Miten kummassa olette saaneet kestävän parisuhteen?

Kun on järkee päässä, niin helposti.

Ei ne kunnon miehet pesää heti kysele.

Kyllä miehellä omat terveet kädet on.

Ehkä voisit alkaa harkita ketä miehiä tapailet enemmänki

Tiukat kriteerit miehen valinnassa ja yhdestäkään kriteeristä en tinkinyt.

Ehkä valitsin miehen, panomiehen sijaan. Seksi sujuu loistavasti, mutta panemme vain kun minä haluan (en jaksa laueta, mutta mies heittää rojunsa sisääni).

Ja keskustelemalla ja kumppania kuuntelemalla pääsee aika pitkälle. Olemme myös mieheni kanssa aika erilaisia, tosin koen, että toisiamme vahvistavalla tavalla. Luotamme myös toisiimme, emmekä elä symbioosissa.

Meidän tapauksessa ollaan ujoja teinimäisiä aikuisia, joten alkuvaihe meni ihan vain tutustumiseen. Ei sen tarvitse olla heti alkuun sähköistä flirttiä ja sielujen kemiaa. Ajan kanssa rakastuttiin toisiimme ja ollaan sen sorttisia ihmisiä, että ollaan tyytyväisiä jo lähipiiriin, joten mitään syytä pettämisellekään ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kun on järkee päässä, niin helposti.

No voisitko vähän avata tyhmälle?

aikamoistameininkiä kirjoitti:

Ei ne kunnon miehet pesää heti kysele.

Kyllä miehellä omat terveet kädet on.

Ehkä voisit alkaa harkita ketä miehiä tapailet enemmänki

Se vaan, että nykyään ikäluokkani miehillä on monta ämmää kierroksessa samaan aikaan, eikä ne jää kauaa odottelemaan jos alkaa pihtailemaan.

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

aikamoistameininkiä kirjoitti:

Ei ne kunnon miehet pesää heti kysele.

Kyllä miehellä omat terveet kädet on.

Ehkä voisit alkaa harkita ketä miehiä tapailet enemmänki

Miksi seksistä nauttiva "kunnon mies" alkaisi parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka pihtaa jo tapailuvaiheessa? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä valitsin miehen, panomiehen sijaan. Seksi sujuu loistavasti, mutta panemme vain kun minä haluan (en jaksa laueta, mutta mies heittää rojunsa sisääni).

Kuulostaa tosiaankin toimivalle seksielämälle. NOT.

Otin miehen, joka rakastaa minua. Nyt 26. vuosi menossa.

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Aivan käsittämätön vastaus. Voisi _ehkä_ toimia jossain teini-iässä, mutta että aikuisten ihmisten kesken... M69

Jos vaan synkkaa hyvin, niin ei tarvii pelätä, että joutuu pelkäksi panoksi. Ei ketään voi väkisin pakottaa pitämään toisesta. Jos on oikeasti kiinnostunut toisesta, niin sillä hyvä. Panoksi joutuu jos nainen ei oikeasti miestä kiinnosta. Ei siinä mitään taikatemppuja tarvi. On vain mielenkiintoinen ja iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antanut pesää kuin vasta n 3 kk jälkeen. Tapailtiin, tehtiin yhdessä kaikkea, yövyttiin toistemme luona, laitettiin ruokaa y. Ja tietty hekumoitiin toisillamme mutta en halunnut mennä pidemmälle ennen kuin tunsin toisen paremmin. Mies olis varmaan halunnut mutta jälkeen päin on sanonut, että mun toiminta nosti sen rakkauden ja arvostuksen sellaisiin sfääreihin, että rakastu muhun ja halus mut omakseen. Metsästysvietti ja sen ruokkiminen on avainajatus ;-)

Aivan käsittämätön vastaus. Voisi _ehkä_ toimia jossain teini-iässä, mutta että aikuisten ihmisten kesken... M69

Mä olen sun kanssa eri mieltä. Kysyttiin kestävää parisuhdetta. Himoita voi vaikka ketä mutta rakastaminen onkin sitten aivan eri asia. Tai se, että kestetään vaikeita aikoja eroamatta tai pettämättä.

Otin oppia aiemmasta suhteesta: en laittanut siinä olevia ongelmia miehen syyksi vaan opettelin tajuamaan omat ongelmani ja yritin korjata niitä. Tutustuin itseeni, opettelin tajuamaan mitä tarvitsen ja kuinka olen onnellinen ja tein elämänmuutoksia kohti sitä. Kun olin itse tasapainoinen ja suhteellisen tyytyväinen itseeni ja elämääni, löysin rinnalle miehen joka oli myös sinut itsensä kanssa. Nyt olemme olleet pari pitkään, kumpikin tyytyväinen omassa nahassaan eikä tarvetta muuttaa toista. Siedämme toisen erilaiset tavat ja molemmilla halu "passata" toista: ottaa toinen huomioon, helliä sanoin ja teoin. Tuossa minun reseptini. N50

Olen kokeillut melkein päinvastaisia lähestymistapoja, jotka molemmat tuntuivat luontevilta toteuttamisen hetkellä. Ei ole toiminut pidemmän päälle, kai se on niin tuurista kiinni löytääkö sopivan ihmisen.

Just tota pihtausta oonkin epäilly. Mä tykkään itsekin seksistä, en pysty vedättämään sillä yhtään. Ja yksin olen taas kerran.

Mutta miksi miehet sitten haluu pihtarin vaimokseen? 

Vierailija kirjoitti:

Otin oppia aiemmasta suhteesta: en laittanut siinä olevia ongelmia miehen syyksi vaan opettelin tajuamaan omat ongelmani ja yritin korjata niitä. Tutustuin itseeni, opettelin tajuamaan mitä tarvitsen ja kuinka olen onnellinen ja tein elämänmuutoksia kohti sitä. Kun olin itse tasapainoinen ja suhteellisen tyytyväinen itseeni ja elämääni, löysin rinnalle miehen joka oli myös sinut itsensä kanssa. Nyt olemme olleet pari pitkään, kumpikin tyytyväinen omassa nahassaan eikä tarvetta muuttaa toista. Siedämme toisen erilaiset tavat ja molemmilla halu "passata" toista: ottaa toinen huomioon, helliä sanoin ja teoin. Tuossa minun reseptini. N50

Juuri näin. Tällaisen minä miellän aikuiseksi suhtautumiseksi. M69

Hyvää tuuria aimo annos.

Oikea ajoitus on todella tärkeää. Ihmiset pariutuvat, "kun on sen aika", eivät hyvän tyypin takia.

Vaimon ainoa kriteeri oli mummonsa antama ohje "Onhan hän leikkisä?"

Leikkiä ja rakkautta onriittänyt nyt jo yli 30 vuotta ;)