Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitaja, mikä on rankinta työssäsi?
20.07.2016 |
Fyysisesti tai henkisesti? Uskotko, että jaksat tehdä samaa työtä eläkeikääsi saakka?
Kommentit (18)
Tappelevat vanhukset, dementikot kiusaavat toisiaan.
Jaksanko olla eläkeikään? Katsotaan mitä sote tuo, tuskin mitään parempaa.
10v eläkeikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paskin työilmapiiri. Uusia työntekijöitä (ja myös pitkäaikaisempia) haukutaan porukalla, ulkoistetaan täysin, niskoja nakellen tuhahdellen suostutaan työpariksi. Nälvitään ja etsitään virheitä hänen tekemisistään. Muka piilovttuillaan, vaikkei edes osata.
Työ jo itsessään rankkaa vanhusten saattohoito-osastolla, ilman tällaista jatkuvan henkisen paineen alla työskentelyä. Uskomatonta porukkaa.
Krapula-aamuina töihin raahautuminen.
Työilmapiiri ja työn yksitoikkoisuus. Ei sovi herkälle tai sellaiselle ihmiselle, joka ei halua tehdä yksinkertaista rutiinityötä.
Olen työttömänä . Toivottavasti en koskaan enää töihin joutuisikaan. Onneksi olen jo yli 50 v. Inhoan noita naisvaltaisia työyhteisöjä, tuntuu että alalle ovat hakeutuneet kaikki kiusaajat ja mielenterveysongelmaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiiri ja työn yksitoikkoisuus. Ei sovi herkälle tai sellaiselle ihmiselle, joka ei halua tehdä yksinkertaista rutiinityötä.
Missä oot töissä?
Kiire, jonka takia en voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin. En usko henkisesti jaksavani tehdä tätä hommaa eläkeikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ne hetket, kun vaan sovitaan, että tän päivän tavoite on vain pitää kaikki lapset hengissä.
Samaistun tähän. Kotihoidossa jo vuosia on pyritty vain selviytymään taas yhdestä päivästä, muuhun ei enää pysty. Lähteneiden asiakkaiden kohdalla on kiitollinen, että he pääsivät pois.
En todella jaksa eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ne hetket, kun vaan sovitaan, että tän päivän tavoite on vain pitää kaikki lapset hengissä.
Samaistun tähän. Kotihoidossa jo vuosia on pyritty vain selviytymään taas yhdestä päivästä, muuhun ei enää pysty. Lähteneiden asiakkaiden kohdalla on kiitollinen, että he pääsivät pois.
En todella jaksa eläkeikään saakka.
Näin ovat kotihoidossa olevat ystävänikin kertoneet. Kuulema aamulääkkeistäkin viimeisimmät annetaan lähellä puoltapäivää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen työssäni rankimmaksi haastavat omaiset jotka ovat täysin sokeat sille asialle että osastolla on noin 30 muutakin potilasta. Soitetaan kelloa ja pyydetään tyynynkääntöapua potilaalle, haukutaan ja valitetaan. Ihmetellään miksi ei saada yksityishuonetta tai suorastaan haukutaan saman huoneen toista potilasta tämän läsnäollessa. Haistatellaan päin naamaa jne. Potilaat itse ovat yleensä ihan mukavia sairauksistaan huolimatta ja pidän kovasti työstäni mutta miinus on nämä omaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lasten kanssa ollut vielä tekemisissä joten sitä en osaa kuvitella, mutta tähän saakka raskainta on vanhusten yksinäisyys. Kuinka he tekevät kaikkensa että ehtisin jäädä edes 15 minuutiksi juttelemaan mutta kun ei ehdi. Niin raastavaa sanoa aina toiselle että nyt en vaan ehdi jäädä. Toki on poikkeuspäiviä jos joku on vaikkapa peruuttanut, esim. suku käymässä silloin. Silloin ehdin joskus pelata vaikka shakkia ja siitä vanhuksesta huomaa että se on tosiaankin se päivän/viikon ainoa sosiaalinen kontakti :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ne hetket, kun vaan sovitaan, että tän päivän tavoite on vain pitää kaikki lapset hengissä.
Samaistun tähän. Kotihoidossa jo vuosia on pyritty vain selviytymään taas yhdestä päivästä, muuhun ei enää pysty. Lähteneiden asiakkaiden kohdalla on kiitollinen, että he pääsivät pois.
En todella jaksa eläkeikään saakka.Näin ovat kotihoidossa olevat ystävänikin kertoneet. Kuulema aamulääkkeistäkin viimeisimmät annetaan lähellä puoltapäivää :(
Tää on niin alueesta kiinni. Olen isohkossa kaupungissa kotihoidossa ja nyt olen päässyt paikkaan, jossa työt ei pahemmin paina. Asiakkaat on yllättävän hyväkuntoisia (mitenköhän kotiapu on edes myönnetty?) ja töitä on pahimpina päivinä vain 3-4 tunnin edestä. Joka päivä jää runsaasti luppoaikaa. Olen ollut saman kaupungin toisilla alueilla aiemmin. Yhdessä oli aika kova härdelli, parissa muussa töitä sopivasti ja nyt olen jossain lusmuilutoimipisteessä. Saa nähdä, kuinka kauan tämmöinen voi jatkua ja porukkaa vähennetään tai siirretään muualle. Olen ollut nyt 1,5 vuotta tässä ja koko tämä aika ollut helppoa. Esimerkiksi maanantaina oli asiakaskäyntejä merkattu koko 8 tunnin päivälle 3h15min.
Olen aikaisemminkin huomannut, että paikat ei ole veljiä keskenään. Lapseni oli aiemmin päiväkodissa, jossa oli kauhea sähläys, 150 lasta pihalla, muutama kiukkuinen hoitaja valvomassa jne. Sitten muutimme toiselle alueelle ja lapsi vaihtoi kaupungin toiseen päiväkotiin. Oli aivan paratiisi edelliseen verrattuna. Usein iltapäivällä klo 15:30 oli pihalla 20 lasta ja 10 hoitajaa. Ryhmät oli pienehköjä ja hoitajia 2-3, vaikka osa lapsista oli osapäiväisiä. Yleensä lapsia oli paikalla 14 lapsen ryhmässä alle 10 ja siinä tosiaan lto+lh ja ajoittain toinen lh. Eikä ollut erityislapsia edes. Nyt olen kuullut, että siellä on tehty uudelleenorganisointi eli lienee homma kiristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövuorot ja tekemisen puute. Sipsit, kirjat ja netlix yms alkaa jo vähän kyllästyttämään.
Lisääntyvät vaatimukset päättäjien taholta. Pitää tehdä asiakkaasta sitä ja tätä ja tuota kirjausta ja mittaristoa yms. Työt muuten ei kuitenkaan ole vähentyneet vaan tämä kaikki uusi pitäisi ehtiä tekemään niiden asiakkaiden hoitamisen päälle. Veikkaan että ne mummut ei paskaakaan välitä onko heistä täytetty jokin jonninjoutava hieni arvio jota ei edes käytetä missään. Työaikaa sen ihmisen luona menee ihan hukkaan!
Vaativat omaiset.
Kaikki määrätään. Työvuorot, vapaat, milloin saat pitää loman.
Henkisesti rankinta ovat yksittäiset potilastapaukset. En pysty enkä edes halua eritellä yksittäistä pahinta mutta mm. pienten lasten tapaturmaiset kuolemat. Silti en koe henkisen puolen vuoksi ettenkö jaksaisi eläkeikään asti nykyisessä työtehtävässäni. Sen sijaan luulen, että fyysiseen puoleen liittyvät tekijät tulevat ennen eläkeikää vastaan.
Osastosihteerinä töissä rankinta on puhelintyö.
Soittoajat potilailla on yleensä 9-11 ja 13-14 ja tuo 3h tuntuu todella pitkältä ajalta kun pahimmillaan tulee 30 puhelua ja potilailla on vaikka mitä selvitettäviä asioita. Osa on todella vihaisia sellaisista asioista jotka ei ole ollenkaan sihteerin vika.
Työpäivien jälkeen on monesti aika henkisesti väsynyt olo, en varmasti tee tätä eläkeikään asti.
En usko. Ne hetket, kun vaan sovitaan, että tän päivän tavoite on vain pitää kaikki lapset hengissä.