Hoitajat: syy vanhustenhoidon ongelmiin löytyy usein taukohuoneesta

Sairaanhoitajaserkkuni kyllä kertoi aivan päinvastaista, ettei koskaan ehdi pitää kunnolla taukojaan, vaan usein saa juosta kesken, leipäpala suussa, takaisiin töihinsä (maalaiskunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla vai miksi niitä nykyään sanotaan.) Potilaat tulevat leikkauksista keskussairaaloista tai ovat huonokuntoisia, kankeita tai hauraita, usein muistiongelmaisia ja toisinaan lihavia vanhuksia. Omaisten vierailut ja apu erityisesti ovat tosi tervetulleita.

Älä usko kaikkea. Kukas sen kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse sanoo sananlaskukin.

Pizzaa tilataan ja kaikki ovat yhtäaikaa taukohuoneessa syömässä ja kellot soi... Suomalainen hoitaja ei edes tiedä mitä kiire on !

Se homma on henkisesti(kin) niin rassaavaa, tasaisen tappavaa, että mieli suojautuu ja pakenee istuskeluun taukotilassa. Ei niistä tauoista virkisty, kunhan ovat pakoa todellisuudesta.

Samalla tavalla kuin muuta elämän tylsyyttä ja arkista pakerrusta voi paeta esim. av-palstalle. Helposti täällä vierähtää kaikki mahdollinen (ja se väkisin otettu) vapaa-aika.

Osittain totta, mutta yksityisellä puolella meno on kyllä vielä villimpää kuin julkisella.

t. lähihoitaja jolla kokemusta sekä kunnalliselta että yksityiseltä sektorilta, nykyisin luojan kiitos muissa hommissa

Karkeaa panettelua. En tiedä toista ammattikuntaa, joka lähtisi kesken ruokatauon antamaan jollekin alusastiaa jos tämä vähän vinkaisee.

Tuollaisiakin hoitajia ja paikkoja on, pahaa teki itse olla töissä sellaisessa ja koettaa itse pitää huolta omien lisäksi niiden kahvittelijoidenkin potilaista. Onneksi on myös paikkoja, joissa hoitajat hoksaavat olevansa olemassa potilaita varten, ei toisinpäin.

Helppo ratkaisu, taukohuoneessa saa kerrallaan olla vain yksi hoitaja. 

Aika lailla tuo on kiinni talon johdon asenteesta. Jos lähdetään siitä, että työ on jatkuvaa liukuhihnan ääressä räpeltämistä, niin taukohuoneessa istutaan paljon enemmän kuin siellä, missä hoidetaan yksilöllisesti ja hyväksytään se, että joku menee pesulle vasta iltapäivällä.

Vierailija kirjoitti:

Karkeaa panettelua. En tiedä toista ammattikuntaa, joka lähtisi kesken ruokatauon antamaan jollekin alusastiaa jos tämä vähän vinkaisee.

Minkä muun ammattikunnan asiakkaat pyytävät alusastiaa?

No harvemmin sitä kyllä kerkeää edes ruokaansa syödä ilman, että välissä täytyy käydä vastaamassa kelloon tai juttelemassa omaisille. Riippuu varmasti työpaikasta ja osastosta, joillakin voi olla kiireettömämpää. Mutta itselläni ei ole kokemusta istuskelusta ja laiskottelusta työajalla, ja jos sellaisia hoitajia on, ne ovat luultavasti väliaikaisia sijaisia joita ei mielellään pitemmäksi aikaa palkata.

Eihän siellä taukohuoneessa saakkaan olla kaikki kerralla mutta siellähän ne ovat. Tämä on  sitä hoitajien työmoraalia.

Kerran etsin hoitajia kun ystävä kakkasi vaippaan. Kaikki olivat syömässä yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkeaa panettelua. En tiedä toista ammattikuntaa, joka lähtisi kesken ruokatauon antamaan jollekin alusastiaa jos tämä vähän vinkaisee.

Minkä muun ammattikunnan asiakkaat pyytävät alusastiaa?

Tässä luultavasti tarkoitettiin sitä, että ei tiedä toista ammattikuntaa, joka lähtisi kesken ruokatauon tekemään *joku oman alan homma*. Eli ei vaikka lähtisi tekemään paperitöitä kesken tauon, tai lähtisi vaikka ajamaan nurmikkoa kesken tauon.

Kumpikin nainen pyörittää yksityistä puolta ja heillä on oma lehmä ojassa. Yksityisellä pidetään paljon kouluttamatonta henkilökuntaa. Saattaa olla yksi koulutettu jakamassa lääkkeitä. Siivous ja ruoanlaitto kuuluu henkilökunnalle. Päivät meneekin vessanpönttöjä kuuratessa ja potilailla ei niin väliä, kunhan osakkaat saa rahaa ja tuotetaan voittoa.

Toinen, mikä pisti silmään, oli tämän yksityistä pyörittävän rouvan vaatimus, että yökkö laittaa potilaat yksilöllisesti nukkumaan myöhään ja tarjoilee heille iltapalaa. Yksi yökkö, toistakymmentä pyörätuolilaista, muutama muuten vain kaatuileva ja haahuileva. No olisihan se klo 2 yöllä, ennen kuin olisi ehtinyt kaikki saada nukkumaan. Toki siihen sivuun olisi pitänyt pestä muutama koneellinen pyykkiä, tekaista huomisen lounasruoka, hoitaa muut asukkaat ja pestä vessat ja mopata käytävät. Lisäksi olen ollut yksityisellä ja henkilökuntaa aamuun oli niin vähän, että sain alkaa ensimäisiä pukemaan klo 4-5 aamulla, että ehti mahdollisimman monta pukea sänkyyn, jotta ehtivät aamulla saada heidät sängystä ylös. Ehtisihän siinä sitten potilaat pari tuntia nukkua yön aikana.

Yksityisissä on niin paskapaikkoja, etten ikinä laittaisi omaistani yksityiseen

Sijaistin tällaisessa "kiirepaikassa" pari kuukautta. Hoitajat ovat laittaneet kirjelmiä sinne sun tänne kauheasta työvoimapulasta ja alimitoituksesta työntekijöiden suhteen. 

Totuus oli, että juoruilivat puolet työajasta taukohuoneesta ja suu vääränä haukottelivat, kun käsky kävi jotain vanhusparkaa käydä hoitamassa. 

Aina vedottiin, että hän ja hän (hilma tai veikko) on niin hankala ja sinne ei kannata mennä heti yhden napin painalluksella ja jatkettiin oman facen tuijottelua. 

Olen ihan ajatellut tulla julkisuuteen tämän asian havaittuani. Uskallanko? Sen jälkeen tuskin sijaisuuksia saan. 

Hoitoala sopisi paremmin miehille. Naisilla on lyhyempi askel ja naiset uupuvat paljon nopeammin. Pallonmuotoisella keski-ikäisellä naisella on vähän eri käsitys kiireestä ja rasittavuudesta kuin nuorella miehellä.

Kyllä se julkisen puolen vanhustenhoidon huonous lähtee sieltä päälliköstä ja johtajasta ja osastonhoitajasta ja suunnittelijasta ja millä kaikilla nimillä siellä ollaankaan. Painostuksesta, syyllistämisestä ja työhyvinvoinnin merkityksen vähättelemisestä, jota johtoporras harrastaa. Ja yleisestä arvomaailmasta, vanhuudesta on tehty sairaus, jota pitää hoitaa. Toki myös hoitajista. Tehtäväkeskeisyydestä, luovuuden puutteesta ja kaavoihin kangistumisesta.

Mun parannuskeinot on: Byrokratia minimiin, kunnolliset pääsykokeet sekä lähäreiden että sairaanhoitajien koulutukseen ( ja mahdollisuus potkia myöhemminkin selkeästi alalle sopimattomat pois koulusta) ja sen hyväksyminen, että vanhukset ovat elämän loppuvaiheessa ja heidän olisi saatava mahdollisimman kodinomainen hoito ja asuminen, turha medikalisaatio pois.

Rehellinen kysymys johon toivon rehellistä vastausta.

 Onko hoitoalalla eniten v*ttumaisia työntekijöitä kaikista aloista?

Tuo kirjoittajien tausta (eli kummatkin pyörittävät omaa alan yritystä) laittaa kyllä kirjoituksen ihan eri valoon.

Eiköhän taida kirjoitus olla sen oman yritystoiminnan markkinointia.

Yksityinen terveydenhuolto ja muu samanlainen on monesti kyllä hyvin epämääräistä ja taso paljon huonompaa kuin julkisella, mikä yritetään peittää hienon sisustuksen, markkinoinnin ja julkisen sektorin morkkaamisen taakse. Se on kuitenkin yksityisillä vain bisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se julkisen puolen vanhustenhoidon huonous lähtee sieltä päälliköstä ja johtajasta ja osastonhoitajasta ja suunnittelijasta ja millä kaikilla nimillä siellä ollaankaan. Painostuksesta, syyllistämisestä ja työhyvinvoinnin merkityksen vähättelemisestä, jota johtoporras harrastaa. Ja yleisestä arvomaailmasta, vanhuudesta on tehty sairaus, jota pitää hoitaa. Toki myös hoitajista. Tehtäväkeskeisyydestä, luovuuden puutteesta ja kaavoihin kangistumisesta.

Mun parannuskeinot on: Byrokratia minimiin, kunnolliset pääsykokeet sekä lähäreiden että sairaanhoitajien koulutukseen ( ja mahdollisuus potkia myöhemminkin selkeästi alalle sopimattomat pois koulusta) ja sen hyväksyminen, että vanhukset ovat elämän loppuvaiheessa ja heidän olisi saatava mahdollisimman kodinomainen hoito ja asuminen, turha medikalisaatio pois.

Todellakin! Resurssipula selittää toki osan, mutta ei se selitä kokonaan ilmapiiri- ja jaksamisongemia. Jos työpaikalla on vain toisiaan kyräileviä päällepäsmäreitä tai kahvitunnilla tahallaan notkuvia työnvieroksujia, esimiestä ei näy eikä kuulu, työaikoihin ja -tehtäviin ei voi lainkaan vaikuttaa ym., niin kuka sellaisessa työpaikassa viihtyy. Rekrytoinnilla ja yleisilmapiirillä on todella, todella suuri merkitys jaksamiseen ja myös potilaiden hyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Karkeaa panettelua. En tiedä toista ammattikuntaa, joka lähtisi kesken ruokatauon antamaan jollekin alusastiaa jos tämä vähän vinkaisee.

Näinköhän on. Aika harvassa muussa ammattikunnassa kuskaillaan alusastioita, mutta kyllä minä toimittajana joudun aika useinkin kiireisenä päivänä kuittaamaan lounaan työn teon ohessa hotkaistulla voileivällä tai jättämään syömisen kokonaan väliin. Vessaan on pakko päästä, mutta deadlinen lähestyessä syömisistä tingitään, arviolta noin kolmasosassa työpäiviä. Toki vastapainona on sitten hiljaisempia päiviäkin.

Ja en ole ap, mutta onhan se totta, että vanhustenhoitoon voi puuttua myös asennetasolla. Ei pelkästään resursseja lisäämällä, vaan vaikuttamalla henkilökunnan työmoraaliin ja asenteisiin vanhuksia kohtaan. Tämä on kyllä todettu moneen kertaan vanhustenhoitoa koskevissa tutkimuksissa.

Eikä siitä kannata kenenkään syyllistyä, totta kai inhimillisillä ihmisillä on myös huonoja päiviä, ja joku mokoma voi olla väärällä alallakin...