Lue keskustelun säännöt.
Pikkukaupungin ilot
Aikansa kutakin
17.07.2016 |
Olen kotoisin pikkukaupungista, mutta asunut jo kauan muualla. Ihmettelen ihmisten suurta katkeruutta omiin kotikuntiinsa. Itselläni ei ole mitenkään huonot muistot lapsuudesta ja nuoruudesta. Kaikki tunsivat toisensa, mutta ei se ollut ahdistavaa, vaan siinä oli myös hyvät puolensa. Minne tahansa meni, niin aina oli kavereita paikalla jne.
Miksi niin monella on katkeruutta pikkukaupungissa kasvamista kohtaan? Oliko vika sittenkin henkilössä, eikä paikassa?
Kommentit (8)
Voisitko muuttaa takaisin? Miksi/ miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten muutetaan muumilähiöön, jotta voidaan asua kuin tuppukylässä =D.
Yksi pienemmän paikan ilo on se, että lapset voivat turvallisesti liikkua yksinkin kaupungilla. Kasvattaisin mieluummin lapseni pikkukaupungissa kuin suurkaupungissa.
Sosiaalisessa kontrollissa oli niin hyvät kuin huonotkin puolensa...
Vierailija kirjoitti:
Voisitko muuttaa takaisin? Miksi/ miksi et?
Tällä hetkellä en, työtilanne ja palkka suurin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mulla ainakin on!kasvoin yhdessä hirveimmistä paikoista eli kouvolassa!siellä ei vaan ole mitään, ihmiset on kamalia ja ahdistava ilmapiiri!muutin heti lukion jälkeen pois, mutta välillä käyn siellä sukulaisten luona ja esim.tämän kesän vietän kouvolassa kun töitä en saanut ja vanhemmilla on iso talo, missä asustaa.muuten en täällä viihtyisi ja koen etten saanut nuoruudesta niin paljon irti kuin olisin saanut esim.hesassa.pk-seudulla on vaan niin paljon kaikkea, aina tapaa uusia ihmisiä :) ei kouvolassa ole samoja mahdollisuuksia.ja kyllä olen katkera ja olen sen sanonut ihan avoimesti monelle.mulle vaan sanotaan, että pääsithän sitten aikuisena pois muuttamaan. tosiaan mun asunto tuolla espoossa on niin pieni, että sen takia kesällä ja lomilla tulen pois sieltä.
Jos ap:lla on hyvät muistot lapsuudesta ja nuoruudesta pienellä paikkakunnalla, ei se tarkoita, että kaikilla olisi. Takana voi olla kiusausta, silmätikkuna olemista, ikävää juoruilua, hankalia ihmissuhteita tms. ja pikku paikoissa ne korostuvat, kun" pakoonkaan" ei oikein pääse. Toiset viihtyvät luonnostaakin rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä, toiset kaipaavat jotain muuta.
Tämä on merkillinen ilmiö. Lähes päivittäin tälläkin palstalla:
-ihmetellään pikkupaikkakuntien olematonta elämäntasoa
-nauretaan tuppukylien hölmöilyille
-hämmästellään ja säälitään heitä jotka haluavat asua kotipaikakkunnillaan
-kavahdetaan ajatusta suomalaisessa maalaiskylässä asumisesta (samalla toki ihaillen irlantilaisia tms. vastaavia)