Lapsi väittää, että hoitaja päiväkodissa löi päähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa. 

Vähän järkyttyneen oloinen oli, ei itkuinen, eikä varsinaisesti pahoilla mielin. 

Tässä on sellainen epämiellyttävyys, että tämä "lyöjä" teki minuun alun perin hyvin epämiellyttävän vaikutelman. Elämäänsä kyllästyneen oloinen kuusikymppinen, joka nippa nappa tervehtii. 

Tämä ei totisesti tarkoita, että uskoisn lyömiseen, mutta jotain ikävää nyt ilmeisesti on tapahtunut. Hän sijaistaa päiväkodin johtajaa tällä hetkellä eli tilanne on hyvin hankala. Ei ole esimiestä kuin viraston puolella. 

Mietin jo laittaisiko isovanhemmat huomisesta remmiin, niin koko juttu olisi pois päiväjärjestyksestä. Mieheni ja minun on oltava töissä, sitä ei voi muuttaa. 

Toisaalta muiden lasten takia asia on syytä ottaa esiin. Jos on yhtään mahdollista, että joku hoitajista käyttää väkivaltaa, niin kyllähän se pitää selvittää. 

Onhan se ihan mahdollistakin, että niin on tapahtunut. Minun lapsen päiväkodissa oli yksi vanhempi hoitaja Pirjo, josta kukaan lapsi ei pitänyt (lapsi kertoi). Ei koskaan ihan tarkkaan selvinnyt se syy, muuten kuin että saattoi sanoa inhottavasti lapsille. Myös aikuisen silmään antoi elämään kyllästyneen ja väärässä työssä olevan kuvan. En ihmettele, jos kahden kesken ollessa (esim. vessaan viedessä) ko. henkilö olisi antanut vaikka luunappeja tms., jos lapsi venkoilee. Lapsi on jo koulussa pitkällä, mutta vieläkin hän muistaa, että Pirjo ei ollut kiva.

hmmm. Meidänkin päiväkodissa oli Prijo niminen lastentarhaopettja, jota lapsi pelkäsi. Koskaan ei oikein selvinnyt että miksi.

Monesti nämä ihanan vapaasti kasvatetut kullanmurut eivät tykkää aikuisista, joilla on selvä auktoriteetti ja jotka eivät anna lasten hyppiä silmille.

Luulen että jos lasta olisi oikeasti lyöty ei hän puhuisi siitä mitään, lapsilla on taipumus luulla että se on hänen syynsä eivätkä siksi kerro tälläisiä.

Todennäköisesti hoitajan käsi on osunut ja hoitaja on itse sanonut "voi että löinkö sinua, anteeksi" tms. Ja siitä lapsi on keksinyt sanan lyöty.

Niin ja jos hoitaja haluaisi satuttaa lasta niin takuulla keksisi jonkun muun näkymättömämmän keinon kuin lyömisen.

Vierailija kirjoitti:

mä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset valehtelevat.

Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin)  vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu. 

-ap

Kyllä lapsi voi valehdella. Meillä alkoi juuri 2,5-vuotias kertoa aivan mahdottomia satuja. Peilasi kuulemiaan satuja meidän perheeseen esim. kertoi päiväkodissa, että isä on vankilassa, kertoi meidän varastavan ruokaa kaupasta ja elävän koiranruoalla teltassa. Kotonakin kertoi outoja juttuja ja kerran autossa totesi minulle aivan asiallisesti, että äiti, miksi sinä löit? Haparoi sanoja aluksi mutta lopulta oikein suuttui ja totesi, että kyllä sinä vaan löit mutta nauroi sitten päälle kuin kyseessä olisi ollut jotain mahdottoman jännittävää.

Ei tuohon auttanut muu kuin kertoa avoimesti päiväkodissa ja sukulaisillekin (oli kertonut kummitädilleen, että isä ja äiti pakottivat juomaan viiniä) ja onneksi kukaan ei ottanut tosissaan. Päiväkodissa myöhemmin totesivat, että muuten olisi lähtenyt lasu, mutta kun itse avoimesti aloin kertoa lapsen saduista niin uskoivat sitten meitä. Vaihe meni ohi noin 3,5-vuotiaana, kun johdonmukaisesti selitettiin ettei tuollaisia satuja ole kiva tehdä ja että se on valehtelua kun niin ei ole oikeasti tapahtunut.

Teidän tapauksessanne ottaisin asian ehdottomasti esille päiväkodissa. Vaikka meille kävi näin niin ei se silti tarkoita etteikö asia olisi voinut tapahtua teidän tapauksessanne.

"Peilasi kuulemiaan satuja". Mitä ihmeen satuja sun lapselle on luettu, jossa isä on vankilassa, perhe varastaa ruokaa ja lapsille juotetaan viiniä? :D

Kommentoija tässä satuilee. Ei kaksivuotias puhu tuollaisia, vaikka kuinka olisi satuja luettu. Ja mitä tarkoitetaan saduilla? Ei tosiaan saduissa juoteta väkisin viiniä... 

Kyllä tätä pohdittiin porukallakin, kun en edes tiennyt, että lapsi osaa tuollaisia sanoja. Oppi puhumaan myöhään ja sanoi lauseita vasta 2-vuotiaana, joten oli iso yllätys, että osasi sellaisia sanoja kuin viini, vankila, koiranruoka (meillä ei ole koiraa). Päiväkodissa arvelivat, että saduista on löytänyt näitä. Mielikuvitus on aina ollut todella rikas, tänäkin päivänä ja ihan tutkimuksissakin todettu, että sanavarasto on laajempi kuin ikätasollaan. Tuossa vaiheessa katsoi Muumeja ja Tuomas veturia ja en ole ihan varma, katsoiko jo Palomies Samia ja Postimies Patea. Siinä kolmen kieppeillä kuitenkin. Luettiin kyllä iltasatuja, ihan pienellekin luin Saariston lapsia ja Miinä ja Manu-kirjoja, Peppi pitkätossa ja Melukylän lapsia. Eemeliäkin taisin lukea. Päiväkodissa luettiin päiväunille mennessä ja välillä muutenkin erilaisia satuja mutta en tiedä, minkälaisia. Ainakin 5-vuotiaana lukivat Veljeni leijonamieltä ja päiväkodissa oli tuolloin samassa ryhmässä pienempiäkin.

Lapsi on esikoinen, ja suvussakin vanhin eli vaikutteita ei ole tullut muualta. Meillä kotona ei ole ollut noista mitään. Emme varasta kaupoista, kukaan ei ole vankilassa ja viiniäkin juotu vain juhlissa.

Olen oikeasti kiitollinen, ettei meidän kohdalle osunut näitä tälle palstalle tyypillisiä epäilijöitä, jotka uskovat, että kaikki, mitä lapsi suustaan päästää, on täysin totta. Ja olen myös kiitollinen, että asia huomattiin päiväkodissa ja lapsemme hyvinvoinnista oltiin huolissaan ainakin sen verran että mietittiin lasua. Ja kaikista kiitollisin olen, että malttoivat kuunnella meitä vanhempia. Jos joku päiväkodin työntekijä tunnistaa itsensä tästä, niin iso kiitos teille. Lapsi osaa erottaa totuuden ja valheen nyt eikä tuota ongelmaa ollut kuin vain reilun puolen vuoden verran.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja jos hoitaja haluaisi satuttaa lasta niin takuulla keksisi jonkun muun näkymättömämmän keinon kuin lyömisen.

Äkkipikaistuksissaan voi huitaista. Näkymättömät keinot vaativat sadistisen suunnitelmallisuuden. Eli parempi, jos nyt oli vain läppäissyt. 

Tiedän yhden hoitajan, joka kännipäissään tunnusti pahoinpidelleensä poikaa, joka kakkasi vaippaan vielä kolmevuotiaana. En kerron miten, ettei joku innostu, mutta jälkiä ei jäänyt. 

Olisin ilmoittanut hänestä kyllä, mutta oli jo muissa töissä. Emme ole enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa. 

Vähän järkyttyneen oloinen oli, ei itkuinen, eikä varsinaisesti pahoilla mielin. 

Tässä on sellainen epämiellyttävyys, että tämä "lyöjä" teki minuun alun perin hyvin epämiellyttävän vaikutelman. Elämäänsä kyllästyneen oloinen kuusikymppinen, joka nippa nappa tervehtii. 

Tämä ei totisesti tarkoita, että uskoisn lyömiseen, mutta jotain ikävää nyt ilmeisesti on tapahtunut. Hän sijaistaa päiväkodin johtajaa tällä hetkellä eli tilanne on hyvin hankala. Ei ole esimiestä kuin viraston puolella. 

Mietin jo laittaisiko isovanhemmat huomisesta remmiin, niin koko juttu olisi pois päiväjärjestyksestä. Mieheni ja minun on oltava töissä, sitä ei voi muuttaa. 

Toisaalta muiden lasten takia asia on syytä ottaa esiin. Jos on yhtään mahdollista, että joku hoitajista käyttää väkivaltaa, niin kyllähän se pitää selvittää. 

Onhan se ihan mahdollistakin, että niin on tapahtunut. Minun lapsen päiväkodissa oli yksi vanhempi hoitaja Pirjo, josta kukaan lapsi ei pitänyt (lapsi kertoi). Ei koskaan ihan tarkkaan selvinnyt se syy, muuten kuin että saattoi sanoa inhottavasti lapsille. Myös aikuisen silmään antoi elämään kyllästyneen ja väärässä työssä olevan kuvan. En ihmettele, jos kahden kesken ollessa (esim. vessaan viedessä) ko. henkilö olisi antanut vaikka luunappeja tms., jos lapsi venkoilee. Lapsi on jo koulussa pitkällä, mutta vieläkin hän muistaa, että Pirjo ei ollut kiva.

hmmm. Meidänkin päiväkodissa oli Prijo niminen lastentarhaopettja, jota lapsi pelkäsi. Koskaan ei oikein selvinnyt että miksi.

Tämä Pirjo on/oli 00560-alueella.

Pienenä (n. 3v) temppuilin ruokakaupassa, ja lopulta isäni hermostui. "Jos et nyt ole kiltisti, niin annan sulle kotona selkään", hän sihahti minulle kassajonossa. Minä kailotin niin että kauppa raikui "Älä anna mulle selkään kotona!" Kyllä isääni hävetti!

Isäni ei siis koskaan lyönyt minua (eikä ketään muutakaan). Eikä minulle jäänyt mitään traumoja tuosta "uhkailusta" :D

Vierailija kirjoitti:

Nuo on vaikeita, kun kyseessä pieni lapsi.

Joko hoitaja on lyönyt lasta tai sitten käsi on osunut lapsen päähän jossain muussa tilanteessa. 

Meillä lapsi myös sanoi 3-vuotiaana kerran, että isi potkaisi. Olimme kaikki eteisessä ja mies istui penkillä ja lapsi kompastui hänen ojennettuun jalkaansa. Kukaan ei siis potkaissut ketään, mutta lapsi tulkitsi oman kompurointinsa isän potkuksi. :/ 

Tosin meillä lapsi sanoi tuosta potkusta heti tilanteessa eikä puhunut siitä enää jälkeenpäin. Hieman häiritsee tuossa Ap:n lapsen jutussa se, että lapsi on ilmeisesti säikähtänyt tapahtumaa sen verran, että on jäänyt mieleen ja puhuu siitä myös myöhemmin. Ei kai nyt toisen käden osumisesta olisi mitään tuollaista pitempiaikaista "traumaa" tullut...

Kyllä lapset voivat pitkäänkin muistaa asioita. Meillä kuopus rymysi aikoinaan keittiön pöydän alla, kun oltiin kahvipöydässä. Isänsä oli paljain jaloin ja kun siirsi jalkaansa, varpaan kynsi pökkäsi lapsen käteen, johon tuli pieni naarmu. Lapsi todellakin jaksoi muistella tuota tapahtunutta, vaikkei saanut edes niin kipeää, että olisi itkenyt ja isänsä pyysi heti anteeksi. Taisi olla 3v tuolloin ja kyllä vielä puoli vuotta myöhemmin muisti, että sain isän jalasta kerran kipeetä. Ja muisti myös sisarusten välillä tapahtuneet asiat.