Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatukset, olenko tulossa hulluksi?
11.07.2016 |
Terve vaan!
Ongelmani ovat siis aivan kamalat pakkoajatukset, jotka ovat vainoharhaisia ja epärealistisia. Tajuan itsekin ajatusten järjettömyyden, en esimerkiksi tosissani luule että minua vainotaan, mutta päähäni voi tunkeutua tälläinen järjenvastainen ja inhottava ajatus.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun hyvä ystäväni vaipui muutama vuosi sitten psykoosiin huumeidenkäytön seurauksena. Hänen ajatuksensa olivat täysin epärealistisia, mutta hän koki ne 100% totena. Minä sitten tietysti kuuntelin näitä hänen ajatuksiaan ja yritin lohduttaa. Jossain kohti kuitenkin huomasin, että itselleni tulee täysin samanlaisia ajatuksia kuin ystävälläni oli ollut. Järkytyin näistä siinä määrin, että en pystynyt nukkumaan tai syömään. Olin jatkuvasti ahdistunut ja peloissani, uskoin tulleeni hulluksi.
Nyt näitä hulluja ajatuksia ilmestyy aina stressaavina ajanjaksoina minulle. Tiedostan, että ajatukset ovat vain pakkoajatuksia, mutta silti mietin uskonko niihin tosissani. Olen lukenut paljon skitsojen ajatuksia ja minulle saattaa tulla samanlaisia. Ajatukset menevät kuitenkin itsestään ohi, mutta palaavat aina uudestaan. Olen käynyt useilla lääkäreillä, jotka kaikki ovat olleet sitä mieltä etten ole hullu. Perheeni ja ystäväni ovat myös vahvasti sitä mieltä, että en ole missään määrin hullu.
Onko kellään muulla ollut epärealistisia/vainoharhaisia pakkoajatuksia?
Niin ja mainittakoon vielä, että olen aivan "tavallinen" muutoin, olen työelämässä ja teen suhteellisen vaativaan työtä sekä olen pienen lapsen äiti. En siis mikään stereotyyppinen hullu. Olisiko niin, että mikäli oikeasti olisin hullu niin en pystyisi työtäni tai lastani hoitamaan?
Kata
Kommentit (22)
Ystäväsi psykoottinen episodi on ollut sinulle rankka kokemus. Olet saattanut jopa lievästi traumatisoitua tästä kokemuksestasi "terapeuttina" toimimisesta. Suosittelisin sinua keskustelemaan tästä asiasta asiantuntijan tai edes vanhempisi kanssa sen sijaan, että keskityt oireisiin. Jopa ammattilaiset tekevät niin, että jaksavat potilaidensa ongelmien kanssa. Olosi helpottuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavalta kuulostaa. Oletko yksin lapsesi kanssa esim. päivisin ? Psykoosi puhkeaa usein juuri tuolla tavoin. Vähitellen et enää tunnista mikä on totta ja mikä ei. Hae nopeaa apua, kenties psykoosi pystytään lääkkeillä estämään !!!!
Ihan aluksi, käytätkö huumeita? Kannabis lasketaan mukaan, tietenkin.
Jos et käytä, suosittelisin sinulle rauhoittumista. Kokeile mindfullnesia, pilatesta tai joogaa. Mene hiljaiseen huoneeseen, makaa silmät kiinni ja rauhoitu. Se ei ole helppoa, mutta se on sen arvoista.
Muista. Sinun ajatuksesi eivät määritä sinua. Kun epämiellyttävä ajatus ilmestyy päähäsi, voit kääntää ajatuksen pois. Näin minä en halua ajatella.
Kun olen todella väsynyt ja stressaantunut, niin huomaan että minullakin saattaa olla ihan järjettömiä ajatuksia. Yleensä menevät ohi kun stressi helpottaa ja pystyy nukkumaan paremmin.
Mielestäni tuollaiset ajatukset eivät heti kerro että olisit tulossa hulluksi. Kertomasi perusteella seurasit läheltä ystäväsi sairastui ja kuuntelit hänen ajatuksiian. Onko mahdollista, että jäi joku pelko omasta sairastumisesta tai jostain muusta joka laukaisee tuollaiset ajatukset? Tuskin ei ole vaaraksi niin kauan kunhan tiedostaa että kyseessä vain ajatuksia eikä tee mitään mikä satutttaa itseään tai muita.
Perhetuttumme koki monta haastavaa elämänjaksoa ja viimeisin oli niin rankka että, hän vaipui psykoosiin ja joutui pakkohoitoon osastolle. Oli niin huonossa kunnossa, että hoidettiin sähköshokeilla ja kierre jatkui kauan ennenkuin sai itsensä kuntoon mm. pitkäaikaisen terapian ja lääkityksen avulla. Ihmisen mieli on vain niin kummallinen, että välillä saattaa viestiä jostain mitä itse ei heti tunnista ja toiset saattaavat reagoida herkemmin asioihin mihin toiset eivät taas reagoi millään tavalla.
Jos olet huolissasi asiasta, niin suosittelisin sinulle varaamaan ajan lääkärille uudelleen joka osaa antaa lähetteen jonnekin josta saa esim. keskusteluapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olen todella väsynyt ja stressaantunut, niin huomaan että minullakin saattaa olla ihan järjettömiä ajatuksia. Yleensä menevät ohi kun stressi helpottaa ja pystyy nukkumaan paremmin.
Mielestäni tuollaiset ajatukset eivät heti kerro että olisit tulossa hulluksi. Kertomasi perusteella seurasit läheltä ystäväsi sairastui ja kuuntelit hänen ajatuksiian. Onko mahdollista, että jäi joku pelko omasta sairastumisesta tai jostain muusta joka laukaisee tuollaiset ajatukset? Tuskin ei ole vaaraksi niin kauan kunhan tiedostaa että kyseessä vain ajatuksia eikä tee mitään mikä satutttaa itseään tai muita.
Perhetuttumme koki monta haastavaa elämänjaksoa ja viimeisin oli niin rankka että, hän vaipui psykoosiin ja joutui pakkohoitoon osastolle. Oli niin huonossa kunnossa, että hoidettiin sähköshokeilla ja kierre jatkui kauan ennenkuin sai itsensä kuntoon mm. pitkäaikaisen terapian ja lääkityksen avulla. Ihmisen mieli on vain niin kummallinen, että välillä saattaa viestiä jostain mitä itse ei heti tunnista ja toiset saattaavat reagoida herkemmin asioihin mihin toiset eivät taas reagoi millään tavalla.
Jos olet huolissasi asiasta, niin suosittelisin sinulle varaamaan ajan lääkärille uudelleen joka osaa antaa lähetteen jonnekin josta saa esim. keskusteluapua.
Luulen, että nimenomaan ystävän sairastuminen laukaisi pelon minussa. Tämä pelkästään on ollut satunnaisesti esiintyvän jo useamman vuoden.
Olen tavannut lääkäreitä, psykologia ja psykiatria. Kaikki heistä ovat sitä mieltä, että olen vain hyvin herkkä ja mikäli minun olisi määrä seota niin olisin jo näiden vuosien aikana, joina olen pelännyt, seonnut!
Osaan kuitenkin leimata ajatukseni vääriksi eli mistään sellaisesta ei ole kyse, että näihin uskoisin 100% tosissani.
Voiko ahdistuneisuushäiriö liittyä tälläistä?
Kata
Itse kärsin epävakaasta persoonallisuudesta, joka ajoittain tuo epärealistisia harhaluuloja sekä vainoja pään täyteen. Varsinkin jos on ahdistunut/deppressiivinen, ne ajatukset voi tulla tosi voimakkaina. Itse myös tiedostan, että ne eivät ole totta ja lohdullista tietää, että myös sinä tiedostat mikä on toden ja epätoden raja. Persoonallisuushäiriöistä kärsivät yleensä diagnosoidaan aika varhaisella iällä (murkkuna), kun itsenäistymisessä ilmenee poikkeavan voimakkaita ahdistuksia ja reaktioita. Toinen on juuri se, että lähipiirissä oleva sairas ihminen voi sairastuttaa herkän persoonan omaavan muutoin terveen ihmisen.
Huumeidenkäyttö erittäin vahva ja tehokas päänsekoittaja (itse toipunut iv-käyttäjä+kannabiksen pössyttelijä) ja usein mielenterveysongelmat ja huumeongelmat kulkeekin käsikädessä, kun pahaaoloa koitetaan parantaa huumeilla. Toimii hetken, maksut ja takapakki mielenterveydessä valtava ja valitettavasti monesti myös pysyvä ja vakava mielenterveysongelma. Eikä pidä harhaisesti mennä luulemaan, että kannabis ei ole pahasta tai mikään "kunnon huume", sillä on se!
Kannabiksenkäyttö pitemmällä aikavälillä alkaa kuormittamaan aivoreseptoreita ja ensin menee lähimuisti, jonka seurauksena sumentuu ajantaju sekä päivienkulku "puuroutuu". Lopuksi alkaa miettiä mitä tapahtui ja koska ja missä sekä mitä sanoi jollekkin ja sopiko jonkun kanssa esim menon jne, jolloin alkaa pikkuhiljaa vainoilla ja pelätä sanomisiaan/tekemisiään ja muita ihmisiä, kun ei muista mitään ja on harhaluuloista tehnyt päässään tosia, kun kokoajan on vaikutuksenalaisena.
Jokatapauksessa oli syyt mitä tahansa vainoharhaisiin ajatuksiin (huumeet, herkkyys, lähimmäisen psyykkaus yms) kannattaa ottaa heti sitä härkää sarvista ja soittaa esim. mielenterveystoimistoon ja varata aikaa, ettei mene pahemmaksi! Jos taas kyse huumeiden tuomasta ongelmasta, soitto päihdeklinikalle tmv, koska riippuvaisena ei mielenterveyspuolelle oteta.
Kaikkea hyvää sinulle ap, älä huoli saat vielä asiasi järjestykseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Se että pelkäät tiettyjä ajatuksia ja koetat olla ajattelematta niitä, yleensä juuri ruokkii ja aktivoi ei toivottujen ajatusten mieleen tunkeutumista. Opettele suhtautumaan ajatuksiin niin, että niitä tulee ja menee. Voit huomioida ne ja todeta mielessäsi, että "taas tämä hölmö ajatus, mikä on vain ajatus, mihin en usko"...
Ihminen ei voi kontrolloida mieleen tulevia ajatuksia, mutta itse voi vaikuttaa siihen kuinka näihin ajatuksiin suhtautuu. Mielestäni voit rauhoittaa itseäsi...uskon, että olet kokenut ystäväsi sairastumisen traumaattisena ja tämä trauma aiheuttaa sinulle nyt reaktioita,huolta ja pelkoja. Pääsisitkö käymään vaikka alkuun muutaman kerran psykologilla, jolla olisi kognitiivinen psykoterapiakoulutus? Hyötyisit siitä, että saisit jakaa huolesi ja saisit työkaluja tilanteeseen suhtautumisessa. Nyt pelko ja huoli vie sinulta koko ajan paljon voimavaroja. Totta kai olisi ihanteellista jos saisit kunnalta pidemmän terapiajakdon, mutta se ei valitettavasti aina järjesty.
Tsemppiä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen todella väsynyt ja stressaantunut, niin huomaan että minullakin saattaa olla ihan järjettömiä ajatuksia. Yleensä menevät ohi kun stressi helpottaa ja pystyy nukkumaan paremmin.
Mielestäni tuollaiset ajatukset eivät heti kerro että olisit tulossa hulluksi. Kertomasi perusteella seurasit läheltä ystäväsi sairastui ja kuuntelit hänen ajatuksiian. Onko mahdollista, että jäi joku pelko omasta sairastumisesta tai jostain muusta joka laukaisee tuollaiset ajatukset? Tuskin ei ole vaaraksi niin kauan kunhan tiedostaa että kyseessä vain ajatuksia eikä tee mitään mikä satutttaa itseään tai muita.
Perhetuttumme koki monta haastavaa elämänjaksoa ja viimeisin oli niin rankka että, hän vaipui psykoosiin ja joutui pakkohoitoon osastolle. Oli niin huonossa kunnossa, että hoidettiin sähköshokeilla ja kierre jatkui kauan ennenkuin sai itsensä kuntoon mm. pitkäaikaisen terapian ja lääkityksen avulla. Ihmisen mieli on vain niin kummallinen, että välillä saattaa viestiä jostain mitä itse ei heti tunnista ja toiset saattaavat reagoida herkemmin asioihin mihin toiset eivät taas reagoi millään tavalla.
Jos olet huolissasi asiasta, niin suosittelisin sinulle varaamaan ajan lääkärille uudelleen joka osaa antaa lähetteen jonnekin josta saa esim. keskusteluapua.
Luulen, että nimenomaan ystävän sairastuminen laukaisi pelon minussa. Tämä pelkästään on ollut satunnaisesti esiintyvän jo useamman vuoden.
Olen tavannut lääkäreitä, psykologia ja psykiatria. Kaikki heistä ovat sitä mieltä, että olen vain hyvin herkkä ja mikäli minun olisi määrä seota niin olisin jo näiden vuosien aikana, joina olen pelännyt, seonnut!
Osaan kuitenkin leimata ajatukseni vääriksi eli mistään sellaisesta ei ole kyse, että näihin uskoisin 100% tosissani.
Voiko ahdistuneisuushäiriö liittyä tälläistä?
Kata
Jos asia vaivaa, niin varmasti ammatti-ihminen osaa tarvittaessa antaa diagnoosin ja auttaa, kannattaa hakea apua jos alkaa vaikuttaa arkeen tai käytökseen.
Lähipiirissäni on paljon tapauksia joilla on mielenterveysongelmia mutta silti pystyvät elämään ihan tavallista elämää eikä ole mitään hulluja. Sitten löytyy myös ihmisiä joilla se vaikuttaa enemmän elämään. Ystäväni kärsii pahasta paniikkihäiriöstä, on myös itse myöntänyt että tietyt tilanteet eivät onnistu ja ne on pakko jättää välistä ja on kertonut että tietää ettö terapiassa käymällä varmasti helpottaisi. Kuitenkaan ei ole hakeutunut terpiaan vaan syö lääkkeitä ja välttää tilanteita jotka laukaisevat paniikkihäiriön.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole hullu. Tuo on varmaan oireilua tai seurausta kaverisi tilanteesta. Pointti on siinä että sinä et pidä noita ajatuksia tosina.
Kyllä ahdistus ja pakko-ajatukset voivat hyvinkin liittyä toisiinsa. Toisaalta kumpi oli ensin, sitähän ei tiedä - mutta "hullu" on hölmö sana tässä kohtaa, leimaava ja ankara itseäsi (ja kaikkia yhtään mistään mt-puolen jutuista kärsiviä) kohtaan. Hoitoon hakeutuminen on erittäin aiheellista, kun huoli omasta sairastumisesta tai pakko-ajatukset aiheuttavat kovaa ahdistusta.
Mutta ethän mene sinne vain kysymään, että "eihän mulla ole juttua X" - vaan kerrot, että sinulla on kovaa ahdistusta, pakkoajatuksia, taustalla sinuun syvästi vaikuttanut kaverin sairastuminen ja ehkä masennustakin, sekä ennen kaikkea kovasti vastuuta kotona ja töissä. Pakkohan niiden on tutkia, mutta älä anna heille aivan valmiita diagnooseja (vaikka sinulla sellaisia olisikin, omaa oloa helpottamassa) vaan pistä ne töihin. :)
Ehkä vanha trauma on aktivoitunut entistä vahvempana pienen lapsen kanssa? Pelkäät, ettet voikaan olla läsnä lapselle esim. mt-ongelmien takia, mikä aiheuttaa entistä enemmän ahdistusta? Oletko hiljan mennyt takaisin töihin tai onko jokin muukin asia lisännyt stressiäsi?
Kuinka kaverisi nykyään voi? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ahdistuneisuutta, joka stressitilanteissa yltyy pakkoajatuksiksi. Sitä on hoidettu esim. sertraliinilla, josta oli mulle ainakin kovasti apua ja pakkoajatukset ja -oireet vähenivät. Se kantoi pahimpien aikojen yli ja vähensi tuskaisuutta, niin että pystyin löytämään muita keinoja hillitä ahdistusta. Hyvin olen pärjännyt lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta tuntuu, että siinä hetkessä pää oli niin jumissa että lääkkeitä tarvittiin (vaikka olinkin aluksi vähän ajatusta vastaan).
Onko sulla ollut minkäänlaista lääkitystä? Ehkä saisit tilannetta vähän rauhoitettua lääkkeillä ja ahdistaisi vähemmän?
Kuulostaa siltä, että olet todella herkkä luonteeltasi. Reagoitko vahvasti esimerkiksi pelottaviin elokuviin? Tuollaisen ystävän kanssa läheisesti toimiminen on voinut olla sinulle ikäänkuin todella pitkään kestänyt trilleri. Imit siitä liikaa informaatiota mukanasi kannettavaksi.
Et varmastikaan ole sairastumassa psykoosiin, mutta terapiaan sinun kannattaa hakeutua. Ennenkaikkea siksi, että tunnut olevan todella herkkä ja tietenkin myös näiden oireiden takia. Kun opit käsittelemään pelkoja niin ne pikkuhiljaa luovuttavat otteensa. Ahdistuneisuuteesi voi myös olla jokin täysin toisenlainen syy, jota voit terapiassa tutkiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ahdistuneisuutta, joka stressitilanteissa yltyy pakkoajatuksiksi. Sitä on hoidettu esim. sertraliinilla, josta oli mulle ainakin kovasti apua ja pakkoajatukset ja -oireet vähenivät. Se kantoi pahimpien aikojen yli ja vähensi tuskaisuutta, niin että pystyin löytämään muita keinoja hillitä ahdistusta. Hyvin olen pärjännyt lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta tuntuu, että siinä hetkessä pää oli niin jumissa että lääkkeitä tarvittiin (vaikka olinkin aluksi vähän ajatusta vastaan).
Onko sulla ollut minkäänlaista lääkitystä? Ehkä saisit tilannetta vähän rauhoitettua lääkkeillä ja ahdistaisi vähemmän?
Ihana kuulla, että en ole ainoa. Mulla tulee nimenomaan stressissä näitä. Kun on seesteistä ja asiat järjestyksessä niin nämä ajatukset naurattaa.
Mulla oli pari vuotta sitten sertralin (150mg) pakkoajatuksii ja tarvittaessa opamox (15mg).
Tiedätkö voiko noi pakkoajatukset olla tuollaisia psykootoisia myös paniikkihäiriössä? Onko sinulla ollut tuollaisia ajatuksia?
Niin ja joku kysyi olenko käyttänyt koskaan huumeota; en todellakaan ole.
Kata
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet todella herkkä luonteeltasi. Reagoitko vahvasti esimerkiksi pelottaviin elokuviin? Tuollaisen ystävän kanssa läheisesti toimiminen on voinut olla sinulle ikäänkuin todella pitkään kestänyt trilleri. Imit siitä liikaa informaatiota mukanasi kannettavaksi.
Et varmastikaan ole sairastumassa psykoosiin, mutta terapiaan sinun kannattaa hakeutua. Ennenkaikkea siksi, että tunnut olevan todella herkkä ja tietenkin myös näiden oireiden takia. Kun opit käsittelemään pelkoja niin ne pikkuhiljaa luovuttavat otteensa. Ahdistuneisuuteesi voi myös olla jokin täysin toisenlainen syy, jota voit terapiassa tutkiskella.
Osuit naulan kantaan! Olen hyvin herkkä ja luonteeltani kiltti sekä täsmällinen. Uskon, että ongelmani on se, että olen imenyt kaverini ajatuksia itseeni ihan liikaa ja nyt sitten ahdistusta pyörittelen niitä kuin omiani.
Eikö kaikki huomaisi, jos olisi kyse psykoosista? Mulla ollut tätä pelkoa.vuosien ajan satunnaisesti.
Kata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ahdistuneisuutta, joka stressitilanteissa yltyy pakkoajatuksiksi. Sitä on hoidettu esim. sertraliinilla, josta oli mulle ainakin kovasti apua ja pakkoajatukset ja -oireet vähenivät. Se kantoi pahimpien aikojen yli ja vähensi tuskaisuutta, niin että pystyin löytämään muita keinoja hillitä ahdistusta. Hyvin olen pärjännyt lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta tuntuu, että siinä hetkessä pää oli niin jumissa että lääkkeitä tarvittiin (vaikka olinkin aluksi vähän ajatusta vastaan).
Onko sulla ollut minkäänlaista lääkitystä? Ehkä saisit tilannetta vähän rauhoitettua lääkkeillä ja ahdistaisi vähemmän?
Ihana kuulla, että en ole ainoa. Mulla tulee nimenomaan stressissä näitä. Kun on seesteistä ja asiat järjestyksessä niin nämä ajatukset naurattaa.
Mulla oli pari vuotta sitten sertralin (150mg) pakkoajatuksii ja tarvittaessa opamox (15mg).
Tiedätkö voiko noi pakkoajatukset olla tuollaisia psykootoisia myös paniikkihäiriössä? Onko sinulla ollut tuollaisia ajatuksia?Niin ja joku kysyi olenko käyttänyt koskaan huumeota; en todellakaan ole.
Kata
Mulla on kyllä ollut pari paniikkikohtausta (silloin kun on ollut vaikeaa jo valmiiksi, ja se vähäinenkin hallinnantunne katoaa!) mutta varsinaista psykoosia en ole joutunut kokemaan.
Sen sijaan mulla on kyllä ollut dissosiatiivista oireilua stressin/ahdistuksen kasvaessa ja pakkoajatusten lisääntymisen yhteydessä. Silloin järjellinen ajattelu ja tunnekokemus muuttuvat ihan erillisiksi, tuntuu epätodelliselta, irralliselta tai jopa ontolta, eikä ihan täysin koe olevansa "minä". Pahimmillaan sitten tuntuu kuin pää olisi lohkottu omien olettamien, pakkoajatusten ja ympäristön vaatimusten kesken. "Minä ja minun paras" katoaa ja suorittamis-/selviytymismoodi ottaa vallan, outoja ajatuksia pompsahtaa mieleen.
Tämä ei kai ole psykoottista, sillä muuten olin ihan "kartalla", vain oma kokemus itsestä oli outo ja irrallinen. Mä ajattelin sen mielen keinona yrittää suojata itseään ahdistukselta: olen herkkä ja hyvin tunnollinen, vaadin itseltäni älyttömyyksiä ja kannan muista aina kovasti huolta. Jollekin ei sovi alkoholi yhtään, mä taas yritän nykyään vältellä överistressiä. :)
Oletko tutustunut dissosiaatioon (vaikutat viesteissäsi ihan johdonmukaiselta, et mielestäni psykoottiselta?) ja kuulostaako tämä kirjoittamani yhtään tutulta? Millaisia pakkoajatuksia sulla on, onko se tuo psykoosin pelko vai jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ahdistuneisuutta, joka stressitilanteissa yltyy pakkoajatuksiksi. Sitä on hoidettu esim. sertraliinilla, josta oli mulle ainakin kovasti apua ja pakkoajatukset ja -oireet vähenivät. Se kantoi pahimpien aikojen yli ja vähensi tuskaisuutta, niin että pystyin löytämään muita keinoja hillitä ahdistusta. Hyvin olen pärjännyt lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta tuntuu, että siinä hetkessä pää oli niin jumissa että lääkkeitä tarvittiin (vaikka olinkin aluksi vähän ajatusta vastaan).
Onko sulla ollut minkäänlaista lääkitystä? Ehkä saisit tilannetta vähän rauhoitettua lääkkeillä ja ahdistaisi vähemmän?
Ihana kuulla, että en ole ainoa. Mulla tulee nimenomaan stressissä näitä. Kun on seesteistä ja asiat järjestyksessä niin nämä ajatukset naurattaa.
Mulla oli pari vuotta sitten sertralin (150mg) pakkoajatuksii ja tarvittaessa opamox (15mg).
Tiedätkö voiko noi pakkoajatukset olla tuollaisia psykootoisia myös paniikkihäiriössä? Onko sinulla ollut tuollaisia ajatuksia?Niin ja joku kysyi olenko käyttänyt koskaan huumeota; en todellakaan ole.
Kata
Mulla on kyllä ollut pari paniikkikohtausta (silloin kun on ollut vaikeaa jo valmiiksi, ja se vähäinenkin hallinnantunne katoaa!) mutta varsinaista psykoosia en ole joutunut kokemaan.
Sen sijaan mulla on kyllä ollut dissosiatiivista oireilua stressin/ahdistuksen kasvaessa ja pakkoajatusten lisääntymisen yhteydessä. Silloin järjellinen ajattelu ja tunnekokemus muuttuvat ihan erillisiksi, tuntuu epätodelliselta, irralliselta tai jopa ontolta, eikä ihan täysin koe olevansa "minä". Pahimmillaan sitten tuntuu kuin pää olisi lohkottu omien olettamien, pakkoajatusten ja ympäristön vaatimusten kesken. "Minä ja minun paras" katoaa ja suorittamis-/selviytymismoodi ottaa vallan, outoja ajatuksia pompsahtaa mieleen.
Tämä ei kai ole psykoottista, sillä muuten olin ihan "kartalla", vain oma kokemus itsestä oli outo ja irrallinen. Mä ajattelin sen mielen keinona yrittää suojata itseään ahdistukselta: olen herkkä ja hyvin tunnollinen, vaadin itseltäni älyttömyyksiä ja kannan muista aina kovasti huolta. Jollekin ei sovi alkoholi yhtään, mä taas yritän nykyään vältellä överistressiä. :)
Oletko tutustunut dissosiaatioon (vaikutat viesteissäsi ihan johdonmukaiselta, et mielestäni psykoottiselta?) ja kuulostaako tämä kirjoittamani yhtään tutulta? Millaisia pakkoajatuksia sulla on, onko se tuo psykoosin pelko vai jotain muuta?
Kiitos vastauksesta! :)
Pystyn kyllä samaistumaan sun kokeminen asioihin ihan täysin. Pahimmassa ahdistuksessa olo tuntuu jotenkin epätodelliselta. Varsinaisia paniikki kohtauksia en minäkään enää saa vaan äärettömän ahdistavia ajatuksia, joita vastaan sitten taistelen. Olen lukenut paljon skitsofreenisten ajatuksia, mm. salaliitto-teoriat ym ja saatan saada samanlaisia irrationaalisia ajatuksia. Tapahtumaketju on suunnilleen tälläinen;
1. Raskas elämäntilanne ja stressi
2. Epäily omasta mieöenteeveydestä
3. Oman hulluuden tutkiminen
4. Skitsofreeniset pakkoajatukset (kaikki olen lukenut tai kuullut)
5. Päänsisäinen ajatusten torjuminen ts en usko ajatuksia 100% todeksi, mutta mietin voisivatko ne olla totta
6. Stressin lieveneminen ja ajatusten unohtuminen
Olenkin normaali? :(
Ap
Hullu termiä ei käytetä. Sulla tuntuu olevan mielenterveydenhäiriö kuitenkin.
Itse olisin huolissani. Varsinkin kun stressi tuntuu laukaisevan oireilusi. Mitä sitten kun et enää erota mikä on totta?