tuntuu käsittämättömältä tää nykyajan mukeloiden touhu... On aika kamalaa, jos jo tokaluokkalaisten mielestä leikkiminen on lapsellista. :( Mikseivät lapset saa/halua enää olla lapsia?
T. Kalkkis vm. -92[/quote
Kaikki lapset ei kai halua? Itekin muistan lapsuudesta muutamia kavereita, jotka kyllä pienenä leikkivät, mutta leikit olivat silloinkin jotenkin köyhiä mielikuvituksellisesti ja kankeita. Ite leikin 13-vuotiaana vielä barbeilla, näin aikuisena harmittaa että pitänyt sitäkin silloin hävetä. Leikki ja mielikuvitus, asioiden kuvittelu ja tarinat, ne oli silloin musta parasta mitä on ja on edelleenkin :) Mun mielestä edelleenkin kaikki lastenjutut on niin ihania, ja se "leikkifiilis" herää kyllä herkästi :) Ihmiset on erilaisia. Toivottavasti ap:n lapsella on samanhenkistä seuraa myös, mutta ymmärrettävää että jos leikki ei kiinnosta niin ei se kiinnosta. Ei siihen pakottaakaan voi. Voi toisaalta yrittää auttaa lasta vapautumaan ja ns antautumaan leikille, mutta jos ei tunnu oikealta niin minkäs teet. Ajatelkaa nyt herännyttä pokemon go-vihaa! Se vasta on älytöntä. Ihmiset, nimenomaan aikusetkin ihmiset nauttii "leikkimisestä" ja hupailusta ja pelailusta..Silti löytyy ne ammattivalittajat jotka tuomitsee senkin :D Ehkä näistä 8-vuotiaana leikkimisen lopettaneista kasvaa sitten niitä ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta mielikuvitukselle. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, onneksi omat ystävät voi valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Onko tramppiksella pomppinen, liukumäissä laskeminen, pallomeressä touhuaminen jne. riehumista? En ole koskaan tavannut lasta, joka ei noista tykkäisi.
Ainakin viestin 17 mukaan on "Meilläkin on koko porukka aina HopLop synttäreillä juossut hiki päässä, hyvä että malttavat syödä ne herkut, kun pitää jo päästä riehumaan ja kiipeilemään."
Osa lapsista ei nauti siitä, että tönitään, tuupitaan, huudetaan ja yllätyshyökätään, joten HopLop ei ole jokaiselle se ihanteellisin paikka olla yhdessä muiden kanssa. On eri asia saada tehdä temppuja trampoliinilla kaikessa rauhassa kuin koko ajan joutua olemaan varuillaan, koska joutuu kesken kiepin taklatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden pikkupimatsujen käytös heijastelee mitä suurimmassa määrin vanhempien moukkamaisuutta ja vastuusta laistamista. Jos nämä neidit olisi kasvatettu kunnolla ja jos heidän vanhempansakaan eivät ole kasvaneet kiinni älypuhelimeen, olisi synttäreilläkin touhuttu ihan hiki päässä.
Miten me vanhat sukupolvet ollenkaan tultiin toimeen, kun joka perheessä ei ollut edes lankapuhelinta, vaan käytiin joko keskuksessa tai naapurilla soittamassa. Vielä opiskeluaikaan kävin soittamassa kotiin lennättimestä, kunnes kotikuntanikin liittyi automaattiverkkoon ja sitten saattoi soittaa puhelinkopista. Näin tein vielä ensimmäisinä työvuosinakin. Vasta viidentenä työvuonna hankin puhelinyhteyden. Vielä nytkin vanhana mummelina, kun menen syntymäpäiville tai muihin illanistujaisiin, niin puhelin ei ole näpeissäni muuta kuin sen aikaa, että panen sen äänettömälle ja taskuun tai laukkuun. Sitä samaa odotan muiltakin tilaisuuteen osallistuvilta.
Ja leikittiin käpylehmillä.
Niin leikittiin, ja se oli kivaa! Kuusenkävyt oli lehmiä tai hevosia ja männynkävyt lampaita. Mielikuvituksen käyttö oli arvossaan.
Ja tästä päästään aiheeseen syntymäpäiväjuhlat... Että joka kerta pitää järjestää jotain erilaista ja mahtavaa, upeeta että kaikki Reetat ja Ellit ja Nellat viihtyy. Siis jos on käyty jo pari kertaa niin sitten ei enää kiinnosta? Eikö synttäreitten tarkoitus ole just touhuta yhdessä? Vaikka nyt sitten yksi Ronja olisikin käynyt kyseisessä paikassa jo kuusi kertaa niin voi siellä silti olla hauskaa, kun saa viettää aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Onko tää nyt vähän sitten sama, kun lapselle on ostettu Barbi, niin sillä voi leikkiä sen kuusi kertaa ja sitten se on vähän jo niinkö eilistä kamaa ja sillä ei voi enää leikkiä? Mihin hemmettiin 8 vee pimu edes tarttee puhelinta? Ja kyllä minulla on oma lapsi, 9 vuotias poika, joka on iloinen jokaisesta synttärikutsusta ja haluaa leikkiä juuri niiden kavereiden kanssa, oli synttärit sitten hoplopissa tai vaikka kotipuutarhassa. Montakohan kertaa on lapsi käynyt hoplopissa ja yhä edelleen jaksaa siellä remuta. Ja kyllä tunnemme myös lukuisia tyttöjä, jotka siellä jaksavat leikkiä. Ja nyt on kyse ihan tavallisista tytöistä ja pojista, ei mistää ADHD-keisseistä. Ehkä on kasvatus nyt mennyt vähän metsään jos lapsille pitää olla aina jotain uutta ja ihmeellistä.... Aikuisenakin jaksan innostua samoista asioista asioista uudelleen ja uudelleen. Eikä se mieskään lähe vaihtoon neljännen panokerran jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tyttäresi puolesta, mutta numeron 15 kirjoituksessa oli totuuden siemen. Tosi moni 8 v tyttö on käynyt jo niin monta kertaa HopLopissa, että se ei ole enää mitään uutta ja kiinnostavaa. Liikunnallisemmat pojat saattavat siitä vielä innostuakin, mutta tytöille riittää ne viisi kertaa ja sen jälkeen "tää on niin nähty". Vieraiden viihtyminen on taitolaji, varsinkin, kun vieraina on hyvin erilaisia ihmisiä. Koskee sekä aikuisia että lapsia. Lasten kohdalla juhliin tulisi järjestää jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa ja mielellään sellaista, mitä niillä viidellätoista, joiden synttäreille on viimeisen vuoden aikana ollut kutsuttu, ei juhlissaan ollut.
Et tehnyt ap mitään väärin ja kutsuvieraat olivat epäkohteliaita, mutta maailma on muuttunut ja kiinnostavien juhlien järjestäminen muuttunut yhä vaikeammaksi ja vaatii aiempaa enemmän mielikuvitusta.
Erilaisia ihmisiä = tyttöjä ja naisia. Miehille ja pojille riittää, että on kaverit paikalla ja jotain syötävää ja juotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden pikkupimatsujen käytös heijastelee mitä suurimmassa määrin vanhempien moukkamaisuutta ja vastuusta laistamista. Jos nämä neidit olisi kasvatettu kunnolla ja jos heidän vanhempansakaan eivät ole kasvaneet kiinni älypuhelimeen, olisi synttäreilläkin touhuttu ihan hiki päässä.
Miten me vanhat sukupolvet ollenkaan tultiin toimeen, kun joka perheessä ei ollut edes lankapuhelinta, vaan käytiin joko keskuksessa tai naapurilla soittamassa. Vielä opiskeluaikaan kävin soittamassa kotiin lennättimestä, kunnes kotikuntanikin liittyi automaattiverkkoon ja sitten saattoi soittaa puhelinkopista. Näin tein vielä ensimmäisinä työvuosinakin. Vasta viidentenä työvuonna hankin puhelinyhteyden. Vielä nytkin vanhana mummelina, kun menen syntymäpäiville tai muihin illanistujaisiin, niin puhelin ei ole näpeissäni muuta kuin sen aikaa, että panen sen äänettömälle ja taskuun tai laukkuun. Sitä samaa odotan muiltakin tilaisuuteen osallistuvilta.
Ja leikittiin käpylehmillä.
Niin leikittiin, ja se oli kivaa! Kuusenkävyt oli lehmiä tai hevosia ja männynkävyt lampaita. Mielikuvituksen käyttö oli arvossaan.
Niin oli! Kumma, että nykylapset eivät niistä enää viehäty.
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Mun poika on rauhallinen, uskallan väittää, että on henkisessä kehityksessä monia ikätovereita edellä eikä ole koskaan ollut sellainen, jonka pitäisi jatkuvasti juosta ja liikkua ja kiivetä ja mennä. Viihtyy tosi pitkään kirjan parissa yksin. Silti on aina, myös 10 vuotiaana, nauttinut suunnattomasti Hoplopeista ja Huimaloista ja muista, joissa saa kiipeillä ja liukua ja touhuta. Hikipäässä sekin rauhallinen poika siellä viilettää kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikitty mitä? Minä olen kuvitellut, että siellä lasketaan liukumäkeä, kiipeillään seinillä, hypitään trampoliinilla jne. eikä varsinaisesti leikitä.
Jos lapset oli puhelimissa kiinni, niin synttärien ohjelma ei tainnut olla kovinkaan kaksista? Mihin keskittyä, siihen lahjojen avaamiseenko?
Mitä sinä käsität sanalla leikkiminen. Leikkimistä on juuri tuo liukumäen lasku, kiipeily, trampoliinilla hyppiminen yms. Vai onko se mielestäsi urheilua? Yhdessä tehtynä tuo on hauskaa. Puhelimessa nöpöttävät tytöt vaikuttavat olevan pikkuaikusia, joilla varmaan kohta onkin poikaystävä.
Minun mielestäni tuo on samantyyppistä touhua kuin huvipuistoissa, joskin niissä touhu on koneellistettua ja isoa. Ei niitäkään sanota leikkipuistoiksi. Leikkipuistoissa on lähinnä hiekkalaatikko ja puutraktori nykyään.
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Jos kertomasi on totta, niin ei kannata sitten iltapulussa valittaa, kuinka lapset eivät saa koskaan kutsua kavereiden synttäreille. Oikeasti, ei millään pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Ite leikin siihen asti, että menin yläasteelle, joten tuntuu käsittämättömältä tää nykyajan mukeloiden touhu... On aika kamalaa, jos jo tokaluokkalaisten mielestä leikkiminen on lapsellista. :( Mikseivät lapset saa/halua enää olla lapsia?
T. Kalkkis vm. -92
Olen kanssasi samanikäinen ja lopetin leikkimisen kouluun mennessä. Paras ystäväni leikki salaa legoilla kolmanteen luokkaan asti. Omasta mielestäni leikkimisessä ei ole mitää hävettävää ja leikin lasten kanssakin. Itseäni vain lakkasi kiinnostamasta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ylipäänsä kartalla mikä lastasi tai lapsesi kavereita kiinnostaa? Omaa 8-vuotiasta ei olisi todellakaan napanneet hoploppi-synttärit, niiden aikakausi oli 4-6 vuotiaana. Olisko joku kiipeilypuisto ollut parempi? Ja koen ettei lapsessani ole mitään vikaa, ei ole lasten vika jos aikuiset eivät osaa organisoida ikätasoon sopivat haasteellista ja mielekästä toimintaa.
Miksi aikuisten pitäisi keksiä tai järjestää lapsille tekemistä tuollaisessa paikassa? Ovatko nykylapset täysin mielikuvituksettomia?
Hoplopin sivulla:
"Ne toivotuimmat syntymäpäiväjuhlat pidetään HopLopissa. Lapset ovat innoissaan ja aikuiset pääsevät helpommalla. Kaikkien kelpaa juhlia!"
Ilmeisesti ei sitten kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Mun poika on rauhallinen, uskallan väittää, että on henkisessä kehityksessä monia ikätovereita edellä eikä ole koskaan ollut sellainen, jonka pitäisi jatkuvasti juosta ja liikkua ja kiivetä ja mennä. Viihtyy tosi pitkään kirjan parissa yksin. Silti on aina, myös 10 vuotiaana, nauttinut suunnattomasti Hoplopeista ja Huimaloista ja muista, joissa saa kiipeillä ja liukua ja touhuta. Hikipäässä sekin rauhallinen poika siellä viilettää kavereiden kanssa.
Sama meillä, on myös hyvin urheilullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Jos kertomasi on totta, niin ei kannata sitten iltapulussa valittaa, kuinka lapset eivät saa koskaan kutsua kavereiden synttäreille. Oikeasti, ei millään pahalla.
Miten iltapulu tähän liittyy?
http://m.iltapulu.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HplLop-synttärit on melkoinen painajainen ei-riehuville pojille. Omat on kohteliaasti menneet paikalle, antaneet lahjan ja (aika usein) syöneet yksin, kun muu porukka on purkanut ADHD-patoutumiaan. Onneksi on sovittu, että haen kotiin jo noin 30 min kuluttua johonkin tekosyyhyn vedoten. Kaikki eivät nauti riehumisesta.
Onko tramppiksella pomppinen, liukumäissä laskeminen, pallomeressä touhuaminen jne. riehumista? En ole koskaan tavannut lasta, joka ei noista tykkäisi.
Ainakin viestin 17 mukaan on "Meilläkin on koko porukka aina HopLop synttäreillä juossut hiki päässä, hyvä että malttavat syödä ne herkut, kun pitää jo päästä riehumaan ja kiipeilemään."
Osa lapsista ei nauti siitä, että tönitään, tuupitaan, huudetaan ja yllätyshyökätään, joten HopLop ei ole jokaiselle se ihanteellisin paikka olla yhdessä muiden kanssa. On eri asia saada tehdä temppuja trampoliinilla kaikessa rauhassa kuin koko ajan joutua olemaan varuillaan, koska joutuu kesken kiepin taklatuksi.
Jos lapsesi kokee toistuvasti tönimistä, tuuppimista, yhteishyökkäämisen kohteeksi joutumista ja taklatuksi tulemista, niin kyseessä ei enää ole mikään lasten keskinäinen leikki. Olen pahoillani, mutta kuulostaa, että lapsesi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Voistko yrittää keskustella hänen kokemuksistaan hänen kanssaan? Voi olla, että lapsi ei uskalla kertoa asiata suoraan aikuisille. Tsemppiä!
Superpark, Huimala, HopLop ja Megazone. Näissä paikoissa muksut on remunneet mielellään. Miksi tytöillä edes oli puhelimet mukana? Itse olen ottanut niiden vanhempien numerot joita en tunne, niin voin soittaa jos tulee joku hätä. Suurimman osan lasten vanhemmista tunnen, ja kolmen lapsen synttäreitä olen järkännyt. Ikinä ei ole näin käynyt kuin ap:lla.