Miten kummassa olette saaneet kestävän parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Just tota pihtausta oonkin epäilly. Mä tykkään itsekin seksistä, en pysty vedättämään sillä yhtään. Ja yksin olen taas kerran.

Mutta miksi miehet sitten haluu pihtarin vaimokseen? 

Tuskin kukaan haluaa pihtaria vaimokseen, mutta ehkä heikkoitsetuntoinen mies ei kestä sitä ajatusta, että nainen on nauttinut seksistä x-määrän (x > oma partnereiden lukumäärä) muita miehiä kanssa? M69

kyllä me ekoilla treffeillä päädyttiin samaan sänkyyn, että ei tarvinnut pelata mitään pelejä ja pihtausleikkejä kuukausien ajan todistaakseni olevani kunnon nainen. Sama sänky on nyt jaettu 15 vuotta, joten kai tätä pitkäksi suhteeksi voi sanoa.

hyviä asioita suhteessa : rehellisyys, huumori, omien ja toisen virheiden sietäminen. Ja varmaan pajon muita, joita en osaa eritellä. Jonkun ihmisen kanssa sitä vain on kotonaan, ei kaipaa muualle ja miehen kanssa mulla oli se tunne heti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Itsekin olen kokeillut vaikka mitä, miehet ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta silti ne vaan jossain kohtaa häviävät kuvioista, kun löytyy joku parempi. Sitten ne muutaman kuukauden kuluttua lähettelevät viestejä, kun ei ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen, en anna sellaisille uutta mahdollisuutta.

Muistakaa että kukaan vastaajista ei tiedä 100% varmuudella kestääkö heidän parisuhde enää huomenna. Jonkun puoliso voi juuri olle pettämässä kun hän tänne hehkuttaa parisuhdettaan.

T. Ikuinen pessimisti

No sanos muuta. Tuntuu et nykyajan kolmekymppiset hakevat vain satunnaista syli -ja seksiseuraa. Mistä löytää parisuhdetta haluava 30 +/- 4v nainen?

Taisi olla vain sattumaa, että löysin sitten lopulta sen sopivan. (En sano että "sen oikean", koska kai niitä tarpeeksi oikeita olisi voinut olla joku muukin.) 

Sillä saattoi olla kyllä merkitystä, että en teininä ottanut mitään paineita siitä, että pitäisi styylata jonkun kanssa, tai sukulaisten kyselyistä joko on sulhasta tms. Ei tullut roikuttua kenenkään kaulassa vain siksi, että "niin kuuluu olla". Opin miettimään, mitä itse haluan, ja pitämään siitä kiinni.

Ja sitten ehkä silläkin on merkitystä, että osaan olla myös itsekseni. En tarvitse toista koko ajan viihdyttämään itseäni. Antaa hengitystilaa suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä valitsin miehen, panomiehen sijaan. Seksi sujuu loistavasti, mutta panemme vain kun minä haluan (en jaksa laueta, mutta mies heittää rojunsa sisääni).

Kuulostaa tosiaankin toimivalle seksielämälle. NOT.

Häh? Meillä on kokonaisuudessaan mahtavaa seksiä. Joskus minulla vain on hetkiä, kun en jaksa keskittyä toimintaan (esim. Heti herätessä), mutta miestä voisi kiinnostaa pikaiset. Voisin myös kieltäytyä, mutta yleensä annan vain hoitaa hommansa, mitä suotta hyvää stondista heittämään hukkaan. Joskus saatan jopa innostua asiasta.

En siis tarkoittanut, että harrastamme seksiä vain silloin, kun minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

No sanos muuta. Tuntuu et nykyajan kolmekymppiset hakevat vain satunnaista syli -ja seksiseuraa. Mistä löytää parisuhdetta haluava 30 +/- 4v nainen?

Itselläni on niin monta pettymystä, että parempi on viettää loppuelämä yksin. Olen ollut tietämättäni toinen nainen ja minuakin on petetty. En jaksa enää tällaisia sairaita leikkejä. N28

Vierailija kirjoitti:

Kun on järkee päässä, niin helposti.

Tarkennatko, mitä tarkoitat sillä, että on järkeä päässä?

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla vain sattumaa, että löysin sitten lopulta sen sopivan. (En sano että "sen oikean", koska kai niitä tarpeeksi oikeita olisi voinut olla joku muukin.) 

Sillä saattoi olla kyllä merkitystä, että en teininä ottanut mitään paineita siitä, että pitäisi styylata jonkun kanssa, tai sukulaisten kyselyistä joko on sulhasta tms. Ei tullut roikuttua kenenkään kaulassa vain siksi, että "niin kuuluu olla". Opin miettimään, mitä itse haluan, ja pitämään siitä kiinni.

Ja sitten ehkä silläkin on merkitystä, että osaan olla myös itsekseni. En tarvitse toista koko ajan viihdyttämään itseäni. Antaa hengitystilaa suhteeseen.

Hmm...

-En seurustellut tai roikkunut kenenkään kaulassa teininä >check

(ensimmäinen oikea seurustelusuhde 22v)

-Viihdyn paljon yksikseni  >check

Miksi siis olen vieläkin yksin ja lähennyn kohta kolmeakymmentä?

Pitää tietää mitä haluaa elämältä ja kumppanilta, molempien.

Samanlainen huumori ja elämänarvot.

Kun seksikin toimii, tulee rakkaus. 

Ja sitten pitää molempien haluta sitä jakaa elämänsä toisen kanssa, vastoinkäymisistä huolimatta, pitää haluta rakastaa.

En oo saanut. Naiset aina vaan haluaa seksiä ja sitten jättävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Itsekin olen kokeillut vaikka mitä, miehet ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta silti ne vaan jossain kohtaa häviävät kuvioista, kun löytyy joku parempi. Sitten ne muutaman kuukauden kuluttua lähettelevät viestejä, kun ei ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen, en anna sellaisille uutta mahdollisuutta.

Etkö sä jo itse vastannut ihmettelyysi? Miehet ovat löytäneet jotain parempaa a.k.a. itselleen paremmin sopivaa. Kai sä itsekin koetat löytää sen parhaan mahdollisen itsellesi, etkä jäisi pelkästä velvollisuudentunnosta epäsopivalta vaikuttavan miehen kanssa turhautumaan?

Suhteen piti alun perin olla pelkkä panosuhde, mutta ennen pitkää huomattiin, että viihdytään muutenkin yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Just tota pihtausta oonkin epäilly. Mä tykkään itsekin seksistä, en pysty vedättämään sillä yhtään. Ja yksin olen taas kerran.

Mutta miksi miehet sitten haluu pihtarin vaimokseen? 

täällä sensuroitiin aiempi viestini, mutta yritän laittaa täällä aiemmin asiasta käydyn keskustelun: 

http://www.vauva.fi/keskustelu/3825412/ketju/minkalainen_miehella_on_hu…

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että kukaan vastaajista ei tiedä 100% varmuudella kestääkö heidän parisuhde enää huomenna. Jonkun puoliso voi juuri olle pettämässä kun hän tänne hehkuttaa parisuhdettaan.

T. Ikuinen pessimisti

Eikä kukaan tiedä elääkö vielä huomenna, niinhän se elämä menee. Mutta eikö elämä ole tässä ja nyt? Nyt on hyvä, ja jos molemmista tuntuu nyt hyvältä kumpikaan ei ole todennäköisesti muualle haluamassa. Ja jos hyvä olo perustuu paljon myös omaan hyvään oloon mahdollisen eron (kuolemakin on ero) ja itkujen jälkeen löytyisi varmasti joku toinenkin ihminen maailmassa joka tykkää sinusta ja seurastasi. Se lasi kun voi olla myös puoliksi täynnä.

Helppo sanoa miten saada suhde. Mutta aina tulee jotakin ja suhde kestää 1-2v. 

Säästyy sydäsuruilta kun ei ala enää suhteeseen. Niistä toipumiseen menee aina niin kauan. :(

2 suhteesta en toipunut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla vain sattumaa, että löysin sitten lopulta sen sopivan. (En sano että "sen oikean", koska kai niitä tarpeeksi oikeita olisi voinut olla joku muukin.) 

Sillä saattoi olla kyllä merkitystä, että en teininä ottanut mitään paineita siitä, että pitäisi styylata jonkun kanssa, tai sukulaisten kyselyistä joko on sulhasta tms. Ei tullut roikuttua kenenkään kaulassa vain siksi, että "niin kuuluu olla". Opin miettimään, mitä itse haluan, ja pitämään siitä kiinni.

Ja sitten ehkä silläkin on merkitystä, että osaan olla myös itsekseni. En tarvitse toista koko ajan viihdyttämään itseäni. Antaa hengitystilaa suhteeseen.

Hmm...

-En seurustellut tai roikkunut kenenkään kaulassa teininä >check

(ensimmäinen oikea seurustelusuhde 22v)

-Viihdyn paljon yksikseni  >check

Miksi siis olen vieläkin yksin ja lähennyn kohta kolmeakymmentä?

Ensimmäinen kohta eli sattuma puuttuu. Sitä paitsi minä aloitin seurustelun vasta 25-vuotiaana.

Niin joo, en etsinyt seuraa mistään deittipalstoilta, vaan harrastuksen parista löytyi. Tutustun ihmisiin mieluummin isommalla porukalla, ilman että on heti sellaiset paineet että tuleeko tästä suhteesta mitään, kelpaanko vai en jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Itsekin olen kokeillut vaikka mitä, miehet ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta silti ne vaan jossain kohtaa häviävät kuvioista, kun löytyy joku parempi. Sitten ne muutaman kuukauden kuluttua lähettelevät viestejä, kun ei ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen, en anna sellaisille uutta mahdollisuutta.

Etkö sä jo itse vastannut ihmettelyysi? Miehet ovat löytäneet jotain parempaa a.k.a. itselleen paremmin sopivaa. Kai sä itsekin koetat löytää sen parhaan mahdollisen itsellesi, etkä jäisi pelkästä velvollisuudentunnosta epäsopivalta vaikuttavan miehen kanssa turhautumaan?

Eipä ollu, ne vain luulevat löytäneensä sillä hetkellä jonkun kiinnostavamman, mutta sitten yrittävät tulla häntä koipien välissä takaisin, kun muija ei ollutkaan  jostain syystä edes niin kiva kuin minä. Näitä on ollut aika monta... 

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Jos tämä on totta, niin sopinette vietteinenne hyvin yhteen.

Mä en edes haluaisi ihmistä, joka haluaa olla ilman seksiä 3kk (olettaen ettette hakeneet sitä muualtakaan tapailuvaiheessa). Ties mitä se pihtaaminen on suhteen edetessä, jos jo alussa on tuollaista ihme vallankäyttöä ja pelaamista.