Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin vielä tukea/auttaa miestäni jotenkin enemmän (onnettomuuden seurauksena pyörätuolissa) ?
16.07.2016 |
Meillä on sellainen tilanne, että vähän vajaa 3v sitten mies joutui onnettomuuden seurauksena pyörätuoliin. Se tietysti oli sillon alussa suuri järkytys, sen ymmärrän kyllä, mutta mies ei ole edelleenkään täysin ns. päässyt yli siitä, ettei hän tule enää koskaan kävelemään. Lisäksi mies joutuu opiskelemaan uuden ammatin, koska nykyistä työtään ei pysty enää tekemään.
Mies on aika heikosti ottanut mitään apuja (terapiaa ym) vastaan liittyen siihen, että pystyisi hyväksymään sen, että istuu loppuelämänsä pyörätuolissa. Usein surkuttelee kohtaloaan ja kaikkea, jonka hän menetti. Välillä tuntuu, että saattais ehkä olla jopa masennustakin.
Meillä on melko pienet lapset (7v, 3,5v kaksoset ja 4kk) ja miehen onnettomuuden jälkeen vastuu lasten hoidosta on ollut suurimmaksi osaksi minulla. Välillä tuntuu todella raskaalta pyörittää tätä arkea lähes yksin ja samalla yrittää vielä tukea miestä. Nuorin lapsi ei ollut mitenkään suunniteltu (lapsilukumme oli täysi), mutta erityisesti mies halusi pitää vauvan ja alkujärkytyksen jälkeen minäkin olin pitämisen kannalla. Mies varmasti pystyisi hoitamaan enemmän mm. lapsiaan, mutta hän tuntuu kadottaneen jollain lailla elämänilonsa pyörätuoliin joutumisen takia.
Miten voisi tukea miestä enemmän? Pitäisikö ns. patistaa esim. terapiaan tai vaikka vertaistukiryhmään? Vai jotain muuta?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vähän niin kuin alkoholistinkin kanssa: pakota se ottamaan vastuu omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Et voi lopunelämää siloitella hänen tietään. Hän on menettänyt jalkojensa hallinnan, mutta edelleen aivot toimii eli ainoa vaihtoehto hänelle on hyväksyä tapahtunut ja alkaa elää ilman jalkojaan.
Tsemppiä!
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni sai pahoja mielenterveysongelmia ja kaikki perheen asiat jäivät minulle. Olin vaativassa työssä. Jaksoin rumbaa alle 10 vuotta kunnas väsähdin itsekin. En ollut osannut pyytää apua vaan uskoin hoitavani perheen yksin.
Tarvitset kaiken saatavissa olevan avun kodinhoitajasta siivoukseen ja kaupassakäyntiin. Kun miehesi näkee että teitä konkreettisesti autetaan madaltuu kynnys hänen hyväksyä apua itselleen.
Olette varmaan jutelleet tilanteesta? Olethan kertonut omista fiiliksistäsi myös, siis sen että olet hänen rinnallaan ja haluat tukea ja auttaa, mutta myös sen että sinä tarvitset aviomiehesi tukea ja lapsien isän apua arjessa. Onko jotain mitä voisitte tehdä/harrastaa yhdessä kaksin tai perheenä? Konsertit tms? Menkää mukaan tukitoimintaan!
No voin kertoa oman näkemykseni pyörätuolissa istuvana. En ole siis onnettomuudessa vammautunut, vaan lapsena hoitovirheen seurauksena, mutta tilanteeni on monen asian summana mennyt näin aikuisena huonompaan suuntaan, jopa sellaiseksi, että tarvitsen osa-aikaista avustajaa. Ei siitä sen enempää, mutta terapian useasti läpikäyneenä voin kertoa, että miehesi täytyy itse sinne haluta mennä ja työstää asioita. Terapia ei toki ratkaise ongelmaa välttämättä lopullisesti, koska ns. "huonompia jaksoja" voi tulla. Tästä ei myöskään välttämättä koskaan pääse täysin yli tai sitä hyväksy, mutta asian kanssa voi oppia elämään. Minullakin on lapsihaaveita ja hyvä uutinen on se, että pienillä muutoksilla ja kekselijäillä ratkaisuilla vauvan/lapsenhoito onnistuu kuulemma pyörätuolistakin. Ihmiset kertoneet minulle omia kokemuksiaan ja lääkäritkin on olleet yllättävän positiivisia asian suhteen, kun olen siitä kysellyt. Lapsia ei siis vielä ole ja 27-vuotias nainen olen. Ei se elämä tuoliin lopu, mutta sopeutuminen ottaa aikansa kyllä. Paras apu on kuunteleminen ja se että miehesi huomaa, ettet ole lähdössä minnekään, vaikka tilanne muuttui. Loppu on itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan jutelleet tilanteesta? Olethan kertonut omista fiiliksistäsi myös, siis sen että olet hänen rinnallaan ja haluat tukea ja auttaa, mutta myös sen että sinä tarvitset aviomiehesi tukea ja lapsien isän apua arjessa. Onko jotain mitä voisitte tehdä/harrastaa yhdessä kaksin tai perheenä? Konsertit tms? Menkää mukaan tukitoimintaan!
Ollaan keskusteltu useastikin. Mies tietää minun tunteeni ja ajatukseni sekä sen, että tulen olemaan hänen rinnallaan. on myös keskusteltu siitä, että mä kaipaan sitä puolisoa, koska tällä hetkellä meidän suhde on enemmän hoidollinen kun parisuhde sen varsinaisessa merkityksessä. Olis kyllä sellaisia juttuja, joita voitais perheenä harrastaa/tehdä, mutta mies ei yleensä jaksa osallistua mihinkään vaan jää mieluummin kotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten harrastatte seksiä? Varmaan aika rajottunutta
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastatte seksiä? Varmaan aika rajottunutta
Ei nyt liity tähän keskusteluun kysymyksesi, mutta voit miettiä mielessäsi, että miten rajoittunutta se seksi muka on, kun jalat on halvaantuneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anna nyt vähän armoa. Mietipä omalle kohdalles vastaava tilanne, ei se ole niin helppoa hyväksyä!
Vierailija kirjoitti:
No anna nyt vähän armoa. Mietipä omalle kohdalles vastaava tilanne, ei se ole niin helppoa hyväksyä!
Ei hyvää päivää! Kolme vuotta on kyllä pitkä aika, ei ketään voi loputtomiin silittää päästä, että voi voi, kun sulle kävi noin. Kolmessa vuodessa olis kyllä ehtinyt asian hyväksyä, jos olisi halunnut.
Terveisin yks pyörätuolissa rattijuopon takia istuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastatte seksiä? Varmaan aika rajottunutta
Sä oot sairas pervo
Vierailija kirjoitti:
Miten harrastatte seksiä? Varmaan aika rajottunutta
Sä oot sairas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko olet näin yksinkertainen? Ei se jalkojen halvaantuminen kyllä millään muotoa poista hedelmällisyyttä läheskään kaikissa tapauksissa. Seksiä voi edelleen harrastaa, muttei tietenkään kaikissa asennoissa kun terveet.