Minulla on niin ikävä tyttöni, että itkettää.

ap

Toivottavasti et tarkoittanut tuota viimeistä lausetta oikeasti.

opettele päästämään irti. mitä tiukemmin pidät lapsistasi kiinni, sen varmemmin he haluavat sinusta kauas heti tilaisuuden tullen.

Ei kai sinusta tule semmoista kamalaa ripustautuvaa, syyllistävää äitiä, joka tekee tyttärelleen pahan olon ihan normaalin asian, itsenäistymisen vuoksi?

Itse olin ulkomailla opiskelemassa aikoinaan, ja minua loukkasi se kun vanhempani eivät tulleet käymään.

koska emme tee sitä itsekkään. Toivon että kuuluisivat aina läheisesti elämäämme eivätkä lähtisi kauas pois.

Kunhan et liikaa näytä sitä tyttärellesi, ainakaan sellaisen syyllistävään sävyyn. Syyskuuhun ei ole enää pitkä aika, kohta näette jälleen!

eikö itselläsi olisi ikävä lastasi, jos et olis nähnyt häntä kohta 9kk.

Taidat olla lapseton.

ap

anna lasten mennä, niin he tulevat vapaaehtoisesti takaisinkin

ikävä on ihan ok, kyllä mä sen ymmärrän. toi sun viiminen lause vaan nosti karvat pystyyn. ja ei, en ole lapseton.

ei ole ollut mahdollisuutta lähteä katsomaan häntä.



En nyt olleenkaan käsitä millä tavalla minä olen teidän monen mielestä takertuva äiti, jos minulla on ikävä 17v tytärtäni, joka on niin kaukana kuin maapallolla yleensä on mahdoillista mennä ja on ollut jo YHDEKSÄN kuukautta.



minusta olisi hemmetin epänormaalia jos en ikävöisi.



ap

Olen itsekin huidellut nuorena ties missä, koska vanhempani olivat äärimmäisen liberaaleja. Omille lapsilleni aion tehdä hyvin selväksi, ettei elämä kaukana vanhemmista ole yhtään sen helpompaa kuin lähelläkään. Päinvastoin.

ikävä saa ja pitääkin olla. kohta on onneksi jo syyskuu ja pääset halaamaan tyttöäsi taas. ja mun mielestä jokainen normaali äiti toivoo että lapset jäisi lähelle. siis asuisivat lähellä, itsenäisesti ja perustaisivat omat perheet, mutta silti lähellä... ainakin mä toivon sitä. en aio ripustautua tai häiriköidä lapsiani vaikka lähelle jäisivät.. mutta olisi vain mukavaa, rauhoittavaa ja turvallista tietää että he ovat lähellä.

Etkö olisi voinut vain napakasti kieltää koko hommaa? Vai kumpi teillä päättää; murkku vai sinä?!

Kun opettaa lapsensa vauvasta asti matkustelemaan voi varautua siihen, että luultavasti he matkustelevat tai pahimmassa tapauksessa muuttavat kokonaan toiselle puolen maailmaa.



Sitten saa ikävöidä lastaan, jona lapsi pysyy vaikka olisi 54v.

toi viiminen lause vaan antaa sen kuvan, että kadut katkerasti sitä, että olet opettanut lapsesi matkustamaan.

mitäs sitten, jos tyttösi päättää lähteä ulkomaille töihin, rakastuu siellä, menee naimisiin ja saa lapsia ilman aikomustakaan muuttaa takaisin suomeen. kuinkas sitten suu pannaan.



se, joka toivotteli hyvää päivää

sitä että sua oikein ahdistaa sun ikävä.



On munkin lapset olleet vaihtarina ja toki ikävä on ollut, mutta en ole piehtaroinut ikävässäni. Enkä sanonut että enpä ois päästänyt.



Lapset on tarkoitus kasvattaa vahvoiksi selviytyjiksi, jotka osaavat pyytää apua kun sitä tarvitsevat ja lentävät aikoinaan pois kotoota

Kyllä sinulla saa olla ikävä ja voit ihan mainiosti myöskin piehtaroida ikävissäsi.

Joojoo, lasten kuuluu kasvaa itsenäisiksi ja vahvoiksi ja selviytyjiksi ja mitä vielä, mutta siitä huolimatta sinä saat ikävöidä juuri niin paljon kuin miltä tuntuu!!

enemmän itseään kuin tytärtään. Tytär varmaan voi hyvin ja on onnellinen siellä vaihto-oppilaspaikassaan, saa paljon uutta kokemusta elämäänsä, eikä kokemustaan haliuaisi antaa pois. Saattaa ap:n ikävä sisältää jo sitä erotyötä, johon pitää vanhempien valmistautua kun lapset lähtevät pois kotoa. Minullakin on tytär, joka on ollut poissa pitkään ja aina kun hän on onnellinen, olen minäkin onnellinen ja se ikävä sillä lievittyy. Tyttärelläni ei ole kovin helppo elämä ollut, joten ehkä suhteutan asiaa siihen ja oma ikäväni jää syrjemmälle.

Toki oli ikävä ja vanhemmilla varmaan vielä enemmän, mutta viimeinen asia, jota olisin halunnut, olisi että olisivat tulleet sinne käymään. Kun vaihtari asuu siellä vaihtariperheessä ja kuviot menevät helposti sekaisin, jos oikea perhe tulee sinne häröilemään.



Vaihtarivuosi avarsi maailmankuvani räjähdysmäisesti, sain elinikäisiä ystäviä, kielitaitoa ja sivistystä ja vuosi on vaikuttanut moniin ratkaisuihini. Jos nuori on kypsä lähtemään, olisi todella itsekästä ja epäkypsää vanhemmilta kieltää moinen!!! Kieltää oman lapsen mahdollisuudet elämässä siksi, ettei raski päästää irti.



Mutta ap:lle tsemppiä ikävään. Ikäväkin kasvattaa ja minua ainkin opetti myös näkemään, miten rakas perheeni on ja miten paljon välitän porukoistani.



Väitän, että pidämme aikuisinakin vanhempiini keskimääräistä huomattavasti enemmän yhteyttä, vaikka meidän perheessä lapsia kehotettiin matkustamaan ja näkemään maailmaa nuorina, kun työt ja oma perhe ei sido.