Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kosketa tai kehu ikinä
Itkuliisa
14.07.2016 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 16 vuotta, siitä naimisissa kohta 10. Olemme kumpikin rauhallisia, järki edellä kulkevia ja kaikin puolin tavallisia ihmisiä. Kaksi lasta, 5 ja 9 vuotiaat. Kaikki muu meillä on hyvin, mutta nyt viime vuosina, kun lapsetkin ovat kasvaneet, minua on alkanut häiritä yhä enemmän sama vanha ongelma. Se, että 95 % hellyydenosoituksista tulee minun puoleltani. Siis halauksista, viereen menemisistä, silittelyistä, suuteluista jne. Mies ei KOSKAAN tule esim. viereeni sohvalla, halaa minua kunnolla, saati suutele ajatuksella tms. Pikaisia aamupusuja saan silloin tällöin, mutta ne kestävät sen minkä kestävät, eikä niihinkään liity esim. halaamista. Seksiin mies tekee aloitteita, mutta usein sanallisesti ja pussaamalla, ei koskaan hellyydellä tai läheisyydellä tms. No, hyvä että tekee edes jotenkin.
Kehuja tai kivoja kommentteja saan ehkä kerran viidessä vuodessa. Ja huom., tämä ei ole liioittelua, vaan tilanne on tosiaan tällainen.
Tästä asiasta on keskusteltu n. sata kertaa ja itkettykin, mutta tuloksena lähinnä vaivaantunutta kiemurtelua miehen puolelta. Joskus lupauksia paremmasta, mutta mikään ei silti koskaan muutu. Mies kyllä myöntää tilanteen, eli en ole keksinyt sitä päästäni.
Nyt en enää tiedä, miten jaksan pitää yllä yksipuolista hellyyttä avioliitossamme. Pariterapian olen nostanut esiin, mutta ajatus unohtui... Yllätys yllätys. Nyt olen ihan tosissani miettinyt, että menen terpiaan yksin, ja yritän löytää keinoja, kuinka jaksaa tällaisessa suhteessa. En nimittän usko, että mies muuttuisi miksikään edes terapian jälkeen. Oma pääni on sen sijaan hajoamassa.
Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Olenko kehittänyt tästä asiasta isomman ongelman kuin se onkaan, eli riittääkö, että vain toinen osapuoli pitää läheisyyttä yllä parisuhteessa?
Kommentit (34)
Ymmärrän noi sun eroajatukset hyvin. Ite oon ollu 20v saman miehen kaa ja oon vasta 35 eli koko ikäni. Mies on muuttunu kylmäksi sillein että harvoin tulee mitään kosketusta tai hellyyttä, viimeisimmän seksinkin päätin kesken kun tuli niin paha mieli siitä että toteutti sitä kuin olisin jokin väline. Otti päähän kun edellisestä kerrasta oli 3kk ja olin itse melko tarpeessa. Viime aikoina ollut kireä ja puhelin piippaa paljon viestiä. Edes illalla ei anna muuta kuin sen pakollisen pusun ja kääntää selkänsä. Joskus harvoin vonkaa seksiä, mutta se n. 3kk välein. Oon miettiny eroa, mutta eipä olekaan niin helppoa kun on lapsia ja olen vieläpä raskaana. Yksinkö sitten lapsen kasvattelen.. Niin. Pakko vaan tyytyy siihen mitä on ja turruttaa omat hellyyden tarpeet ja muut. Olen kuitenkin ihan hoikka ja nätti ja silti musta tuntuu kuin mussa olisi jotain vikaa kun ei haluta koskea, niin jossain vaiheessa kyl kilahtaa! Sitten se ero varmaan tuleeki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi kehua teitä naisia koko ajan? Ja te naiset vaan haukutte ja nalkutatte miehille.
Oliko otsikko tosiaan "Mies ei kehu koko ajan vaikka haukun ja nalkutan" ?
Kuulostaa kamalalta. : ( Minä olen 39 vuotta, ja tätä tilannetta on jatkunut tällaisena nyt ainakin 12 vuotta. Vieläkään en ole tähän turtunut, eli jotain ratkaisuja on kohta tehtävä. Minusta esim. terapia on lievimmästä päästä, vaikka joku sitäkin kritisoi liian aikaisena. Pelkkä puhuminen EI meillä selkeästi auta...
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma ole sinussa, ei välttämättä miehessäkään vaan erilaisessa tarpeessanne läheisyydelle.
Ja lisäksi ehkä ap:n mieheltä suju luontevasti ne asiat, joita hän ei tee.
Omakin ukko aika huonosti ilmaisee välittämistään tai kehuja sanallisesti, minä rakastan sua lukuunottamatta. Eikä hirveästi halaile ihan "muuten vain", ohimennessään saattaa läppäistä pepulle, nykäisee tukasta, irvistellään toisillemme jne.
Mutta en minä siitä häiriinny, on sanonut joskus että on huono ko. asioissa, mutta sitten kuitenkin pussaillaan useamman kerran päivässä, aina iltaisin katsellaan sängyssä telkkaria joko minä hänen kainalossa tai sitten ollaan käsi kädessä. Ja muutenkin yrittää olla huomioon ottava ja seksiä on aivan riittävästi. Ja enhän itsekään ole täydellinen omissa tunteissani - mies voisi minun miinukseksi sanoa, että teen todella huonosti aloitteita seksiin, mikä on ihan totta, tuossa asiassa kannan mukanani vielä edellisen suhteen painolastia.
Huoh. Miksi otit tollaisen miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian yksipuolista. Ei oo kivaa. Jätä.
Parisuhteeseen kuuluu hellyys.halaaminen päivittäin.koskettelu.toisen huomioiminen ja kunnioittaminen puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aviossa 15 vuotta, ei lapsia. Mies kehuu joka päivä, halailee ja pussailee. Otan osaa ap tilanteeseesi, itselleni tuli tunne lukiessani aloitustasi, että miehesi kiinnostus on lopahtanut. Koska tilanne on alkanut? Oletko muuttunut liittonne aikana paljon ulkoisesti?
Ap:n kirjoituksesta päätelleen ei ole "lopahtamista" tapahtunut, vaan tilanne on pysynyt samana. Nyt miehen pitäs muuttua toisenlaiseksi kuin se onkaan. Miksi naisen pitää alunperinkään valita tällainen mies, jos se ei häntä edes tyydytä? Raha? Ulkonäkö?
Itkuliisa kirjoitti:
Niin, toisaalta vaakakupissa on se, että olen itse loppuelämäni ilman spontaania kosketusta ja hellyyttä. Se on hintana siinä, jos jatkan avioliittoani ja niin varmaan jatkan. Kyllä minä jollain tavalla rakastan miestäni, mutta se on pakko sanoa, että kyllä kosketuksen ja hellyydenpuute vähentää rakkautta. Rakastan miestäni, mutten niin paljon, kun minusta omaa miestään pitäisi rakastaa.
Vai onko se rakkaus muuttunu sulla läheisriippuvuudeksi? Kannattaa miettiä asioita, ennenku kuluttaa elämänsä toisessa riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoituksesta päätelleen ei ole "lopahtamista" tapahtunut, vaan tilanne on pysynyt samana. Nyt miehen pitäs muuttua toisenlaiseksi kuin se onkaan. Miksi naisen pitää alunperinkään valita tällainen mies, jos se ei häntä edes tyydytä? Raha? Ulkonäkö?[/quote]
Niin, miksi ihmiset valitsee puolisoikseen pettäjiä, hakkaajia, narsisteja, tunnekylmiä tai ihan muuten vaan ei-sopivia puolisoita? Eikö kaikki nämäkin merkit olisi nähtävissä heti suhteen alussa, kun oikein tarkkaan katsoo.
Minä rakastuin mieheeni, siksi valitsin hänet, puutteista huolimatta. Jotkut luonteenpiirteet korostuvat iän myötä, ja etenkin hellyydenosoitukset vähenevät varmaan ihan "normaaleissakin" suhteissa. Meidän tapauksessamme ne sitten vaan tuntuvat loppuvan kokonaan. Kyllä mekin ensimmäisen vuoden aikana kosketeltiin, vaikka ehkä vähemmän kuin joku muu pari olisi tehnyt.
Ilmeisesti parisuhteenne ja yhteiselämänne on muilta osin kunnossa, kun suurimpana ongelmana on erilainen läheisyydentarve. Ei missään nimessä kannata erota.
Parisuhteiden ei aina tarvitse olla täydellisiä - ja todella harvinaista onkin että olisi täydellinen parisuhde jossa aivan kaikki natsaa täysin, eikä ole missään parantamisen varaa.
Parisuhde on hyvä, kun se on riittävän hyvä.
Olet jo muiden vastauksista lukenutkin, että vika ei ole sinussa. Eikä miehessä.
Miltä kuulostaisi jos ihan varaisitte ajan sille että viikonloppuaamuisin on viiden minuutin kainalossa loikoilu/haliminen/suukottelu -hetki, ja jos kerran viikossa jonain arki-iltana saisit mieheltä esim. niskahieronnan/leffakainalon/muu, mikä? ja vastaavasti sinä huomioisit häntä jossain asiassa mikä häntä ilahduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei.
Ethän nyt kuitenkaan tosissasi erosta puhunut näiden puhumiesi asioiden perusteella?
On hienoa, että olette yhdessä noinkin pitkän yhdessäolon jälkeen, kun nykyään niin moni avioliitto päättyy eroon. Itsekin olen ollut naimisissa yli 15 vuotta ja miehenä täytyy sanoa, ettei aina tule arvostettua vaimoa tarpeeksi. Tai lähinnä sanottua sitä ääneen. Kyllä kuitenkin lähtökohtaisesti nainen on se joka hellyyttä ja huomionosoituksia kaipaa enemmän. Rakastan vaimoani, eikä ole mitään tarvetta hakea huomiota muualta mutta kyllä nuo hellyyden osoitukset tahtoo jäädä aika usein tekemättä. Teillä kuitenkin seksiä, mikä on hyvä asia. Itse tulee siliteltyä vaimon paljasta takapuolta ja rintoja päivittäin, mutta koska olen seksuaalisesti paljon aktiivisempi, niin niitä ei välttämättä oteta hellyyden osoituksena, vaan koetaan että nyt haluan seksiä.
Tällä nyt tarkoitan sitä että kun noin kauan olette ollet yhdessä ja tunnette kyllä toisenne, niin ei oikein muuta ohjetta voi antaa kun että puhutte asioista niin kun olet yrittänytkin.
Enm issään nimessä halua väheksyä tuota olotilaasi ja ongelmaanne, mutta terapia ym. tuntuu kuitenkin omasta mielestä vähän enneaikaiselta.
Meillä se on näin päin, että minä miehenä olen se, joka kaipaa enemmän sitä hellyyttä ja läheisyyttä?. Eniten asiassa häiritsee se, että seurusteluaikaan vaimo oli se, joka tuli halaamaan ja silittelemään. Papin aamenen ja lasten jälkeen hän ei ole enää läheisyyttä kaivannut. Pikkulapsiaikana sen vielä ymmärtää, mutta nuorimmainen on jo kouluun menossa. Ja koska minä olen meillä se seksuaalisesti aktiivisempi, niin seksiä on oikeastaan aina ollut vain minun aloitteesta. Tämä ei tarkoita, ettei meillä hellyyttä ja seksiä olisi, mutta nyt tuntuu, että kaikki parisuhteeseen liittyvä on vain minun vastuulla. Ihan kuin olisin vaimolle vain kämppäkaveri ja lasten huoltaja ja seksillä ostettaisiin kotirauhaa taas toviksi.
Ei tuo yksipuolinen aloitteiden tekeminen vielä eron syy ole, mutta kannattaa ottaa vakavasti. Aikaa myöten voi meinaan voi johtaa entistä suurempiin ongelmiin. Kyllä tuo keskenään keskustelu on hyvä alku, mutta jos asia ei tunnu etenevän, niin rohkeasti vaan terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkuliisa kirjoitti:
Ei tarvitse kehua kokoajan. Esim. kerran vuodessa olisi minulle nykytilanteessa jo huomattava parannus.
No, oletko omasta mielestäsi ansainnut kehuja?
Mummu ja vaari olivat naimisissa 68 vuotta. Vaari vanhana kettuna tajusi sen, että kun kehuu ja kehuu niin palvelu paranee ja pysyy hyvällä tasolla. Positiivisuuden kierre ruokkii itseään ihan yhtä hyvin kuin negatiivisuuden ja vaativuudenkin. Vaatimalla taas saa harvoin hyvyyksiä aikaan.
Ja kun vielä molemmat tämän ymmärtäisivät ja jaksaisivat sitä myös toteuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on nukuttu jo 26v saman peiton alla kainalossa.