Miehen jälkiviisaus lapsen saamisen jälkeen
Meillä on ollut ongelmia parisuhteessamme lapsen syntymän jälkeen enemmän kuin osasin odottaa. Suurin on kuitenkin tällä hetkellä se, että mieheni kertoi n 2kk vauvan syntymästä ettei ole koskaan lapsia halunnutkaan. Ja muistuttaa tästä suureen ääneen tasaisin väliajoin kun hermot kiristyvät. Samalla viimeksi nimitteli lastamme pahasti ja "sietää häntä minun takiani". Olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta, eikä kertaakaan maininnut tästä sanallakaan ennen lapsen syntymää. Kävimme myös lapsettomuushoidoissa. Olen tällä hetkellä katkera ja vihainen: hänellä oli vuosia aikaa kertoa minulle ettei halua lapsia! On mielestäni epäreilua tässä vaiheessa laistaa kaikesta itseään harmittavasta lapsenhoitoon liittyvästä vetoamalla tähän. Hän itse kysyi mitä se olisi muuttanut jos olisi kertonut tämän etukäteen..no aika paljonkin varmasti, voisi elämä olla hyvin erinäköinen.
Ymmärrän että töissäkäynti on rankkaa kun kotona on pieni lapsi viemässä vapaa-aikaa, mutta olen oikeasti yrittänyt tehdä parhaani että mies jaksaisi. Hänen ei mm ole kertaakaan tarvinnut menettää yöuniaan vauvan takia, ei käydä vaunulenkeillä, ei yksin käydä lapsen kanssa missään. Hän saa vetäytyä päiväunille ja iltaisin omiin oloihinsa kun hoidan lapsen nukkumaan. Ongelma onkin siinä, etten itse enää jaksa. Lähinnä siis en jaksa miehen tyytymättömyyttä. Kyllä hänkin yrittää, en vähättele tätä yhtään. Hän mm antaa minun nukkua aamuisin pari tuntia pidempään ja on lapsen kanssa jos on kotona. Ei sekään tosin ole pyytteetöntä, kun hermot kiristyvät, saan kuulla miten tämäkin olisi minun työtäni eikä hänen, koska minulle tästä maksetaan. En nykyisin pyydä mieheltäni kovin usein mitään, ettei jälkikäteen tarvitse kuulla huutoa kun joku asia piti hoitaa vaikkei olisi oikeasti halunnutkaan.
Tiedän ettei vanhempien kannattaisi erota lapsen ollessa pieni. Minua vain suruttaa tuo asenne, enkä halua että lapsi koskaan kuulee isältään ettei isä häntä halunnut. Mies kyllä rakastaa ja sanookin rakastavansa lasta, mutta pitäisi ymmärtää mitä suustaan päästää ja että sanoilla on seurauksia. Huomaan vaan joka päivä miettiväni nykyisin eroamista, lapsen hoitaminen kun on rankkaa ilman tätä "isälisääkin" (eikä tässä edes ollut kaikki missä olisi parisuhteessamme parantamisen varaa.)
Kommentit (62)
Miten niin sinulle maksetaan lapsen hoidosta? Tarkoitatko vanhempainrahaa? Ehdota miehelle että palaat töihin ja mies jää kotiin hoitamaan lasta.
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Hän ei siis koskaan ennen lapsen syntymää viestinyt, että ei haluaisi lapsia? No onpas typerä mies, jos siitä huolimatta sellaisen hankki. Toinen mahdollisuus on, että ehkä hän halusikin lapsen, mutta masentui jostain syystä synnytyksen jälkeen. Ehkä vauva-arki ei ollutkaan ihan sitä mitä kuvitteli tai hän on muuten hukassa isyytensä kanssa?
No ehdottappa kokeeksi miehelle että eroatte, otat yksinhuoltajuuden ja mies ei enää koskaan saa tavata lasta. Hän saa takaisin lapsettoman sinkkuelämän.
Lapsen syntymä on varmaan aika iso juttu myös miehelle. Voisiko tuo olla jonkinlaista alkujärkytystä jota mies ei osaa purkaa mitenkään muuten?
Tai ehdota miehelle että eroatte ja lapsi elää viikko-viikko-mallissa. Siinäpähän mies voi sitten miettiä miten hoitaa lapsen kokonaan ihan yksin joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Kukaan ei voi tietää millaista on saada lapsi ja olla vanhempi ennen kuin sen kokee. Monet se yllättää rankkuudellaan, vaikka siihen olisi kuinka varautunut. Itse olin pitkään masentunut refluksivauvan kanssa ja itkin miten koko lasta ei olisi pitänyt tehdä. Myös mies voi sairastua masennukseen. Suosittelen hakemaan apua, keskustelu voi auttaa. Jos tilanne ei muutu, tulee sinun kuitenkin ensisijaisesti ajatella lapsen parasta. Tsemppiä!
Meillä on ihan samaa. Sanoin vakavissani että jos tilanne on tämä, niin miehenä hän pääsee meistä helposti eroon. Voi elää sitten sellaista elämää kuin alunperin halusi ilman mitään ajautumisia. Mä en ala kuuntelemaan miten hän ei halua lapsia jotka yhteistuumin hankittiin eikä todellakaan lapsen tarvitse kuulla sellaista vaikka olisi minkä ikäinen. Joten suu suppuun tai sitten erotaan, ydinperhe ei ole sen arvoinen että lapsi joutuu kuulemaan olevansa ei-haluttu. On ollut aika hiljaista sen jälkeen.
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mieheni vetäytyi myös ja alkoi puhua, että minä olin halunnut lasta enemmän. Ja olihan se raskasta ja turhauttavaa ja erostakin puhuttiin. Mutta lapsen kasvaessa mieskin innostui vanhemmuudesta ja mies ja tyttö ovat nykyisin todella läheisiä, lähtevät kohta viikoksi tytön harrastusleirille. Pakko silti sanoa, että tunnen haikeutta/kateutta, kun näen vauvastaan onnellisen ja osallistuvan isän. Mutta mennyttä ei voi muuttaa, joten pitää iloita nykyhetkestä.
Tiedän samanlaisen tapauksen, siinä mies tosin vasta toisen raskauden aikana sanoi että ei halua lapsia ollenkaan. Sitten paljastukin toinen nainen. Avioerohan siinä tuli. Lapset ovat toivottavasti onnellisimpia tulevaisuudessa tämän eron johdosta, verrattuna siihen että kuuntelisivat koko ajan kuinka eivät ole haluttuja.
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Olla rehellinen? Ei kaikki naisetkaan tahdo lapsia tai edes kykene lapsia saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Koska teillä on seuraava neuvola? Tämä kannattaa ottaa silloin esille.
Kamelin selkä katkesi. Lapsettomuus, hoidot, raskaus, jne. Miten hän tuki sinua tuolloin?
kyllä, mieheni tarkoittaa vanhempainrahaa kun sanoo minulle maksettavan lapsen hoitamisesta. Suunnitelma olikin että palaisin töihin muutaman kuukauden kuluttua ja hän jäisi kotiin, mutta jännittää valtavasti miten siinä käy. Välillä on jäämässä mielellään, välillä ei jaksa lasta hoitaa päätoimisesti ollenkaan. Pelkään myös että ilmoittaa yhtäkkiä ettei jääkään kotiin. Ap.
Muutama juttu pisti silmään. Kävitte oikein lapsettomuushoidoissakin ja mies väittää, ettei ole missään vaiheessa lasta halunnut? Aika epälooginen ajatuskuvio hänellä vaikuttaisi olevan. Sanoit myös että mies rakastaa lasta, mutta sinulle sanoo sietävänsä sitä vain sun takiasi?
Voisiko tässä olla taustalla jonkin sortin syntymän jälkeinen masennus, joka aiheuttaa tällaisen käytöksen, vai onko hänellä tapana olla näin selvästi puheissaan ja teoissaan ristiriitainen? Onko hänellä historiaa siitä, että syyttelee sinua kun joku asia ei menekään just suunnitelmien mukaan tai muuten vaan harmittaa?
Niin olet kaikkesi tehnyt, ettei miehen tarvitse olla vauvan kanssa. Sä olet, sä teet, sä ja vauva.
Kuulostaa nyt siltä, että sä olet äiti, etkä enää nainen. Mies hakee huomiota kuin pikku kakara. Hän on mustasukkainen ja puhuu vauvasta rumasti, kun tietää sen loukkaavan sua.
Valitettavasti naisen pitää tässäkin asiassa joustaa ja olla se järkevä. Ota aikaa miehelles, vaikka väsyttääkin liikaa. Vauva nukkumaan ja teille muutama yhteinen hetki. Kyllä se läheisyys sullekin kelpaa ja mieskin on sulempaa vahaa sen jälkeen ja vauvan mollaaminen loppuu.
Jos ei, niin pihalle koko roska.
Nimenomaan nyt kannattaa erota kun lapsi ei vielä ymmärrä mitään!