Vaikeus luottaa uusiin ystäviin vanhojen kokemusten takia

Sori pitkä sepustus, mutta vähän taustaa... Nuorempana oli kaveripiireissäni aina sellainen "löysä lenkki", eli jotenkin vähän ylimääräinen. Minut otettiin mukaan mutten ole ollut kenenkään paras kaveri. Minua ei varta vasten kutsuttu esim. bileisiin mutta jos olin jonkun seurassa kun tämä kutsuttiin niin minut kutsuttiin myös. En edes tajunnut tätä moniin vuosiin. Luulin olevani yhtä tärkeä osa kaveripiiriä kuin muutkin, että muillekin kävi sitä, että "ai teillä oli bileet viikonloppuna?" eikä kukaan tajunnut että mulle tuli paha mieli kun kenenkään mieleen ei tullut kutsua minua.

No, myöhemmin sain ihan kunnolla puukosta selkään. Aloin seurustella miehen kanssa joka oli kai narsisti tai jotain ja hän käänsi kaikki kaverini minua vastaan. Yhtäkkiä he olivat mieheni kavereita mutta eivät minun. Mieheni vietti heidän kanssaan aikaa, minä en. Mies muuttui väkivaltaiseksi, kertoi jotain juttuja minusta (en vieläkään tiedä mitä kaikkea), "kaverit" uskoi ne jne. jne.

Lopulta jätin miehen ja tuntui että koko pikkukaupunki vihasi minua ja muutin pois. Jälkeenpäin olen parilta tutulta kuullut tosi ilkeitä juttuja, joita nämä "kaverit" minusta levitti, ex-mieheni keksimiä juttuja.

Tästä on nyt monta vuotta aikaa ja olin monta vuotta ihan erakkona, koska olin niin henkisesti vereslihalla. Nyt olen viimein löytänyt pari ihanaa ystävää, joita uskallan sanoa ystäviksi. Heidän kanssaan on ihanaa viettää aikaa, mutta aina kun menen kotiin, mieleen hiipii inhottava epäilys. "Miksi kerroin tuonkin jutun? He voivat käyttää sitä minua vastaan." tai "Olikohan se totta mitä X kertoi?" tai "Halusiko ne oikeasti tavata minua vai oliko siinä jokin taka-ajatus? Nauraako ne nyt minulle selän takana?"

Tämä on tosi piinaavaa! Tavallaan luotan heihin ja haluan luottaa, mutta aina tulee ihan kamala olo, pelko sen jälkeen kun olen tavannut heitä. En halua puhua asiasta heille koska se loukkaisi. Tämä on minun pääni sisällä ja minun pitää se itseni kanssa selvittää.

Onko joku kokenut vastaavaa? Miten olette oppineet luottamaan? Miten vedätte rajan siinä mitä annatte itsestänne? Tämä on niin uuvuttavaa!