Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin vielä tukea/auttaa miestäni jotenkin enemmän (onnettomuuden seurauksena pyörätuolissa) ?
16.07.2016 |
Meillä on sellainen tilanne, että vähän vajaa 3v sitten mies joutui onnettomuuden seurauksena pyörätuoliin. Se tietysti oli sillon alussa suuri järkytys, sen ymmärrän kyllä, mutta mies ei ole edelleenkään täysin ns. päässyt yli siitä, ettei hän tule enää koskaan kävelemään. Lisäksi mies joutuu opiskelemaan uuden ammatin, koska nykyistä työtään ei pysty enää tekemään.
Mies on aika heikosti ottanut mitään apuja (terapiaa ym) vastaan liittyen siihen, että pystyisi hyväksymään sen, että istuu loppuelämänsä pyörätuolissa. Usein surkuttelee kohtaloaan ja kaikkea, jonka hän menetti. Välillä tuntuu, että saattais ehkä olla jopa masennustakin.
Meillä on melko pienet lapset (7v, 3,5v kaksoset ja 4kk) ja miehen onnettomuuden jälkeen vastuu lasten hoidosta on ollut suurimmaksi osaksi minulla. Välillä tuntuu todella raskaalta pyörittää tätä arkea lähes yksin ja samalla yrittää vielä tukea miestä. Nuorin lapsi ei ollut mitenkään suunniteltu (lapsilukumme oli täysi), mutta erityisesti mies halusi pitää vauvan ja alkujärkytyksen jälkeen minäkin olin pitämisen kannalla. Mies varmasti pystyisi hoitamaan enemmän mm. lapsiaan, mutta hän tuntuu kadottaneen jollain lailla elämänilonsa pyörätuoliin joutumisen takia.
Miten voisi tukea miestä enemmän? Pitäisikö ns. patistaa esim. terapiaan tai vaikka vertaistukiryhmään? Vai jotain muuta?
Kommentit (33)
Terapia on ihan ensiarvoisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vain yksi elämä. Sinun tehtäväsi ei ole hoitaa miestäsi. Se oli hänen elämänsä käsikirjoitus joutua pyörätuoliin. Ehkä hän voi löytää naisen joka myös pyörätuolissa-silloin ei kummankaan tarvitse ymmärtää ja hoitaa. Tämän olen huomannut vasta nyt vanhempana, että elämä on lyhyt.
Vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää selkäydinvammassa. Miehelläsi ilmeisesti vain alaraajat halvaantuneet eli huonomminkin olisi voinut käydä, jos vamma olisi ollut ylempänä niskanikamissa.
Invalidiliitto järjestää kaikenlaista kuntoutusta, myös perheelle sopivaa. Menkää ihmeessä mukaan, niin miehesi huomaa, ettei todellakaan ole yksin.
Miten asutte? Invalidiliitolla on asuntoja ympäri Suomen, jossa saa myös apua - ilmeisesti perheillekin sopivia asuntoja löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
En näe eroa ensisijaisena vaihtoehtona, koska rakastan miestäni. Jotain muutosta tilanteeseen pitäisi kuitenkin tulla, koska tällä menolla palan loppuun ennen pitkää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää selkäydinvammassa. Miehelläsi ilmeisesti vain alaraajat halvaantuneet eli huonomminkin olisi voinut käydä, jos vamma olisi ollut ylempänä niskanikamissa.
Invalidiliitto järjestää kaikenlaista kuntoutusta, myös perheelle sopivaa. Menkää ihmeessä mukaan, niin miehesi huomaa, ettei todellakaan ole yksin.
Miten asutte? Invalidiliitolla on asuntoja ympäri Suomen, jossa saa myös apua - ilmeisesti perheillekin sopivia asuntoja löytyy.
Joo kyllä, mieheltä on vain alaraajat eli ei se pahin mahdollinen vaihtoehto, onneksi.
Asutaan ok-talossa. Luonnollisesti taloon on tehty monenlaisia muutoksia miehen onnettomuuden jälkeen, jotta hän pystyisi olemaan mahdollisimman omatoiminen. Ainakaan pysyvä muutto jonnekin kauemmat ole mahdollista, koska mulla on täällä vakituinen työ. Täällä meillä on myös kohtalaisen laaja tukiverkko ja ilman sitä olisin varmasti jo paljon uupuneempi.
ap
Sinä olet lapsille äiti, et ole miehesi omaishoitaja. Sanot miehelleni että ottaa itseään niskasta vihdoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks näissä keskusteluissa usein ehdotetaan eroa? Jos on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä niin ei kai sitä ensimmäisenä olla eroamassa kun vastoinkäymisiä osuu kohdalle!
Miks oot tehny noin monta lasta ja yhden vie, kun jo näit millainen mies on eli ei auta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks näissä keskusteluissa usein ehdotetaan eroa? Jos on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä niin ei kai sitä ensimmäisenä olla eroamassa kun vastoinkäymisiä osuu kohdalle!
Niinpä. Tosi hyvää esimerkkiä lapsillekin jättää puoliso ja rikkoa perhe, kun mokoma meni joutumaan onnettomuuteen
Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä väistämätön ja jatkaa elämää. Terapiaa ja vertaistukea. Asiat VOISIVAT olla vielä huonomminkin: syöpä tms jolloin joutuis todella taistelemaan elämästään.
Näytä miehellesi tämä
se kertoo miehestä joka syntyi ilman jalkoja ja käsiä ja elää täyttä elämää, ui, rullalautailee, taitaapa hypätä laskuvarjollakin, on naimisissa ja kahden lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks oot tehny noin monta lasta ja yhden vie, kun jo näit millainen mies on eli ei auta?!
No kuule, mies on ollut ennen onnettomuutta todella paljon lapsiaan hoitava isä ja viimeisintä raskautta lukuunottamatta raskaus on saanut alkunsa, koska molemmat on halunnut lapsen. Nyt ei onneks ole enää pelkoa uudesta raskaudesta, kun viimeisimmässä synnytyksessä multa jouduttiin kohtu poistamaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks näissä keskusteluissa usein ehdotetaan eroa? Jos on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä niin ei kai sitä ensimmäisenä olla eroamassa kun vastoinkäymisiä osuu kohdalle!
Niinpä. Tosi hyvää esimerkkiä lapsillekin jättää puoliso ja rikkoa perhe, kun mokoma meni joutumaan onnettomuuteen
Mä en nyt tosiaan vielä tässä vaiheessa ainakaan ole ajatellut eroa vaihtoehtona. Näinkään ei kyllä loputtomiin voi jatkua, kun vaan saisi miehen jotenkin löytämään sen entisen elämänilonsa ja ymmärtämään, että asiat vois olla paljon pahemminkin, kuin mitä ne nyt ovat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä väistämätön ja jatkaa elämää. Terapiaa ja vertaistukea. Asiat VOISIVAT olla vielä huonomminkin: syöpä tms jolloin joutuis todella taistelemaan elämästään.
Näytä miehellesi tämä
se kertoo miehestä joka syntyi ilman jalkoja ja käsiä ja elää täyttä elämää, ui, rullalautailee, taitaapa hypätä laskuvarjollakin, on naimisissa ja kahden lapsen isä.
Kiitos, pitääpä näyttää. Niin kun jo kirjoitinkin niin mies näyttää kadottaneen sen aiemman elämänilonsa ja osa oireista viittaisi jonkinasteiseen masennukseen. En toki lääkäri ole eli varmaksi en voi sanoa, mutta esikoisen syntymän jälkeen mulla oli lievää/keskivaikeaa masennusta.
Ennen onnettomuutta mies harrasti paljon urheilua, mutta nyt onnettomuuden jälkeen ei ole suostunut kokeilemaan mitään urheiluluajeja. Terapiassa kävi ensin julkisella, mutta se terapeutti ei osannut työtään. Sitten saatiin suositus eräästä terapeutista yksityisellä puolella ja sielläkin mies kävi jonkun aikaa, mutta sitten ilman sen parempia perusteluja lopetti sen, tuollon kyllä hetkellisesti mies oli paremmassa kunnossa henkisesti. Vertaistukiryhmiin ei ole koskaan suostunut lähtemään, vaikka niitäkin täältä löytyisi.
ap
Kyllä mies tarvitsee jotain terapiaa/perseelle potkimista, muuten edessä on tosiaan ero tai ap:n katkeroituminen taakkansa alle.
Eli yksi ihminen ei voi tehdä voimiaan enempää.
Vertaistukea ja liikkeelle, jos se ei riitä, masennuslääkitys.
Tarvitset puolison. Oletko tehnyt miehellesi selväksi että ongelma on nyt hänen päässään eikä pyörätuolissa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies tarvitsee jotain terapiaa/perseelle potkimista, muuten edessä on tosiaan ero tai ap:n katkeroituminen taakkansa alle.
Eli yksi ihminen ei voi tehdä voimiaan enempää.
Tämä! Minä olin useamman vuoden vaikeasti masentuneen puoliso, joka ei suostunut ottamaan apua vastaan. Jos miehesi ei ota hälle tarjottuja apuja vastaan niin ennen pitkää sinä uuvut/masennut ja se ei ole kenenkään etu.
Yritä saada miehesi ymmärtämään, että se ongelma ei ole siinä pyörätuolissa vaan hänen päänsä sisällä!
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea ja liikkeelle, jos se ei riitä, masennuslääkitys.
Tarvitset puolison. Oletko tehnyt miehellesi selväksi että ongelma on nyt hänen päässään eikä pyörätuolissa?
No sitä puolisoa sen sanan varsinaisessa merkityksessä mä kaipaankin. Kyllähän mies tuossa on, mutta hän on enemmän "hoidettava" tällä hetkellä kun puoliso.
Olen sanonut miehelle kauniisti ja vähemmän kauniisti, ettei se ongelma ole pyörätuolissa vaan enemmän hänen mielessään. Samoin olen puhunut, että terapiaan menosta ja/tai vertaistuesta saattaisi olla apua. Myös liikuntaharrastuksen aloitusta olen ehdottanut, että mies saisi jotain "sisältöä" elämäänsä, mutta vastaus on ollut kielteinen.
ap
Vähän niin kuin alkoholistinkin kanssa: pakota se ottamaan vastuu omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Et voi lopunelämää siloitella hänen tietään. Hän on menettänyt jalkojensa hallinnan, mutta edelleen aivot toimii eli ainoa vaihtoehto hänelle on hyväksyä tapahtunut ja alkaa elää ilman jalkojaan.
Tsemppiä!
Jätä se sika!