Onko Jumala oikeasti olemassa?

Ihmisen aikojen saatossa palvomia jumalia tiedetään yli 10 000 kappaletta, ja näistä yhdenkään olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Jos näistä edes jotkut olisivat olemassa, niin kai ne olisivat ilmoittaneet olemassaolostaan, viimeistään siinä vaiheessa kun kukaan ei niihin enää usko. On paljon jumalia, joita kukaan ei ole palvonut enää tuhansiin vuosiin. En millään jaksa uskoa, että yksikään olemassa oleva jumala suostuisi painumaan unholaan tällä tavalla. Ottaen huomioon että yksikään jumala ei ole koskaan tehnyt elettäkään ilmoittaakseen olemassaolostaan, ja näin erottuakseen tuhansien muiden jumalien joukosta, on mielestäni perusteltua olettaa että yksikään näistä tuhansista ihmisen keksimistä jumalista ei ole olemassa.

Itse asiassa nykyisin on nähtävissä paljon merkkejä siitä, että meidän oma kristinuskon Jumalammekin on pikkuhiljaa painumassa unholaan, ainakin kaikissa vähänkin kehittyneemmissä maissa. Kaikki tutkimukset kertovat, että Jumalaan uskovien osuus väestöstä pienenee esim. Euroopan maissa erittäin nopeaa vauhtia. Kaiken huippu oli tämä kysely, jossa nolla prosenttia islantilaisnuorista ilmoitti uskovansa Jumalan luoneen maan:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1453523307465

Jos kristinuskon Jumala on olemassa, niin miksei hän tee asialle mitään? Luulisi että hän lähettäisi välittömästi Jeesuksen ilmestymään islantilaisnuorille ja kertomaan näille Jumalan olemassaolosta. Jostain kumman syystä hän ei kuitenkaan väräytä eväänsäkään. Jotenkin herää kysymys, että mahtaakohan tämäkään jumala olla olemassa.

Jumala on olemassa. Yksi, ainoa totinen Jumala, joka on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän ilmoittaa itsensä ja pyhän tahtonsa Raamatussa.

Ihminen on langennut syntiin, pudonnut irralleen Jumalan yhetydestä; tämä näkyy maailmassa ja jokaisessa ihmisessä itsessään. Synnin palkaa on kuolema ja kadotus.

Jumala halusi pelastaa ihmiset takaisin yhteyteensä, koska Hän rakasti ja sääli meitä langenneita, ja syntyi itse ihmiseksi Pojassa Jeesuksessa. Ikuisen henkensä voimalla Kristus Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä ja voitti kuoleman. Hänen kauttansa iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa on saava armosta jokainen, joka Hänet vastaanottaa vapahtajanaan ja herranaan uskossa.

Jumalan valtakunta alkaa versoa jokaisen Jeesukseen uskovan sydämessä, vaikka maallinen vaellus tässä langenneessa maailmassa ja ihmisyydessä ei vielä ole päättynyt ja monet kärsimykset on edessä itse kullakin täällä. Usko Jumalaan tuo ilon ja rauhan sydämeen, kun elää siitä käsin joka päivä; elää Jumalalle eikä tälle maailmalle ja itselleen.

On

Minä uskon Jumalaan. Ja minulle ei ole väliä vaikka miljoona mammaa tulisi av:lla jankkaamaan, että Jumalaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kun on toi avaruus

Siinäpä se, mysteerien mysteeri. Miksi mitään on olemassa? Ihan oikeesti, mikä juttu tämä kaiken olemassaolo oikein on? Miljardeja ja miljardeja taivaankappaleita jossain päättymättömässä... niin, jossain... 

Minä uskon siihen, että syy, miksi monet uskoo jumalaan, johtuu siitä, kun ihmisiä pelottaa ajatus siitä, että me oikeasti oltaisiin yksin tässä maailmassa, ilman mitään yliluonnollista olentoa, joka pitää meistä huolen. Ihmisiä lohduttaa ajatus siitä, että on olemassa joku, jonka nimi on "Jumala". Ja sitten sokeasti uskotaan tähän, että sellainen on olemassa. Kaikki hyvin, "Jumala" kyllä huolehtii.. Joo... :D

Vierailija kirjoitti:

Jumala on olemassa. Yksi, ainoa totinen Jumala, joka on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän ilmoittaa itsensä ja pyhän tahtonsa Raamatussa.

Ihminen on langennut syntiin, pudonnut irralleen Jumalan yhetydestä; tämä näkyy maailmassa ja jokaisessa ihmisessä itsessään. Synnin palkaa on kuolema ja kadotus.

Jumala halusi pelastaa ihmiset takaisin yhteyteensä, koska Hän rakasti ja sääli meitä langenneita, ja syntyi itse ihmiseksi Pojassa Jeesuksessa. Ikuisen henkensä voimalla Kristus Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä ja voitti kuoleman. Hänen kauttansa iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa on saava armosta jokainen, joka Hänet vastaanottaa vapahtajanaan ja herranaan uskossa.

Jumalan valtakunta alkaa versoa jokaisen Jeesukseen uskovan sydämessä, vaikka maallinen vaellus tässä langenneessa maailmassa ja ihmisyydessä ei vielä ole päättynyt ja monet kärsimykset on edessä itse kullakin täällä. Usko Jumalaan tuo ilon ja rauhan sydämeen, kun elää siitä käsin joka päivä; elää Jumalalle eikä tälle maailmalle ja itselleen.

Seuraavaksi sitten voit varmaan esittää todisteet tämän kohtalaisen tarkkaan määritellyn jumaluuden olemassaolosta?

Uskon korkeamman voiman johdatukseen, sillä omassa elämässäni olen monesti saanut vastauksen rukouksiini. Tiedettä on turha sotkea uskonkysymyksiin, eivät ne tutki samaa asiaa. Uskossa on kysymys uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että Jumalaksi kutsumamme entiteetti on olemassa. En näe maailmankaikkeuden tai ylipäänsä minkään olemassaololle mitään muuta selitystä. Mikään uskonto tuskin silti on "oikeassa" tai edes lähellä sitä.

Jumala on varmaan luonut myös telkkarin, koska sinä et olisi osannut sellaista tehdä.

Ei se kuule ole välttmättä mitään yliluonnollista, vaikka sinä et sitä tajua.

Ei kaikki sellainen välttämättä edes ole yliluonnollista, mitä hyönteisenkaltainen typerä ihmiseläin ei kykene ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon siihen, että syy, miksi monet uskoo jumalaan, johtuu siitä, kun ihmisiä pelottaa ajatus siitä, että me oikeasti oltaisiin yksin tässä maailmassa, ilman mitään yliluonnollista olentoa, joka pitää meistä huolen. Ihmisiä lohduttaa ajatus siitä, että on olemassa joku, jonka nimi on "Jumala". Ja sitten sokeasti uskotaan tähän, että sellainen on olemassa. Kaikki hyvin, "Jumala" kyllä huolehtii.. Joo... :D

No onpa sulla lapsellinen käsitys siitä, mitä uskovainen ajattelee. Tai, toki meitä on moneksi, mutta noin yleensä, aikuisuuteen kuuluu kyky olla tekemättä typeriä naiveja yleistyksiä.

Minulle on ihan sama onko jumalaa olemassa vai ei. Minä en usko siihen, että kuoleman jälkeen "sielu" menee joko taivaaseen tai helvettiin, joten en näe tarpeelliseksi elää maanpäällistä elämääni jonkun jumalan oikkujen mukaan taivaspaikan toivossa. Minusta tärkeintä on elää oma elämänsä siten, että ehtoopuolella voi hyvillä mielin katsoa taakseen menneisyyteen ja todeta eläneensä hyvän elämän, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. 

Elän buddhalaisten oppien mukaan, mutta en usko myöskään sielunvaellukseen. Meditoin paljon ja ymmärrän että elämä on dukkha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on toi avaruus

Siinäpä se, mysteerien mysteeri. Miksi mitään on olemassa? Ihan oikeesti, mikä juttu tämä kaiken olemassaolo oikein on? Miljardeja ja miljardeja taivaankappaleita jossain päättymättömässä... niin, jossain... 

Miksi ja ennen kaikkea miten? On täysin absurdi ajatus, että minkäänlaista tilaa tai materiaa voisi ylipäätään olla olemassa. Ja silti on (tai siltä ainakin vaikuttaa).

Riippuu uskonnosta.

M39 kirjoitti:

Miks tätä pitää edes jauhaa? Toisille se on olemassa ja toisille ei. Simppeliä

Eihän se nyt noin voi olla. Se joko on kaikille tai ei kenellekään. Ihmisten uskomukset eivät sitä asiaa muuta suuntaan tai toiseen. Asioiden olemassaoloa ei päätetä käsiäänestyksellä.

Ihmistä harmittaa se, ettei hänen omasta näkökulmastaan niin erinomainen ja ainutlaatuinen elämänsä olekaan nyt niin kovin erikoista - eikä sillä edes ole mitään ihmeempää tarkoitusta tai merkitystä.

Lisäksi ihmistä pelottaa kuolema.

Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, on joillekin helpompaa kuvitella että heidän sielunsa vaellus jatkuisi vielä kuolemankin jälkeen jonnekin, jossa iankaikkinen autuus vallitsee ja että siten heidän taaperruksellaan täällä maapallolla olisi joku merkitys ja tavoite - päämäärä.

Mutta kun ei. Yksittäisen ihmisen elämällä ei ole mitään isompaa merkitystä, eikä kuoleman jälkeen tapahdu mitään. Se on vähän niinkuin sammutettaisiin valot katkaisijasta - naks. Loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi uskoa? On tai ei ole, mitä väliä?

No oishan sillä aika iso merkitys, jos jokin suurempi voima vois vaikuttaa meidän elämään.

No mihin se vaikuttaa että uskotko vai et usko? Jos joku on suunnitellut kaiken tai ohjaa kaikkea, niin miksi sitä kiinnostaisi pätkääkään sinun uskomiset?

Kommentoinkin tohon jälkimmäiseen kysymykseen. Uskominen on ihan jokaisen henkilökohtainen asia, mut jos ois joku suurempi voima, niin se koskis meitä kaikkia.

Mutta edelleenkään sitä suurempaa voimaa ei takuulla vähääkään kiinnosta sinun tai minun uskomiset.

Mutta kun toiset uskoo, että sitä kiinnostaa, ni antaa heidän uskoa niin :D

En kyllä osaa sanoa onko olemassa vai ei. Ei ole mitään todisteita, että olisi mutta ei myöskään sitä etteikö olisi. Kuitenkin kyse on nimenomaan uskosta. Toisille se on ja toisille ei. Eikä sitä tiedä vaikka tiede ja tämä jumala olisi jollainlailla linkittyneitä toisiinsa. Toisaalta minulle on se ja sama uskooko joku jumalaan vai ei, kunhan annetaan toisten elää omien aatosten ja elämäntapansa mukaan eikä tuputeta ja toivota, että toinen kääntyy siihen omaan ajatusmaailmaansa tai nosteta itseään jalustalle. Taikka  pitää joka asiaan liittää se  uskomuksensa, vaikkei asiankanssa olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Ikävintä on olla varpaillaan kokoajan, että jos sanoo tätä, tekee tota niin alkaako toisella suu taas käydä omista elämän aatoksista tai tavoista, ihan kuin ärsyttääkseen toista. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä osaa sanoa onko olemassa vai ei. Ei ole mitään todisteita, että olisi mutta ei myöskään sitä etteikö olisi. Kuitenkin kyse on nimenomaan uskosta. Toisille se on ja toisille ei. Eikä sitä tiedä vaikka tiede ja tämä jumala olisi jollainlailla linkittyneitä toisiinsa. Toisaalta minulle on se ja sama uskooko joku jumalaan vai ei, kunhan annetaan toisten elää omien aatosten ja elämäntapansa mukaan eikä tuputeta ja toivota, että toinen kääntyy siihen omaan ajatusmaailmaansa tai nosteta itseään jalustalle. Taikka  pitää joka asiaan liittää se  uskomuksensa, vaikkei asiankanssa olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Ikävintä on olla varpaillaan kokoajan, että jos sanoo tätä, tekee tota niin alkaako toisella suu taas käydä omista elämän aatoksista tai tavoista, ihan kuin ärsyttääkseen toista. 

Tuota, mitenköhän tällasen asian pystyy edes todistamaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nykyisin on nähtävissä paljon merkkejä siitä, että meidän oma kristinuskon Jumalammekin on pikkuhiljaa painumassa unholaan, ainakin kaikissa vähänkin kehittyneemmissä maissa. Kaikki tutkimukset kertovat, että Jumalaan uskovien osuus väestöstä pienenee esim. Euroopan maissa erittäin nopeaa vauhtia. Kaiken huippu oli tämä kysely, jossa nolla prosenttia islantilaisnuorista ilmoitti uskovansa Jumalan luoneen maan:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1453523307465

Jos kristinuskon Jumala on olemassa, niin miksei hän tee asialle mitään? Luulisi että hän lähettäisi välittömästi Jeesuksen ilmestymään islantilaisnuorille ja kertomaan näille Jumalan olemassaolosta. Jostain kumman syystä hän ei kuitenkaan väräytä eväänsäkään. Jotenkin herää kysymys, että mahtaakohan tämäkään jumala olla olemassa.

Ei se mistään muusta kerro kuin ihmisten luopumuksesta, kun kristityt maat ovat alkaneet kieltää Jumalan, tuleepahan selkeämmin esille ne, jotka ovat haluavat edelleen seurata Jeesusta. Itsekin nuorena olen huomannut miten erilainen on oman uskon kanssa, mutta silti en mistään hinnasta luopuisi elämästä Jeesuksen kanssa. Ei Jumala ole mihinkään häviämässä, edelleen Hän odottaa ja etsii niitä ihmisiä, jotka haluavat uskoa antavat Jumalalle mahdollisuuden ilmestyä omassa elämässään.

fsdfsdfs kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Miks tätä pitää edes jauhaa? Toisille se on olemassa ja toisille ei. Simppeliä

Eihän se nyt noin voi olla. Se joko on kaikille tai ei kenellekään. Ihmisten uskomukset eivät sitä asiaa muuta suuntaan tai toiseen. Asioiden olemassaoloa ei päätetä käsiäänestyksellä.

Siun elämässä on siis tuhansia jumalia, kun sulle ne kaikki on olemassa?