G: Kerro pahin salaisuutesi (jota lähes kukaan ei sinusta tiedä)

Mulla noita salaisuuksia ois vaikka muille jakaa, tässä muutama " kevyimmästä päästä"



1. Lasken aina syömäni kalorit, tää on varmaan joku pakkomielle. Ollut jo vuodesta 2000



2. Olen varastanut Korvatunturilta, joulupukin maasta kaljaa (varaston ovi oli jäänyt auki siellä)



3. Katson itseäni peilistä aina, kun kävelen kotona peilin ohi tai ulkona näyteikkunan tai peilin ohitse



4. Otin kuun alussa luottokortin ja olen tuhlannut niin paljon, että käyttövaraa enää 50e jäljellä



5. Koulussa oli sellainen omaehtoisen liikunnan kortti. (kun kortti täynnä liikuntasuorituksia, siitä sai yhden opintoviikon) Olin oikea sohvaperuna ja niimpä vaan otin kasan erivärisiä kyniä ja kalenterin kanssa täytin kortin täyteen keksien eri liikuntasuorituksia, kuten tanssi, hiihto jne jne



6. Olen vaatemanian uhri, en voi olla ostamatta koko ajan itselleni ja lapsille vaatteita



7. Olen myös sokeriaddikti



jne jne jne Haluaako joku tietää lisää?



Terv yksi pahis

Peitän sen aika mallikkaasti, mutta sisäinen myllerrys on kova.

menestynyt hyvin elämässäni.

Naamioin haukkumisen kuitenkin ikäänkuin joksikin paremmaksi.

Mutta oikein salaisuus? Strippasin kerran kun maksettiin tarpeeksi (siis ihan julkisesti)

En ikinä kehtaisi kertoa niitä kenellekään, sillä ihmiset luulisivat minun juuttuneen 12-vuotiaan tasolle.

vain mieheni tietää.

Kulissit ei kaatuneet kertaakaan.



Kuolisin häpeästä ja perheeni tai ystäväni saisivat tietää.



Olen (ja olin silloinkin) sellainen normaalipainoinen, kiltti ja kunnollinen työssäkäyvä " unelma miniä" .



Onneksi nuo ajat on jo takana, mutta päällepäin ei tosiaan voi tietää kuka käyttää, vaikka tuntisi kuinka hyvin!!!

Ja vielä aika pitkän ajan ja jokapäiväisesti .

tuomio törkeästä rikoksesta.

Sitä ei moni tiedä.

Kaikki muut on minusta typeriä paitsi minä.

Muitten mielestä olen kiltti ja hiljainen, mutta en kovin " lähestyttävä" .

Olimme silloin vasta seurusteluasteella enkä vielä osannut ajatella meitä perheenä. En uskaltanut kysyä miehen mielipidettä asiaan, koska en halunnut hänen vaikuttavan päätökseeni. Kun päätökseni tein, tuntui jotenkin julmalta kertoa asiasta, kun ei hän sille ratkaisulleni enää mitään olisi voinut tehdä. Veljeni ja paras ystäväni (mies) olivat kummatkin sitä mieltä, etteivät tuossa tilanteessa haluaisi tietää koko asiasta, joten jätin kertomatta. Ajattelin kuten hekin, että miksi kertoa ikävä asia ja pahoittaa toisen mieli vain puhdistaakseni omaa omaatuntoani.



Asia vaivaa minua edelleen. Tuntuu hirveältä, ettei mieheni tiedä. Nyt meillä on kaksi yhteistä lasta ja onnellinen perhe-elämä, joten tuntuu niin kauhealta, etten sille ensimmäiselle lapsellemme uskaltanut antaa mahdollisuutta :-(((

Mun mielestä suurin osa ihmisistä on oikeesti tyhmiä! Ihmettelen sitä aina. Minä vaan oon fiksu.

aamulla asiat ei näyttäneet enään niin kivoille ja kömmin krapulassa takaisin kotiin...



Mieheni ei tiedä, eikä kukaan muukaan:)