En pääse elämään kiinni
Kaikki tämä maailmanmeno ahdistaa. Olen jotenkin omassa kuplassa ja pelkään koko ajan. En käsitä miten muiden elämä vaan jatkuu, yritän lukea viihdeuutisia ja vältellä kaikkia terrorismiuutisointia ja muuta.
Toivon että lapseni olisi äkkiä aikuinen, kuvittelen, että sen jälkeen helpottaa kun hän tekee omat päätöksensä ja kestää enemmän tätä kaameutta. Ei tietenkään helpota ja nyt olen vielä raskaana joten uusi murehtiminen edessä.
Kesäloma on alkamassa ja ihmiset tekevät ihan normaaleja asioita, mutta en pääse tähän elämänrytmiin mukaan kun ajattelen vaan että maailmasta on tulossa aivan kamala. Ihmettelen vain miten kaikki ovat niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka elämä jatkuu ja uskon että hyviä on enemmän kuin pahoja. Silti olen vain tässä kuplassa. Minulla on masennushistoriaa ja tämä näköalattomuus pelottaa.
Kommentit (2)
Mulla vähän samoja fiiliksiä ollut koko elämän. Nykyään oon kuitenkin jotenki vaan hyväksyny sen et tässä maailmassa on paljon pahaa. Kun lähden tonne ulos ja näen onnellisen näköisiä ihmisiä tulee tunne ettei kaikki olekaan niin huonosti. Tai kun mulle vaikka naapuri moikkaa vilpittömän ilosesti. Nää on hyvin pieniä asioita mutta vaikuttaa hyvin paljon siihen miten näen maailman. Ei kaikki ihmiset ole pahoja. Joten ei tämä maailmakaan täysin paha ole.
Lopeta uutisten seuraaminen ja poistu somesta ainakin puoleksi vuodeksi. Tiedän omasta kokemuksestani, mitä tarkoitat, ja siksi suosittelen sulle vähäksi aikaa turvallisen kuplan luomista ympärillesi. Kaikkia uutisia ei tietenkään voi välttää näkemästä, mutta voit opetella olemaan katsomatta iltapäivälehtien lööppejäkin. Lue kirjoja, jotka kertovat rakkaudesta ja hyvistä asioista. Tee mukavia asioita.