Miten kummassa olette saaneet kestävän parisuhteen?

Me tapasimme bussipysäkillä, mentiin usein samaan aikaan 150:llä. Ruvettiin juttelemaan ja siitä se lähti. Huomattiin, että ajatellaan isoista asioista samalla tavalla, kumpikin tykkää lapsista ja kotoilusta.

Hyvin on mennyt tähän asti, lapset ja koti hoidetaan yhdessä, tuetaan toistemme uria, joka näkyy mm.siinä, että pidimme hoitovapaat puoliksi ja toinen tekee aamiaisen ja vie lapset ja toinen puolestaan huolehtii päivällisestä ja ostoksista.

Ihanaa et jos ei pane heti ni on pihtari 😁 Voi luoja...

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa et jos ei pane heti ni on pihtari 😁 Voi luoja...

Sitä sellainen ihminen taatusti on. Ei vaan ole korkea libido. Mutta mikäs siinä, jos molemmat samanlaisia. Minulla kaikki suhteet ovat lähteneet seksistä, ei nyt välttämättä ekalla tapaamisella, mutta kuitenkin. Ja pitkiä suhteita takana. Kyllä kyse on vaan eniten henkilökemiasta. Mies pitää panona, jos ei ihastu naiseen tarpeeksi.

Löyty semmoinen mies, joka ei ollut vaan pillun perässä. Ja en itse ollut niin epätoivoisen ihastunut, kuin moneen muuhun urpoon, jotka sitten hävisivätkin hyvin pian teille tietämättömille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa et jos ei pane heti ni on pihtari 😁 Voi luoja...

Sitä sellainen ihminen taatusti on. Ei vaan ole korkea libido. Mutta mikäs siinä, jos molemmat samanlaisia. Minulla kaikki suhteet ovat lähteneet seksistä, ei nyt välttämättä ekalla tapaamisella, mutta kuitenkin. Ja pitkiä suhteita takana. Kyllä kyse on vaan eniten henkilökemiasta. Mies pitää panona, jos ei ihastu naiseen tarpeeksi.

Jos masturboi paljon, onko silloinkin matala libido?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Itsekin olen kokeillut vaikka mitä, miehet ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta silti ne vaan jossain kohtaa häviävät kuvioista, kun löytyy joku parempi. Sitten ne muutaman kuukauden kuluttua lähettelevät viestejä, kun ei ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen, en anna sellaisille uutta mahdollisuutta.

Etkö sä jo itse vastannut ihmettelyysi? Miehet ovat löytäneet jotain parempaa a.k.a. itselleen paremmin sopivaa. Kai sä itsekin koetat löytää sen parhaan mahdollisen itsellesi, etkä jäisi pelkästä velvollisuudentunnosta epäsopivalta vaikuttavan miehen kanssa turhautumaan?

Eipä ollu, ne vain luulevat löytäneensä sillä hetkellä jonkun kiinnostavamman, mutta sitten yrittävät tulla häntä koipien välissä takaisin, kun muija ei ollutkaan  jostain syystä edes niin kiva kuin minä. Näitä on ollut aika monta... 

Voi tyttökulta ku sua vedätetään. Juuri noin joutuu pelkäks panoks. Olin ite yht tyhmä parikymppisenä! Elämä opettaa 😊

Vai hei... Onhan sulla nyt sit monta poikaystävää? Vai ei yhtään? Et kumpi on väärässä?

Lopetin pelaamisen suhteessa.

En yrittänyt olla väkisin kiinnostunut kenestäkään, enkä myöskään antanut toisen ymmärtää enempää mihin olin valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa et jos ei pane heti ni on pihtari 😁 Voi luoja...

Sitä sellainen ihminen taatusti on. Ei vaan ole korkea libido. Mutta mikäs siinä, jos molemmat samanlaisia. Minulla kaikki suhteet ovat lähteneet seksistä, ei nyt välttämättä ekalla tapaamisella, mutta kuitenkin. Ja pitkiä suhteita takana. Kyllä kyse on vaan eniten henkilökemiasta. Mies pitää panona, jos ei ihastu naiseen tarpeeksi.

Höpöhöpö. Ei pantu miehen kans heti. Mut ku oltii sovittu et ollaan pari ni meist tuli pupui. Pantii kavereillaki. Kiva. Nyt ollaan oltu 5wee yhessä ja pannaa 2-7krt/vko. Pisin väli 1kk synnytyksen jälkee. Että tota...

Molemmat ollaan oltu sitä mieltä, että ei se vaihtamalla parane. Elämään kuuluu sekä ylä- että alamäkiä, ei niitä vähän huonompia päiviä kannata jäädä liikaa märehtimään.

Olen maanläheinen, enkä ole antanut disneyleffojen aivopestä käsitystäni unelmieni prinssistä. Tai edes hyväksynyt sellaista käsitettä kuin "unelmien prinssi". En etsinyt mitään herra täydellisyyttä ja suuria tunteita ilotulituksen saattamana. Ne ruusunpunaiset lasit kannattaa unohtaa ja katsoa maailmaa kriittisesti. Ymmärtää ja hyväksyä, että meillä jokaisella on ne omat huonot ja hyvät puolet.

Maanläheisenä ihmisenä vetoan maanläheisiin miehiin. Bimboista pitävät kiertävät kaukaa ja kalastamme eri vesissä. Rakastan miehessä tasaisuutta, hiljaista varmuutta. Se on seksikästä ja ihailtavaa. En pidä suuna päänä olevista, joka paikan höylistä ja yliflirteistä. Liian hyvää ollakseen totta pätee tässäkin asiassa.

Tämän kaiken lisäksi olen hyvin suora siitä mitä haluan. En jaksa pelata mitään ihmissuhdepelejä, vaan jos ja kun tapasin sen hyvän tyypin, kerroin sen ja tunteistani. Sitä ovat miehet minussa arvostaneet, että ei ole tarvinnut pelata niitä mystisiä arvoituspelejä. Olen hyvin suora ja konkreettinen, en vilhjaile ja oleta miehen ottavan niistä onkeensa, kuten hyvin monilla naisilla tuntuu olevan tapana.

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin muistaa, että parisuhde ei ole mikään itseisarvo ja tila, johon kannattaa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Joskus kannattaa lopettaa se etsiminen ja antaa virran viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Itsekin olen kokeillut vaikka mitä, miehet ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta silti ne vaan jossain kohtaa häviävät kuvioista, kun löytyy joku parempi. Sitten ne muutaman kuukauden kuluttua lähettelevät viestejä, kun ei ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen, en anna sellaisille uutta mahdollisuutta.

Etkö sä jo itse vastannut ihmettelyysi? Miehet ovat löytäneet jotain parempaa a.k.a. itselleen paremmin sopivaa. Kai sä itsekin koetat löytää sen parhaan mahdollisen itsellesi, etkä jäisi pelkästä velvollisuudentunnosta epäsopivalta vaikuttavan miehen kanssa turhautumaan?

Eipä ollu, ne vain luulevat löytäneensä sillä hetkellä jonkun kiinnostavamman, mutta sitten yrittävät tulla häntä koipien välissä takaisin, kun muija ei ollutkaan  jostain syystä edes niin kiva kuin minä. Näitä on ollut aika monta... 

Voi tyttökulta ku sua vedätetään. Juuri noin joutuu pelkäks panoks. Olin ite yht tyhmä parikymppisenä! Elämä opettaa 😊

Vai hei... Onhan sulla nyt sit monta poikaystävää? Vai ei yhtään? Et kumpi on väärässä?

ööh, en ole kyllä ottanut niitä takaisin, kun ovat yrittäneet uusinta kierrokselle päästä... että näin.

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Olette vissiin jostain keskiajalta?

Itse tapasin ihanan miehen pidemmän sinkkuna olon ja lukuisten kokeilujen jälkeen mitkä päätyivät -ei mihinkään. Oli ollut tapana ehkä päätyä sänkyynkin aika helposti. Tapasin kuitenkin tämän uuden miehen kenestä ajattelin heti että on se oikea. Siltä vain tuntui voimakkaasti. Minua varoitettiin että hänellä oli oikea panomiehen maine, ei kunnollisia suhteita takana ainoatakaan. Päätin etten anna hänelle kuukauteen. Hän ei yllätyksekseni edes yrittänyt mitään alussa! Sitten puuhailimme kyllä jotain, mutta täysin minua kunnioittaen. Myöhemmin hän on sanonut myös että löysi vain minusta omansa. Nykyään lapset ja suhde lähentelee 10 vuotta. Tämä siis toimi kohdallani, myös ehkä paras vinkki on se että kaikki muut naiset olivat kuulemma häneen aina alusta asti niin toivottoman ihastuneita ja yrittivät liikaa, itsellä oli niinpäin etten varmasti näyttänyt hänelle helposti ihastusta, sen verran olin oppinut sinkkuna pelaamaan. Tämä oli kuulemma tehnyt hänet hulluksi suhteeni :D

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Nyt on pakko kommentoida jo.

Okei...teillä tuo toimi, mutta kuvitteletko oikeasti että useimpien muidenkin parien kohdalla tuo toimisi?

Itse miehenä loppuisi ainakin kiinnostus naiseen aika nopeasti jos hän tupeaisi esittämään todella vaikeasti tavouteltavaa.

Ekoiöla treffeillä ei tarvi mennä sänkyyn....mutta jos nainen ei kolmeen kuukauteen osoita ollenkaan että kiinnostan häntä seksuaalisesti niin en todellakaan halua häntä entistä enemmän sen jälkeen!

Mies oli ujonsorttinen, pienestä maalaiskunnasta eikä ollut paljon tytöistä kokemusta. Tosin oltiin molemmat hyvin nuoria, alle 20-v. Seurusteltiin puoli vuotta ennen ekaa seksikertaa. Mulla ei ollut hirveän tiukkoja kriteerejä, kunhan oli kiva mies, no oli sattumalta suhteellisen komeakin, mutta sen perusteella en miestäni valinnut.

Kävi ilmi, että mies on aika vanhanaikainen tietyiltä osin, eli hän halusi ehdottomasti naimisiin ja lapsia ja hänen mielestään äidin paikka oli kotona lasten ollessa pieniä. Hän myös kertoi, että emme tule eroamaan, jos se on hänestä kiinni. Hän itse oli avioerolapsi, eikä halunnut samaa lapsilleen. Miehellä oli ja on omia kavereita ja harrastuksia, mutta meidän yhteinen elämä ja yhdessätekeminen on aina ollut ykkössijalla, eikä hän ole koskaan käynyt kavereiden kanssa baarissa tms. Kaikki tämä on sopinut mulle mainiosti.

Meillä seksi on aina ollut tärkeää, mutta toista ei ole koskaan painostettu. Mies ymmärsi ihan hyvin, että en vauva-aikoina paljon jaksanut rakastella. Minä  ymmärsin mieheni väsymyksen, kun rakensimme taloa eikä seksi ollut illalla ykkösasiana mielessä. Myös se, ettei mieheni ole kovin innostunut pornosta, eikä runkkaa kuin "pakon edessä", kuten itse sanoi, on hyvä juttu seksielämän kannalta. 

Mutta kyllähän siihen pohjalle tarvitaan rakkaus ja halu rakastaa läpi vuosien. Pitää myös katsoa sormien läpi toisen virheitä ja huomata omat virheensä ja pyrkiä niitä korjaamaan. Pitää asettaa puoliso itsensä edelle ja tehdä hänelle hyviä ja rakastavia tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa et jos ei pane heti ni on pihtari 😁 Voi luoja...

Sitä sellainen ihminen taatusti on. Ei vaan ole korkea libido. Mutta mikäs siinä, jos molemmat samanlaisia. Minulla kaikki suhteet ovat lähteneet seksistä, ei nyt välttämättä ekalla tapaamisella, mutta kuitenkin. Ja pitkiä suhteita takana. Kyllä kyse on vaan eniten henkilökemiasta. Mies pitää panona, jos ei ihastu naiseen tarpeeksi.

Höpöhöpö. Ei pantu miehen kans heti. Mut ku oltii sovittu et ollaan pari ni meist tuli pupui. Pantii kavereillaki. Kiva. Nyt ollaan oltu 5wee yhessä ja pannaa 2-7krt/vko. Pisin väli 1kk synnytyksen jälkee. Että tota...

Juuri tätä miehet haluavat. Yhden miehen nainen, joka panee kuin pupu.

t. Mies.

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Nyt on jo pakko kommentoida.

Kirjoitan uudestan, kun äskeinen kännykällä näpytelty viesti oli aivan täynnä kirjoitusvirheitä.

Eli teillä tuo sitten toimi, mutta kuvitteletko oikeasti että tuo toimisi muillakin???

Itse olen mies ja ensimmäisten treffien jälkeen ei toki tarvi mennä sänkyyn, mutta jos nainen ei kolmeen kuukauteen osoittaisi ollenkaan haluavansa minua seksuaalisesti niin kiinnostukseni naista kohtaan ei todellakaan lisääntyisi entisestään vaan päinvastoin.

Minä en ainakaan etsi/halua sellaiseen parisuhteeseen jossa lähtökohta on se, että minä tietenkin haluan naista seksuaalisesti, mutta nainen haluaa minua korkeintaa sitten jos kolme kuukautta ensin liehittelen häntä ja näytän hänelle että olen kelpo mies.   5O-luku oli ja meni jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Nyt on jo pakko kommentoida.

Kirjoitan uudestan, kun äskeinen kännykällä näpytelty viesti oli aivan täynnä kirjoitusvirheitä.

Eli teillä tuo sitten toimi, mutta kuvitteletko oikeasti että tuo toimisi muillakin???

Itse olen mies ja ensimmäisten treffien jälkeen ei toki tarvi mennä sänkyyn, mutta jos nainen ei kolmeen kuukauteen osoittaisi ollenkaan haluavansa minua seksuaalisesti niin kiinnostukseni naista kohtaan ei todellakaan lisääntyisi entisestään vaan päinvastoin.

Minä en ainakaan etsi/halua sellaiseen parisuhteeseen jossa lähtökohta on se, että minä tietenkin haluan naista seksuaalisesti, mutta nainen haluaa minua korkeintaa sitten jos kolme kuukautta ensin liehittelen häntä ja näytän hänelle että olen kelpo mies.   5O-luku oli ja meni jo!

Tämä.

Seurustelua ensin vuosi. Sinä aikana selviää, tuleeko mitään. Vuoden jälkeen kihloihin. Jos kaikki vuoden päästä kihlauksesta edelleen hyvää, kivaa ja nautittavaa, naimisiin. Lasta ei pidä hankkia heti, vaan vasta sittenkin arki kahdestaan on vakiintunut.

Ei koskaan avoliittoa, vaan yhteen muutto l. yhteisen asunnon osto vasta naimisiinmenon jälkeen.

T. Yli 11,5 vuotta yhdessä ja edelleen rakastuneita

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin muistaa, että parisuhde ei ole mikään itseisarvo ja tila, johon kannattaa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Joskus kannattaa lopettaa se etsiminen ja antaa virran viedä.

eiku TÄMÄ