Neljä viikkoa lomaa takana miehen kanssa ja nyt alkaa palaa hermot.
Odotettiin lomaa koko pitkä ja hullun kiireinen kevät. Että saadaan olla yhdessä kiireettä. Tähän asti on mennyt kivasti mutta nyt mies on alkanut ärsyttää. Ollaan oltu yhdessä ihan koko ajan, muutamina päivinä jompikumpi on ollut tunnin pari urheilemassa yksinään mutta muuten... Mies on todella hyvä puoliso ja kaikin puolin ihana mutta nyt ottaa päähän niin paljon. Mitähän sitä tekisi? Vielä viikko yhteistä lomaa jäljellä ja voisin pakata kamppeet ja häipyä sanaakaan sanomatta kun ärsyttää joka sana ja teko. Argh!
Kommentit (21)
Epärealistiset odotukset. Ehkä kaunistelee asioita, ehkä se mies ei olekaan niin ihana ja hyvä! Peiliin katsomisen paikka!
Lomahan se aina rassaa suhteita kaikkein eniten. Varsinkin jos on ennakkoon isot odotukset loman suhteen.
Olkaa sitten erillänne. Lähde johonkin ilman miestä ja pyydä vaikka kaveri mukaan. Ei ole mikään pakko olla koko ajan yhdessä.
No kantsiisko kummankin käydä vaikka KERRAN terdellä omien kaveriensa kanssa..? Vai ootteko vielä jonossa siihen siamilaisten kaksosten erotusleikkaukseen?
No miksipä et lähtisi jonnekin mökille, telttailemaan, rantakohteeseen tms? Yksinolokin on ihan sallittua!
Heh, ollaan oltu 15 vuotta yhdessä joten ei ole eka eikä tokakaan yhteinen loma. Nyt ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä ja tehty paljon kaikkea, mikä on tietysti ollut aivan mahtavaa ja siitä saa jo paljon voimia syksyn työkoitoksia varten. Mutta nyt pari päivää tuo on vain ollut tolkuttoman ärsyttävä, tai sanotaanko, että minä olen ärsyyntynyt hyvin helposti ja tällä hetkellä leikittelen ajatuksella ottaa joku äkkilähtö ja suoda itselleni aivan täysin rauhallista minä-aikaa. En ole edes syönyt yksin näiden neljän viikon aikana kertaakaan!
Ei ollut suuria odotuksia lomasta ja tähän mennessä on ollut todella hyvä loma.
Ihan yleinenkin ilmiöhän tuo on.
Mietipä jaksaisitko olla _kenenkään_ kanssa 24/7 tuota ajanjaksoa. Tuskinpa?
Eli liikaa yhdessäoloa vaan tullut yhteen menoon. Nyt näet omia kavereitasi (käyt näyttelyssä, teatterissa, syömässä tai lasillisella/kahvilla) ja kun tulet kotiin, otat hyvän kirjan, vetäydyt karkkipussin/viinilasin kanssa mieluisaan paikkaan kotona ja sanot miehellesi, että kaipaat omaa rauhaa.
Toinen vaihtoehto on järjestää kunnollinen riita täysin palkein. Itkeä ja huutaa ja sitten parin tunnin päästä rauhoittua, katua, sopia ja harrastaa sovintoseksiä.
Jotkut häätävät miehen tuossa kohtaa ulos ja siivoavat raivoisasti kodin katosta lattiaan.
Näistä valitset jonkin keinon tai keksit oman. Sillä se hoituu.
Ota se äkkilähtö. Ketä tahansa alkaa jurppimaan jos koko ajan ollaan yhdessä.
Mies onkin käynyt urheilemassa ystäviensä kanssa, mun ystävistä yksi on tällä hetkellä häämatkalla, yksi lomalla muualla ja kolmannella on vastikään syntynyt vauva. Nihkeä tilanne mutta lomiltaan palaavia odottelen terdeseuraksi.
Miksi ihmeessä te vietätte koko loman toisissanne nyhjäten? Tehkää välillä myös omia asioitanne. Me ollaan miehen kanssa niin oman ajan perään, että yhteistä lomaa pidetään kolme viikkoa ja molemmilla on viikon oma loma toisen ollessa töissä.
Menkat tulossa?
Silloinhan miehessä ihan kaikki ärsyttää ja korostuu juuri paljon yhteisen ajan myötä
Kesälomien jälkeen alkaa avioero buumi samaten joulun ja uudenvuoden jälkeen. Kerranhan täällä eletään.
Järjestä itsellesi omaa aikaa, turhaa märinää, kun on asiat hyvin muuten (ilmeisesti?)Pilaat miehenkin lomailun tuolla asenteellasi. Jää ilmeisesti mukavat muistot syksyllä kerrattaviksi?
Mullakin on ihan samanlaista välillä, mutta sanon ukolle aina suoraan, kun alkaa pinna kiristää, niin pidetään kotonakin hajurakoa (Lapsia ei ole). Mies touhuilee yläkerrassa, mihin on järjestetty kahvittelupaikka jääkaappeineen, ja itse liennyttelen tunteitani alakerrassa, ja vaikka leivon ja teen ruokaa omissa oloissani.
Helpottaa kummasti. Ja kun yhdessä on syöty, mies yleensä korjaa kamat pois, ja siitä voi sitten lähteä joko yhdessä tai erikseen omiin juttuihin tai harrastuksiin. Elämä on sopeutumista. Ja ikävän olon painaessa päälle, voi miettiä miltä pysyvä yksinolo tuntuisi.
Mä niin tiedän ton tunteen.
Mulla mies jäi työttömäksi ja on kotona 24/7. Ei kavereita juurikaan eikä ikinä halua mennä minnekään yksin tai niiden harvojen kavereiden kanssa. Mun sitten pitäis jaksaa seurustella sen kanssa kaikki vapaa-aikani, ja mihinkään en saisi mennä ilman sitä. Koiran lenkitys on nyt lomalla ainoo henkireikä. Mä tukehdun!
Miksi nyhjätä koko lomaa yhdessä.?jos se on niin vaikeaa. Pitäkää lomat erikseen tai erotkaa.
Me ollaan miehen kanssa kuin paita ja peppu. Tykätään tehdä kaikki kahdestaan (jo 20 vuotta). Ei ahdista yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teillä ei ole lapsia?
Mitä sitten?
Oletteko olleet minkä aikaa yhdessä?
Oliko lomalle liian suuret odotukset?
Keskustelkaa fiiliksistä :)