Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatukset, olenko tulossa hulluksi?
11.07.2016 |
Terve vaan!
Ongelmani ovat siis aivan kamalat pakkoajatukset, jotka ovat vainoharhaisia ja epärealistisia. Tajuan itsekin ajatusten järjettömyyden, en esimerkiksi tosissani luule että minua vainotaan, mutta päähäni voi tunkeutua tälläinen järjenvastainen ja inhottava ajatus.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun hyvä ystäväni vaipui muutama vuosi sitten psykoosiin huumeidenkäytön seurauksena. Hänen ajatuksensa olivat täysin epärealistisia, mutta hän koki ne 100% totena. Minä sitten tietysti kuuntelin näitä hänen ajatuksiaan ja yritin lohduttaa. Jossain kohti kuitenkin huomasin, että itselleni tulee täysin samanlaisia ajatuksia kuin ystävälläni oli ollut. Järkytyin näistä siinä määrin, että en pystynyt nukkumaan tai syömään. Olin jatkuvasti ahdistunut ja peloissani, uskoin tulleeni hulluksi.
Nyt näitä hulluja ajatuksia ilmestyy aina stressaavina ajanjaksoina minulle. Tiedostan, että ajatukset ovat vain pakkoajatuksia, mutta silti mietin uskonko niihin tosissani. Olen lukenut paljon skitsojen ajatuksia ja minulle saattaa tulla samanlaisia. Ajatukset menevät kuitenkin itsestään ohi, mutta palaavat aina uudestaan. Olen käynyt useilla lääkäreillä, jotka kaikki ovat olleet sitä mieltä etten ole hullu. Perheeni ja ystäväni ovat myös vahvasti sitä mieltä, että en ole missään määrin hullu.
Onko kellään muulla ollut epärealistisia/vainoharhaisia pakkoajatuksia?
Niin ja mainittakoon vielä, että olen aivan "tavallinen" muutoin, olen työelämässä ja teen suhteellisen vaativaan työtä sekä olen pienen lapsen äiti. En siis mikään stereotyyppinen hullu. Olisiko niin, että mikäli oikeasti olisin hullu niin en pystyisi työtäni tai lastani hoitamaan?
Kata
Kommentit (22)
Vanha ketju mutta löysin tämän goooglailemalla omia oireita.
Aloittaja jos näät tän niin miten voit?
7vk sitten aloitettu escitalopram ahdistukseen ja pariviikkoa sitten alkanut ihan oudot oireet.. ajatuksia joita tulee päähän ja jos niitä uskoisin olisin sekaisin tuntuvat vähän niinkuin pakko ajatuksilta saavat aikaan ihan kauhean ahdistuksen 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoinpa esim. mt-jutuista julkisesti puhutaan, mutta luulen, että onkin sortin ongelmaisuus on ainakin hyvin tavallista! Enpä tiedä, onko täysin normaalia ihmistä olemassakaan. Oma taipumus murehtimiseen pitäisi kai vain hyväksyä jotenkin, että sen kanssa pärjäisi - ja että voisi olla ainakin "normaalihko". :)
Napsin itsekin ympäristöstä fiiliksiä ja tunnelmia, jotka välillä tulevat mieleen pitkänkin ajan päästä ja virittävät mut ylikierroksille - huolestuttavat, ahdistuttavat, surettavat. Olen ajatellut sen liittyvän (yli-? erityis-? överi-?) herkkyyteeni.
Ilmeisesti oot kuitenkin saanut käsiteltyä pelkoasi eteenpäin, jos kerran olet saanut paniikkikohtauksia tämän takia ja ne ovat loppuneet? Onko sulla joku läheinen, joka tuntee sut ja jonka arvostelukykyyn luotat, joka palauttaa sut "maan pinnalle" kun murehdit liikaa? Mulla on, ja se on ihan kullanarvoista apua kun omat keinot loppuu!
Viitaten listasi 2. ja 3. kohtaan: Olen itse ajatellut, niin kauan kun voi kyseenalaistaa mielenterveytensä (turhaan vatvomiseen sortumatta), asiat eivät ehkä vielä ole niin kamalan huonosti eivätkä varmastikaan korjaamattomissa. :)
Pystyisitkö luottamaan omaan selviytymiseesi stressitilanteissa? Olet tainnut olla monta kertaa aallonpohjassa, mutta niin vain aina sieltä noussut, ihan ilman psykoosia, ja pärjännyt taas hyvin. Sähän olet siis aika epeli tässä! Miksi et nousisi sieltä ahdistuksesta tälläkin kertaa, miksi psykoosi iskisi juuri nyt?