Mitä et oppinut kotona, vaikka olisi pitänyt?

mari90 kirjoitti:

"Hyvä" riitely. Meillä riitelytilanteissa äiti huusi, uhkaili ja syyllisti. Tajusin vasta aikuisena tekeväni samaa ja aloin tietoisesti pyrkiä tuosta tavasta pois.

Hyvä itsetunto.

Halaaminen. Äiti oli yleensä etäinen, hän on halannut minua vain muutaman kerran elämässäni kun joku on kuollut. Koen halaamisen muiden kuin seurustelukumppanin taholta kiusalliseksi ja yritän välttää joutumasta liian lähelle muita.

Kuin omaa tekstiä lukisi. Tosin sen verran lisäten, että aina piti olla "itsenäinen nuori (ura)nainen, joka ei tarvitse ketään muuta"

En oppinut kehumaan itseäni, etuilemaan enkä valehtelemaan. Näistä puutteista olen kärsinyt paljon.

N37

Olin kympin tyttö koulussa lukion loppuun saakka, hyvin pienellä vaivalla. Esim. monesti kielten tehtävät tein äkkiä välitunnilla kavereiden kanssa höpötellen. Olisi ollut kiva, että vanhemmat olisi kuitekin osoittaneet edes pientä kiinnostusta koulunkäytiäni kohtaan, ja opettaneet säännöllisen läksyjenteon merkityksen. Kun aloitin yliopistossa, oli tosi vaikea lukea säännöllisesti joka päivä, kun en ollut ennen joutunut sitä tekemään. Parin ekan vuoden ajan tein niin, että luin energiajuoman voimalla pari-kolme vikaa yötä tenttiin. Kesti aikansa opetella opiskelurytmi.

Ei:n sanomista ja sitä, ettei tarvitse olla aina kaikille mieliksi ei opetettu yhtään.

Käytännön asioista ei opetettu:

- miten laitetaan pussilakana, ei näemmä vanhemmatkaan osanneet laittaa muuten kuin tunkemalla ja toivomalla, että kulmat osuvat kohdalleen

- miten meikataan, miten laitetaan hiuksia, näihin suhtauduttiin vähän halveksien ja annettiin ymmärtää, että laittautuva nainen on "huono"

- miten keitetään kahvia, olin kuulemma vielä lukioikäisenä liian nuori juomaan kahvia. Ekassa kesätyöpaikassa olikin noloa kun pyydettiin josko keittäisin kahvit, eikä mulla ollut aavistustakaan miten.