Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset ahdistaa
10.07.2016 |
Viime aikoina oman suvun tapaaminen saatika ajattelu saa ihan fyysiset oireet ylleni, alkaa aivan mahassa kiertää ahdistuksen kourissa.
Asumme 100km päässä. Ennen oli pieni mutta läheinen suku. Nykyään tuntuu kaksnaamaiselta, jupistaan ja arvostellaan, on alkoholiongelmaa josta vaietaan jne. Kai kasvoin itse aikuiseksi ja kun otin välimatkaa näen nyt asiat selkeämmin. Tuntuvat pyristelevän siellä kaiken negatiivisuuden keskellä ja minä vain en jaksa enää. En nauti vierailuista, pitääkö velvollisuudesta?
Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimakkaat tunteet/tuntemukset/ahdistukset eivät synny tyhjästä.
Sillä on syynsä että voit paremmin asuessasi 100kilometrin päässä riitaisista sukulaisistasi.
Ihmisellä on velvollisuus itseään kohtaan valita seuransa niin että on onnellinen ja voi hyvin -- eli silloin on itsekin parhaimmillaan tuottaen iloa ympäristöönsä. Sen sijaan että sukeltaisi vapaa-ehtoisesti ahdistuksen rapukattilaan.