Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon perhe pilkkasi lapseni ulkonäköä
17.07.2016 |
Sattui tänään eräässä kauppakeskuksessa. Tuijottelivat, naureskelivat ja pilkkasivat 2-vuotiaan lapseni ulkonäköä ja arvuuttelivat kovaan ääneen, että onko kyseessä tyttö vai poika. Miten aikuiset ihmiset voivat vajota näin alas, että haukkuvat pienen lapsen ulkonäköä? Hienosti pilasivat päiväni, onneksi lapsi oli keskittynyt leikkimiseen, ettei tajunnut mitään.
Kommentit (26)
Minunki poikaa luultiin tytöksi kun oli pitkät kiharaiset hiukset. Sanottiin söpöksi jne. Ei siinä mitään. Joskus alle 4 v. Sanoin että poikahan on söpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LOL! Täytyy olla oudon näköinen lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui kerran kahvilassa et viereisessä pöydässä kaksi vanhempaa naista (vähän juoneet) puhuivat kovaan ääneen mun perheestä. Kumman näköiset mun lapset on, mun vai mun miehen tyyliin"tolla vähän isompi nenä, on isäänsä tullut" Mulla rupes verenpaine kohoo ja kun olimme lähdössä kävin sanomassa näille haahkoille suorat sanat. Olivat ihan suu auki, noloina kun koko kahvila tuijjotti heitä. Aikuiset ihmiset, niin törkeää käytöstä.
Ei sinunkaan käytös ollut fiksua. Voi sanoa oikeesti hiljaakin ja hymyillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rumia lapsia oikeasti on olemassa mutta se aihe on tabu.
On kaiken näköisiä lapsia ja aikuisia mutta sinulla eikä kellään muullakaan ole mitään oikeutta arvostella ja kommentoida heidän ulkonäköään. Se mitä sanot kertoo yksinomaan sinusta ihmisenä ja käytöstavoistasi, joten jos ei ole hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa. Luulisi tämän olevan itsestäänselvyys.
Joo, niin tuttua tuo arvostelu. '
Tästä on aikaa jo useampi vuosi. Tyttö oli tuolloin 2v. ja poika 6v. Oltiin kaupungilla kun eräs vanhempi nainen (arviolta ehkä kuusikymppinen) jäi ihastelemaan tyttöä. Kyseinen nainen kääntyi sitten pojan puoleen ja tokaisi että sinullapa on oudot ja rumat silmät. Niine hyvineen rouva (tai neiti) lähti jatkamaan matkaa. Olin aivan lamaantunut ja poika tuhersi itkua. Vielä tänäkin päivänä (neljä vuotta myöhemmin) poika häpeää silmiään ja yrittää vältellä suoraa katsekontaktia.
Ja ihan tavalliset silmät tuolla pojalla on, ei niissä ole mitään kummallista. Ja vaikka oliskin, se ei oikeuta minkään sortin kommentointiin.
Mulle sattui kerran kahvilassa et viereisessä pöydässä kaksi vanhempaa naista (vähän juoneet) puhuivat kovaan ääneen mun perheestä. Kumman näköiset mun lapset on, mun vai mun miehen tyyliin"tolla vähän isompi nenä, on isäänsä tullut" Mulla rupes verenpaine kohoo ja kun olimme lähdössä kävin sanomassa näille haahkoille suorat sanat. Olivat ihan suu auki, noloina kun koko kahvila tuijjotti heitä. Aikuiset ihmiset, niin törkeää käytöstä.