Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla ongelmia vihanhallinnan kanssa vai?
AngerManagement
20.07.2016 |
- En kestä kolinaa. Jos joku kolistelee esim. naapurissa, otan hiuksistani kiinni ja sanon hysteerisesti "lopeta, lopeta jo, nyt lopeta!"- en tosin niin kovaa, että naapuri kuulisi.
- En kestä lasten itkua tai ihmisten puhetta. Jotkut lapset pelaa/leikkii mun kodin läheisyydessä ja ne kiljuu ja tekee vaikka mitä ääniä ja se raivostuttaa mua niin paljon. Tekis mieli mennä huutamaan "turpa kiinni"
- Yleensä jos olen laskenut vettä, niin hetken päästä rupee naapurista kuulumaan putkista ääntä kun ne laskee vettä. Se ärsyttää mua, koska tuntuu siltä että ne laskee vettä ärsyttääkseen mua tai vihjatakseen, etten sais laskee vettä. Sit saatan sanoo ääneen jotain "mähän lasken vettä jos mä haluun, idiootti" ja oon taas ärtynyt.
Tossa oli vaan pari esimerkkiä, en nyt sano enempää etten vaikuta ihan sekopäältä.
Onks mulla joku ongelma vihanhallinnan kanssa vai onks tää joku ahdistushäiriö? En kehtaa puhua tästä kellekään. Oon nainen ja 22v.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat siinä määrin epäluuloiselta, että siitä on sinulle selkeää haittaa arkielämässäsi. Vihanhallinnassa sinulla tuskin on ongelmia, mutta tuo epäluuloisuus ja kuvitelmat, että kaikki ympäristön tapahtumat liittyvät juuri sinuun, on varmasti raskasta.
Onko sinulla elämässäsi paljon stressiä (opinnoissa/töissä/ihmissuhteissa)? Sellainen voi kai vaikuttaa niin, että tulee ahdistusta ja joillekuille tuollaista epäluuloisuuttakin.
Auttaisiko sinua kotona sellainen ajatusleikki, että kun naapuri laskee vettä tai kolauttelee jotain, kuvittele olevasi jossain ulkona. Ehkä saat sillä tavalla kiinni siitä tosiasiasta, että naapurisi elämä vedenlaskuineen ja kolinoineen jatkuu ihan sellaisenaan riippumatta sinun paikallaolostasi ja tekemisistäsi?
On stressiä, koska en pysty käymään töis tai missää tän takii. Ja ainoo mies kehen olin rakastunu nöyryytti mua pahasti pari kk sit. Ja kaikki muutki on pettäny mut mun elämän aikana. Ees omiin vanhempiin ei voi luottaa. Vaan yks kaveri joka ymmärtää mua jotenki, mut siihen en kyl luota silti, arvostan sitä toki silti. Ja ei auta et kuvittelisin sit olevani ulkona, jotenkin meen ihan eri tilaan sillon. Monesti oon miettinyt et meen sanoo noille ihmisille et jättää mut nyt rauhaan, mut en oo uskaltanu. Ihmiset on ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostat siinä määrin epäluuloiselta, että siitä on sinulle selkeää haittaa arkielämässäsi. Vihanhallinnassa sinulla tuskin on ongelmia, mutta tuo epäluuloisuus ja kuvitelmat, että kaikki ympäristön tapahtumat liittyvät juuri sinuun, on varmasti raskasta.
Onko sinulla elämässäsi paljon stressiä (opinnoissa/töissä/ihmissuhteissa)? Sellainen voi kai vaikuttaa niin, että tulee ahdistusta ja joillekuille tuollaista epäluuloisuuttakin.
Auttaisiko sinua kotona sellainen ajatusleikki, että kun naapuri laskee vettä tai kolauttelee jotain, kuvittele olevasi jossain ulkona. Ehkä saat sillä tavalla kiinni siitä tosiasiasta, että naapurisi elämä vedenlaskuineen ja kolinoineen jatkuu ihan sellaisenaan riippumatta sinun paikallaolostasi ja tekemisistäsi?