Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kosketa tai kehu ikinä
Itkuliisa
14.07.2016 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 16 vuotta, siitä naimisissa kohta 10. Olemme kumpikin rauhallisia, järki edellä kulkevia ja kaikin puolin tavallisia ihmisiä. Kaksi lasta, 5 ja 9 vuotiaat. Kaikki muu meillä on hyvin, mutta nyt viime vuosina, kun lapsetkin ovat kasvaneet, minua on alkanut häiritä yhä enemmän sama vanha ongelma. Se, että 95 % hellyydenosoituksista tulee minun puoleltani. Siis halauksista, viereen menemisistä, silittelyistä, suuteluista jne. Mies ei KOSKAAN tule esim. viereeni sohvalla, halaa minua kunnolla, saati suutele ajatuksella tms. Pikaisia aamupusuja saan silloin tällöin, mutta ne kestävät sen minkä kestävät, eikä niihinkään liity esim. halaamista. Seksiin mies tekee aloitteita, mutta usein sanallisesti ja pussaamalla, ei koskaan hellyydellä tai läheisyydellä tms. No, hyvä että tekee edes jotenkin.
Kehuja tai kivoja kommentteja saan ehkä kerran viidessä vuodessa. Ja huom., tämä ei ole liioittelua, vaan tilanne on tosiaan tällainen.
Tästä asiasta on keskusteltu n. sata kertaa ja itkettykin, mutta tuloksena lähinnä vaivaantunutta kiemurtelua miehen puolelta. Joskus lupauksia paremmasta, mutta mikään ei silti koskaan muutu. Mies kyllä myöntää tilanteen, eli en ole keksinyt sitä päästäni.
Nyt en enää tiedä, miten jaksan pitää yllä yksipuolista hellyyttä avioliitossamme. Pariterapian olen nostanut esiin, mutta ajatus unohtui... Yllätys yllätys. Nyt olen ihan tosissani miettinyt, että menen terpiaan yksin, ja yritän löytää keinoja, kuinka jaksaa tällaisessa suhteessa. En nimittän usko, että mies muuttuisi miksikään edes terapian jälkeen. Oma pääni on sen sijaan hajoamassa.
Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Olenko kehittänyt tästä asiasta isomman ongelman kuin se onkaan, eli riittääkö, että vain toinen osapuoli pitää läheisyyttä yllä parisuhteessa?
Kommentit (34)
Niin, tuo kiinnostuksen lopahtaminen voisi olla ja onkin looginen selitys, mutta luulen, että kyse on oikeasti siitä (siis luulen, en tiedä) , että mieheni ei vaan tarvitse läheisyyttä. Ihan kun kyseessä olisi lapsuudentrauma tmv. Joskus on tunnustanut, että häntä on lukioikäisenä kiusattu, ilmeisesti rankastikin. En tiedä, voiko se vaikuttaa tähän asiaan. Aina on mies ollut tuollainen, mutta myönnän, että luulin ja toivoin, että se muuttuu...
Olen edelleen hoikka ja nätti nainen, jollain mittapuulla jopa kaunis, vaikka itse sanonkin. En usko, että syy on oikeasti minun ulkonäössäni. Mutta jos olisi, niin välillä tuntuu, että sanoisi mies sitten edes sen. Että miksei miellytä!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelma ole sinussa, ei välttämättä miehessäkään vaan erilaisessa tarpeessanne läheisyydelle. Ex-mieheni ei koskaan hellinyt oma-aloitteisesti, lapsiakin halaa hirveän kömpelösti. Ei vain luonnu siihen vaikka lasyen suhteen sitä haluaisikin. Ja kun on ex-anoppia nähnyt ja kuullut hänen mielipiteitään, ymmärtää tuon. Muutama sukupolvi takaperin ajateltiin, että vauva pilataan jos se totutetaan syliin eikä isompia lapsiakaan kannata pilata liialla hemmottelulla, sylillä ja silityksillä. Tämä tyyli valitettavasti vielä elää joissakin suvuissa.
Mun mies muuttui tuollaiseksi, kun sillä oli muuta sutinaa. Seksiä meillä kuitenkin oli pari kertaa viikossa.
sehän voi olla että sä et vaan viehetä sitä enää millään tavalla. ehkä jopa päin vastoin.
Ongelma ei ole sinussa, eikä miehessä. Olen ollut mieheni kanssa 14 v. ja opetellut tuntemaan hänet. Tunnen myös hänen historiansa. Meillä on täysin erilaiset läheisyyden tarpeet. Aluksi yritin hyväksyä tilanteen, mutta kun tiedostin kärsiväni itsekin, otin asian puheeksi. Kerroin miehelle, että minä todellakin tarvitsen enemmän läheisyyttä, mutta en missään tapauksessa halua hakea sitä muualta, koska rakastan häntä. Nykyään halaamme aamuisin, suukottelemme kun toinen lähtee kotoa, katsomme tv:ta käsi kädessä ja joskus jopa nukahdamme saman peiton alle toistemme kainaloon 😊 Mies on siis opetellut ja minä olen tehnyt kompromisseja. Kehuja en odota enkä vaadi,joskus mies yllättää oma-aloitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aviossa 15 vuotta, ei lapsia. Mies kehuu joka päivä, halailee ja pussailee. Otan osaa ap tilanteeseesi, itselleni tuli tunne lukiessani aloitustasi, että miehesi kiinnostus on lopahtanut. Koska tilanne on alkanut? Oletko muuttunut liittonne aikana paljon ulkoisesti?
Hei siis tosi kannustava viesti sulta. Kyllä nyt ap:lle tuli heti parempi mieli. Nyt hei oikeesti, tuntuuks kivalta kun voi nostaa itseään vähän muiden yläpuolelle?
Kannattiko ottaa tuollainen mies? Ihania miehiäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä, varsinkin kannustavista! : ) Ollaan mekin tehty kompromisseja, eli en vaadi tai nalkuta läheisyydenpuutteesta ja mies antaa niitä pusuja silloin tällöin. Mutta halata hän ei ilmeisesti osaa. Jos minä halaan häntä, hän tuntuu olevan jotenkin vaivautunut siitä läheisyydestä. Haisenkohan pahalta...? (Tuskin...) Kädestä hän ottaa joskus kiinni, kun maataan vaikka sängyllä. Onhan sekin jotain. Seksi on ihan ok, ihme kyllä.
Anteeks, jos kuulostan negatiiviselta ja kyyniseltä, mutta olen vaan niin ihmeissäni tän asian kanssa, enkä jaksa enää kaunistellakaan asioita. Kiva kuulla muiden näkökantoja asiaan.
Onko tällainen hyvä syy erota? Vai olenko sitten yksi niistä, jotka eroaa ilman mitään "oikeaa" syytä?
Hei.
Ethän nyt kuitenkaan tosissasi erosta puhunut näiden puhumiesi asioiden perusteella?
On hienoa, että olette yhdessä noinkin pitkän yhdessäolon jälkeen, kun nykyään niin moni avioliitto päättyy eroon. Itsekin olen ollut naimisissa yli 15 vuotta ja miehenä täytyy sanoa, ettei aina tule arvostettua vaimoa tarpeeksi. Tai lähinnä sanottua sitä ääneen. Kyllä kuitenkin lähtökohtaisesti nainen on se joka hellyyttä ja huomionosoituksia kaipaa enemmän. Rakastan vaimoani, eikä ole mitään tarvetta hakea huomiota muualta mutta kyllä nuo hellyyden osoitukset tahtoo jäädä aika usein tekemättä. Teillä kuitenkin seksiä, mikä on hyvä asia. Itse tulee siliteltyä vaimon paljasta takapuolta ja rintoja päivittäin, mutta koska olen seksuaalisesti paljon aktiivisempi, niin niitä ei välttämättä oteta hellyyden osoituksena, vaan koetaan että nyt haluan seksiä.
Tällä nyt tarkoitan sitä että kun noin kauan olette ollet yhdessä ja tunnette kyllä toisenne, niin ei oikein muuta ohjetta voi antaa kun että puhutte asioista niin kun olet yrittänytkin.
Enm issään nimessä halua väheksyä tuota olotilaasi ja ongelmaanne, mutta terapia ym. tuntuu kuitenkin omasta mielestä vähän enneaikaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole eroon riittävä syy. Tai riippuu rakkauden määrästä ja siitä miten sitoutuneita toisiinne olette. En ikinä eroaisi miehestäni, vaikka hänestä tulisi impotentti 😮
Niin, toisaalta vaakakupissa on se, että olen itse loppuelämäni ilman spontaania kosketusta ja hellyyttä. Se on hintana siinä, jos jatkan avioliittoani ja niin varmaan jatkan. Kyllä minä jollain tavalla rakastan miestäni, mutta se on pakko sanoa, että kyllä kosketuksen ja hellyydenpuute vähentää rakkautta. Rakastan miestäni, mutten niin paljon, kun minusta omaa miestään pitäisi rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten pitäisi kehua teitä naisia koko ajan? Ja te naiset vaan haukutte ja nalkutatte miehille.
Ei tarvitse kehua kokoajan. Esim. kerran vuodessa olisi minulle nykytilanteessa jo huomattava parannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkuliisa kirjoitti:
Ei tarvitse kehua kokoajan. Esim. kerran vuodessa olisi minulle nykytilanteessa jo huomattava parannus.
No, oletko omasta mielestäsi ansainnut kehuja?
Nro 6 kirjoitti:
Ei ole eroon riittävä syy. Tai riippuu rakkauden määrästä ja siitä miten sitoutuneita toisiinne olette. En ikinä eroaisi miehestäni, vaikka hänestä tulisi impotentti 😮
Mutta kyllä se näivettää. Ja meillä syy siihen on miehen järkyttävä ylipaino. Sekin siis ylipaino on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itkuliisa kirjoitti:
Ei tarvitse kehua kokoajan. Esim. kerran vuodessa olisi minulle nykytilanteessa jo huomattava parannus.
No, oletko omasta mielestäsi ansainnut kehuja?
Mummu ja vaari olivat naimisissa 68 vuotta. Vaari vanhana kettuna tajusi sen, että kun kehuu ja kehuu niin palvelu paranee ja pysyy hyvällä tasolla. Positiivisuuden kierre ruokkii itseään ihan yhtä hyvin kuin negatiivisuuden ja vaativuudenkin. Vaatimalla taas saa harvoin hyvyyksiä aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkuliisa kirjoitti:
Ei tarvitse kehua kokoajan. Esim. kerran vuodessa olisi minulle nykytilanteessa jo huomattava parannus.
No, oletko omasta mielestäsi ansainnut kehuja?
Mummu ja vaari olivat naimisissa 68 vuotta. Vaari vanhana kettuna tajusi sen, että kun kehuu ja kehuu niin palvelu paranee ja pysyy hyvällä tasolla. Positiivisuuden kierre ruokkii itseään ihan yhtä hyvin kuin negatiivisuuden ja vaativuudenkin. Vaatimalla taas saa harvoin hyvyyksiä aikaan.
Onhan tuossa perää. Se mihin keskittyy kasvaa. T. Edellinen kommentoija.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut aviossa 15 vuotta, ei lapsia. Mies kehuu joka päivä, halailee ja pussailee. Otan osaa ap tilanteeseesi, itselleni tuli tunne lukiessani aloitustasi, että miehesi kiinnostus on lopahtanut. Koska tilanne on alkanut? Oletko muuttunut liittonne aikana paljon ulkoisesti?