Mitä et oppinut kotona, vaikka olisi pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Itkemään ja nauramaan, niinkuin ne olisivat normaaleita tunteita. Itku surusta ja nauru ilosta. Eikä niin että kun itku on tulossa, sulle nauretaan ivallisesti ja kun melkein naurattaa, se pysäytetään latistamalla. Naaman ei kuulu olla peruslukemilla, tunteita olisi pitänyt saada näyttää.

Mulla tää sama itkemisen (ja muiden negatiivisten  tunteiden) kanssa, nauraa sai. Kun olen yrittänyt näistä asioista aikuisiälle puhua vanhempieni ja sisarusteni kanssa, ovat nauraneet ja sanoneet että esitän taas marttyyria ja mitälie draamakuningatarta...

Uskoa itseeni ja rohkeutta olla oma itseni. On pitänyt itse aikuisena opetella.

Sanomaan ei.

Meillä ei opetettu ruuanlaittoa. Kiireinen äiti osti jääkaappiin aina eineksiä. Ainut, mitä tehtiin oli, että keitettiin perunoita. Ja pilkottiin tomaatit ja kurkut. Tietty oli hedelmiä. Mutta varsinaista lämpimän ruuan tekoa ei ollu. Eikä leivottu.

Vierailija kirjoitti:

Sanomaan ei.

Ei ni. Piti sanoa vaan nyökytellen kyllä, tai tuli turpiin.

Rahan järkevä käyttö ja säästäminen.. Eivät vanhempani sitä vieläkään osaa ja itse opettelen edelleen.

Polkupyörän huolto.

Ruoanlaitto, silittäminen, sängyn petaaminen. Oikeestaan kaikki kodinhoitojutut. Äidille kiitos😀 Mutta kyllä ne sitten oppi, kun omaan kämppään muutti.

Kaiken korjaaminen. Mun isä osaa korjata mitä tahansa niin totuin vaan viemään sille _kaiken_ "tää ei toimi" ja sit se toi sen mulle korjattuna takas :D Hyödyllistä ois ollu ku oisin kattonu vieressä ees murto-osan korjauskerroista :D

Seksuaalivalistus, kaikenlaiset vähemmistöasiat. Voisin olla kovakin rasisti tai syrjijä, mutta onneksi pienet aivoni eivät omaksuneet isäni puheita (tai äidin hiljaisuutta). Se, että joskus on tervettä olla itsekäs ja sanoa ei. Se, millaista on olla ja toimia työelämässä ja miten siihen päästään ja se, mitä kaikkea aikuisen elämässä oikeastaan joutuukaan huolehtimaan henkilökohtaisen turvan ja talouden osalta. Esimerkiksi verotus ja se muutettava veroprosentti ovat edelleen melko mysteerisiä asioita.

Kaikesta tuosta huolimatta en sanoisi, että vanhempani olisivat jotenkin epäonnistuneet kasvatuksessani, koska ihan tavallisen ja suht. fiksun saivat minusta leivottua.

Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja niistä puhuminen, meiltä lapsilta ei sallittu minkäänlaisia negatiivisia tunteita tai niiden näyttämistä. Äiti taas sai ilmaista tunteitaan senkin edestä. En osaa edelleenkään luontevasti kertoa mieltä painavista asioista. Välillä onkin ihana nähdä kiukutteleva lapsi ja miettiä, että häntä ei ole henkisellä väkivallalla nitistetty "kiltiksi".

Opin paljon hyviä ja tärkeitä asioita kotoa, ja minusta olen saanut erittäin hyvän kasvatuksen. Vaan yhtä asiaa en oppinut: että olen aivan hyvä ihminen ja kelpaan juuri tällaisena kuin olen.

En oppinut tunteiden ilmaisemista, arvostamaan itseäni ja pitämään puoliani, tai pyytämään apua silloin kun sitä tarvitsen. En myöskään oppinut ruuan laiton kaltaisia käytännön taitoja. En oppinut, että minun on lupa haluta ja tehdä samanlaisia asioita kuin muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Se, että opiskelun eteen täytyy tehdä työtä.

Mulla oli koko peruskoulun ajan äärimmäisen hyvät numerot vaikka en tehnyt mitään; en läksyjä, tunneilla en ollut aktiivinen (yläasteella aika paljon myös lintsasin). Vanhemmat katsoi tätä läpi sormien koska todistukset oli hyviä.

Lukionkin selvitin pitkälti tekemättä yhtään mitään. Nyt sitten pitäisi lukea pääsykokeeseen ja voin sanoa, että se on vaikeaa. En ole ikinä oppinut opiskelemaan enkä tekemään pitkäjänteisesti työtä opintojen eteen.

Sama vika. Siten kun opiskelussa piti nähdä vaivaa, ei ollutkaan opiskelutaitoja eikä sitkeyttä. Sitä vain yliopistossa luuli olevansa tyhmä, kun kaikki ei ollutkaan ensi vilkaisulla selvää ja heti mieleen painettu. Tunsin häpeää siitä että jouduin näkemään vaivaa opiskellessani!

Carol Dweck selostaa tämän taustalla olevaa psykologiaa kirjassaan Mindsets, jota Jani Kaaro referoi hyvin: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/02/jani-kaaro-lahjakkuus-synnynnai…

Olisinpa tiennyt tästä 20 vuotta sitten, niin olisin toivottavasti jaksanut nähdä enemmän vaivaa!

Sängyn petaus. Oli kiusallista kaverilla tiukemman kurin alla yökylässä aamulla.. "miks sä et petaa sun sänkyä, iskä suuttuu!" Siinä sit ekaa kertaa ikinä, kotona ei tullut mieleenkään. T. teini

Peseytymistä, intiimiyden normirajoja, likaisten vaatteiden vaihtoa, kuinka kohdata ristiriitatilanteet... Myös asioista keskustelua, eikä vain tutuista juoruilua. Sellainen ei kiinnosta näin aikuisena yhtään.

- päivärytmi

- hygienia laajemmin (käytiin suihkussa mutta esim hampaat pestiin silloin tällöin, opettelin tavan itse, kuten myös käsien pesun. Jotkut vaatteet oli niin likaisia ettei lähteneet edes pesussa puhtaaksi)

- tunteiden käsittely

- ystävällisyys ja kaikki mikä vuorovaikutuksessa toisten kanssa on aitoa (kasvoin mukautumaan ja miellyttämään, en oppinut terveitä taitoja, nyt opetellaan)

- opetettiin alistumaan mutta ei nöyrtymään aidosti

- ei opetettu pitämään puolia (olisi ollut isälle tappio ja hyvä roskakori ja kyykytyksen kohde olisi menetetty)

***

Listaa vois jatkaa vaikka miten pitkään. Kyseessä siis alkoholistiperhe jossa reilusti muitakin toimintahäiriöitä.

Itseni hemmottelua. Aina piti "haluta" sitä, mikä oli halvinta, vaikka se olisi kuinka ollut rumaa ja tuntunut iholla inhottavalta. Aikuisena palkansaajana yllätin itseni kerran tavaratalossa nuuhkimassa erilaisia ihania saippuoita, jotka maksoivat herrajumala ainakin VIISI EUROA. Se hiukan herätti.

"Hyvä" riitely. Meillä riitelytilanteissa äiti huusi, uhkaili ja syyllisti. Tajusin vasta aikuisena tekeväni samaa ja aloin tietoisesti pyrkiä tuosta tavasta pois.

Hyvä itsetunto.

Halaaminen. Äiti oli yleensä etäinen, hän on halannut minua vain muutaman kerran elämässäni kun joku on kuollut. Koen halaamisen muiden kuin seurustelukumppanin taholta kiusalliseksi ja yritän välttää joutumasta liian lähelle muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. luottamusta, rakkautta, läheisyyttä, avoimuutta, turvallisuutta, sosiaalisuutta, toisen arvostamista, tervettä seksuaalisuuskehittymistä, itsensä arvostamista, ihmisestä välittämistä, tuossa osa, mitä vanhempien olisi pitänyt opettaa.

Tuo luettelo voisi olla minun kirjoittamani. Lisään siihen vielä kannustamisen siihen että minusta voi tulla mitään vaan lyttäämisen ja vähättelyn sijaan.

Komppaan edellisiä. Olen hyvä löytämään virheitä itsestäni ja muista sekä vähättelemään, kritisoimaan ja epäilemään kaikkia ajatuksiani ja tekojani. En osaa pitää itseäni hyvänä tyyppinä tai luottaa siihen että olen ihan ok ja minusta voisi joku muukin pitää.