Lemmikin kuolema, onko muka niin rankkaa?

Tsiisus, vähän suhteellisuuden tajua. Itsellä kaksi koiraa kuollut, ensimmäinen kun olin 12. Pari hamsteria myös. On normaalia surra lemmikin menetystä, onhan se perheenjäsen ja rakas ystävä, mutta jo lemmikkiä otettaessa tulee muistaa että sen elinaika poikkeaa merkittävästi ihmisen eliniästä. Säästyy monelta mielipahalta.

Eli mielestäni lemmikin elämä ei ole yhtä arvokas kuin ihmisen. En toisaalta tiedä mitä valitsisin jos pitäisi valita tuntemattoman ihmisen tai oman koiran hengen väliltä... Onneksi ei tarvitse.

Käykää selaamassa Facessa esim. Bean and Sprout sivua. Se alkaa olla jo aika sairasta. Musta koira on kuollut ja omistaja postailee tästä ja toisesta koirasta päivittäin monta kertaa ja samoja kuvia. Lähetti tuhkaa ihmisille (toivottavasti vapaaehtoisille), jotka ripottelivat sitä ympäri maata.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että äiti surisi lapsensa kuolemaa saman verran kuin lemmikkinsä kuolemaa on ihan kauhea. Mutta on tietysti olemassa perheitä, joissa lemmikit saavat ihan arjessakin enemmän huomiota ja rakkautta kuin lapset.

Mulla on ystävä joka rakastaa koiraansa enemmän kuin ketään, varmaan enemmän kuin miestään. Väittää että ei koskaan voi rakastaa ketään enemmän kuin koiraa, lapsia toivottavasti edes yhtä paljon. Sanoin että kyllä ne lapset sitten ohi menee vaikka nyt tuntuisi että koira on maailman napa. Hän on nyt raskaana ja odotan kyllä että se rakkaus omaan lapseen sitten toivottavasti menee koiran ohi, itsellekin koira on perheen jäsen ja todella rakas mutta vaikea kuvitella että en rakastaisi omaa lastani silti enemmän...