Suurten ikäluokkien lapset: 60-70-luvuilla syntyneet

Emme me ole pullamössökansaa, eikä vanhempieni sukupolven edustajat, minulle läheiset ole koskaan semmoista sanoneetkaan. Oma äiti joutui pois työelämästä 55-vuotiaana, eläkeputkeen, ei saanut mitään työtä enää. Olisi kyllä  halunnut jatkaa työelämässä. Hänellä on pieni eläke, mutta eipä ne ansiotkaan olleet koskaan suuret. Vanhempani ovat tukeneet minua ja minä tuen nyt elossa olevaa vanhempaani, kun hän tarvitsee apua. 

Ehkä ne sellaiset haukkujat ovat niitä, jotka kyllä omille lapsilleen suovat kaiken, mutta muuten syy on aina jossain muissa kuin itsessä. Sellaisia ihmisiä löytyy aina. Ei se ole sukupolvikysymys.

Kuulostaa ihan mun lapsuudelta ja oon syntynyt -91 että osaa ne suurten ikäluokkienkin lapset kohdella lapsiansa miten sattuu

Olen syntynyt vuonna 70 ja minulla on kyllä vielä yli 20 vuotta eläkkeelle pääsyyn.

Mutta suuret ikäluokat ei tunteneet termiä "äidin oma aika" johon vedoten lapset laitettaan päivähoitoon, vaikka äiti on kotona. Päivähoitopaikan saaminen vuonna 1970 oli kuin lottovoitto, vaikka se hoitomaksu vei lähes kokonaan äidin palkan. Eikä sossusta todellakaan saanut rahaa yhtä helpolla kuin 70-luvulla syntynyt sukupolvi on tottunut sitä rohmuamaan.

Alkoholinhuuruinen suuri ikäluokka ei ollut sen enempää kuin lapsensa olisivat narkkareita.

Sodan jälkeen syntyi pullamössösukupolvi. Nimitys tulee käytetystä "piltistä".

Mulla on vanhemmat, jotka kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Olen ainoa lapsi. Lapsuusaika oli köyhää, muutettiin töiden perässä usein ja maistuihan vanhemmille mukikin. Mutta mulla oli erittäin onnellinen lapsuus, kohdeltiin todella silkkihansikkain. Aina oli lapselle aikaa ja pikkupöhnistäkin jäi lähinnä mukavat muistot. Eläkkeelle molemmat jäi varhain, isä työkyvyttömyyssyistä, äidille työnantaja maksoi vielä alemmat eläkeiän kuin laki. Rahaa ja tukea olen saanut aina sen mitä ovat vaan kyenneet antamaan. On avustettu hankinnoissa, lainoissa takauksin ja jopa maksuissa. Lastenhoitoapua on tullut aina. Kuitenkin tunnen toisenlaisiakin tapauksia suurista ikäluokista. Juuri noita "En jätä perintöä" -tyyppejä, jotka mieluummin käyvät Tallinnassa ryyppäämässä kuin ennättävät vastasyntynyttä lapsenlastaan katsomaan. Kaikissa ikäluokissa on mätiä omenoita.

Emme ole. Siskoni syntyi-68 ja minä -72. Sisareni on tehnyt töitä valmistuttuaan n.25 vuotta, minä kävelin 16-vuotiaana sairaalaan ja sain töitä pariksi vuodeksi siivoojana/hoitoapulaisena. Elämä kuljetti niin, että jäin yh:ksi ja yksin olen heidät kasvattanut nyt jo aikuisuuden kynnykselle- ja nosta siitä hattua itselleni. Jos jotain pullamössösukupolvea on, ne ovat näitä nykynuoria 14-22, joiden realitetiit ovat kyllä heikot. En yleistä, mutta..Me 60-70-luvun lapset saimme hyvät eväät selviämiseen, tietotaitoon (ei ollu googlea) jne.

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat Ei

- jatkuvat muutot Joo

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

Ei

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

Ei

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

Ei

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

Ei

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ei

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Joo ehdottomasti

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

1969 eli sun tuttavapiiri on vain sun tuttavapiiri ja kaikilla ei ole ollut noin

Mun lapsuudessa oli joskus vanhempien runsasta alkoholinkäyttöä. Mä menin suoraan työelämään 19v. Sitä ennen en ollut tehnyt mitään töitä tai opiskellut. Asuimme kaupungissa kerrostalossa. Vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa tai avittaaa millään tavalla. Sain ammattitutkinnon pari vuotta sitten. Olen edelleen samalla alalla ja työnantajalla. 

-70

Olen syntynyt 1970 perheemme toiseksi lapseksi (kuopus). Duunarivanhemmilla ei todellakaan ollut varaa kustantaa meidän lasten opiskeluja. Auttoivat kyllä tiukoissa kohdissa ja antoivat ruokarahaa tai maksoivat puh.laskun. Lapsuus ja nuoruus sujuivat kivasti, rahaa sai lähes aina omiin menoihin. Opiskelin itselleni yliopistokoulutuksen, jotta saan paremman elintason kuin vanhemmillani oli. Nyt avustan taloudellisesti vanhempiani vaikka pärjäisivät ihan ok mutta ovat melkoisia nuukailijoita. Olen palkannut heille siivoojan ja maksamme veljeni kanssa heille pieniä matkoja. Vielä kommentit

-akoholinhuuruiset riidat EN OLE KOKENUT

- jatkuvat muutot EI, VAIN YKSI MUUTTO

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt) EI

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla EI

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä) KYLLÄ. SELITYS YLEMPÄNÄ.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä EI

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.) EI

Opiskelin siis lainan ja iltatyön turvin. Lainat maksettu aikoja sitten. Ei jäänyt traumoja. Itse tein kouluaikoina kotona asuessa hyvin vähän kotitöitä. Vanhemmat halusivat että sain keskittyä läksyihin ja harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

No en tiedä olenko pullamössöä vai keksinmurua, mutta ainakaan omat vanhempani eivät haku minua kummaksikaan, eivät kritisoi eläkkeitään ( toki meillä keskustellaan siitä, että elintaso luonnollisesti alenee hiukan, kun eläkkeelle jäädessä tulot pienenee). Minun vanhempani myös pitävät hieman huolta siitä, että miten meidän lasten eläkkeiden käy. Ovatkin neuvoneet säästämään eläkeikää varten, ja muistuttaneet, että heiltä jää kuitenkin perintöä, jotta meidän ei tarvitse ihan hirveästi huolestua eläkeikämme kanssa. Osa-aikaeläkkeelle todella toinen vanhempanikin jäi siinä 64-vuotiaana. Toisaalta nyt jäätyään eläkkeelle 68-vuotiaana, tekee silti välillä sijaisuuksia yms.

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

Ei ole tällaisia riitoja ollut, eikä myöskään känniörvelöintiä.

- jatkuvat muutot

Muuttoja kyllä 2-3 vuoden välein, johtuen siitä, että etisittiin sitä työpaikkaa. Kun kunnon työpaikka löytyi ( jossa ei ollut ylitöitä 3-4 kertaa viikossa, niin sitten asetuttiin paikoilleen.)

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

Joskus hoidin pienempiäni, mutta sain siitä aina jonkin palkkion. Lisäksi naapureille oli ilmoitettu asiasta, joten saatoin mennä heti pieneenkin hätään hakemaan apua.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

Joskus olen mökin kasvimaalta poiminut mansikoita, metsästä tietenkin poimittiin marjoja. Metsässä sai leikkiä, pakko ei ollut marjastaa.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

Tuettiin taloudellisesti. Maksettiin sairaskuluja, annettiin ruokakasseja.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

No, en saanut kesätöitä. Ne pienet kesätyörahat jotka sain, sain säästää. Todellakaan vanhemmat eivät olisi maksattaneet ruokaa yms. itseltäni. Tokikaan vaatteita ei ollut nuorena sitä määrää mitä nuorilla nykyään, mutta vähemmälläkin tuli toimeen.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

No näin kävi meilläkin. Kun asuttiin kotona, niin vanhemmat vielä maksoivat sitä 15vuoden asuntolainaansa. Silloin heillä oli varaa matkustella, rempata se koti, hankkia meitä kaikkia ilahduttava mökki. Uusia autoja eivät ole koskaan hankkineet. Muutaman matkan ovat maksaneet meille kaikille, vaikka emme siis ole enää kotona asuneet. Nuorin sisarus pääsi tietysti nauttimaan jo kotona asuessaan tuosta kaikesta. Mutta niin se menee vielä tänäkin päivänä: yleensä vanhimman lapsen syntyessä on vanhemmilla alempi elintaso kuin nuorimman syntyessä.

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Tottakai olisivat.

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

t. 1974 syntynyt

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Ei

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

Harvoin

- jatkuvat muutot

Ei ollut.

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt) 

Ei ollut.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

Ei tarvinut tehdä mitään.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

En opiskellut nuorena. Opiskelin 40+.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

Ei tarvinnut.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ei heillä ollut varaa noihin.

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Varmaan ottaneet velkaa maksaakseen sen.

Jos sulla on ollut paska lapsuus, se ei tarkoita että muilla olisi.

Omalla kohdallani mikään yllä kuvatuista ei pidä paikkaansa.

- vanhempani käyttivät alkoholia kohtuullisesti, eivätkä juuri riidelleet

- muutin lapsuudessani kerran, 2-vuotiaana 2 km päähän

- äitini oli lapsuuteni kotiäitinä meidän lasten kanssa

- en ollut lapsityövoimana, paitsi teini-iässä "palkkaa" vastaan

- vanhempani tukivat minua taloudellisesti koko opiskeluaikani

- oman elämäni kuluista vastasin vasta yliopistoaikana lapsuudenkodista muutettuani

- vanhempieni rahankäyttö ei ole muuttunut radikaalisti lasten lähdettyä (matkoja, remontteja ym oli jo aiemmin, toki äidin ollessa kotona oli taloudellisesti tiukempaa)

Vanhempani tai muu lähipiirini eivät puhu pullamössösukupolvesta tms. arvostele negatiivisesti. Arvostavat koulutusta suuresti, ja varmasti olisivat kustantaneet meille lapsille sen.

Tällaiseksi muistan muidenkin 70-luvulla syntyneiden kavereideni ja sukulaisteni (keskiluokkaisen?) lapsuuden.

Mun vanhempieni koko lapsuus oli sotajuttujen kuuntelemista ja hullujen veteraani-isien pelkäämistä. Heistä tuli raittiita ja ovat tehneet kaikkensa meidän lasten eteen, tosin tunteiden näyttäminen on ollut vaikeaa. Rikkinäisiä ihmisiä, mutta arvostan.

Aloittaja taitaa kyllä sekoittaa 50-lukuun eikä 70-lukuun ainakin noiden lapsityösysteemien kanssa. Alkoholismi ja sen aiheuttamat ongelmat ei muutenkaan ole mikään standardi. Jokainen tietty näkee just sen lapsuuden jonka vanhemmat tarjoaa ja muista vaihtoehdoista korkeintaan sivusta sen mitä näkee.

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

- jatkuvat muutot

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

Itse olen 60-luvulla syntynyt, en tosin suurten ikäluokkien lapsi, niin kuin ei valtaosa 60-luvulla syntyneistä, mutta en kyllä pidä omaa ikäpolveani, enkä suurten ikäluokkien lapsiakaan pullamössösukupolvena, vaan pikemminkin omien lastemme sukupolvea, eli 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä, eli nettisukupolvea.

Mitä sitten tulee noihin ranskalaisiin viivoihin, niin ei päde kyllä minun lapsuudessani yksikään kohta. Tosin meillä nyt ei amista kummempaa opiskeltu, ettei niitä opintolainojakaan joutunut ottamaan. Minun vanhempani ei totisesti ole koskaan rahaa polttanut, vaan nuukasti elävät edelleenkin, vaikkei tarvetta niin olisikaan. Ovat sota-ajan lapsia rutiköyhistä oloista ja toinen pari evakkoretkeäkin tehnyt ja molemmat sotalapsina ruotsissakin käyneet.

 Miksi muuten vanhemmat ei saisi omia rahojaan kuluttaa ja jos kerran remontteihin ja mökkiin "tuhlaa", niin empä tuollaista edes tuhlauksena pitäisi.

Mutta tosiaan minä ja vanhempani siis aiempaa sukupolvea, joten ihan en tähän suuten ikäluokkien lapsien joukkoon mahdu. Meillä ei ainakaan me lapset jouduttu orjatyövoimana olemaan, vaan meille kuului ihan normi kotityöt omalta osaltamme. Kesätöihin mentiin kyllä heti kun vaan päästiin, mutta ne rahathan saatiin tietysti pitää itse.

Minulla ei ainakaan ole mitään traumoja lapsuudestani, vaan kaiholla muistelen ihania lapsuuden aikoja 60-luvun lopulla ja 70-luvulla. Oltiin siis ihan tavallinen duunariperhe, mutta silti en koe jääneeni mistään paitsi.

Minusta vanhempieni ikäluokka on itsekästä ja materialistista. Omia vanhempiaan eivät auttaneet pätkääkään, mutta vinkuvat aina itselleen apua joka paikkaan. Lasten pitäisi orjana olla valmis mihin vain.

Käytös on jotain uskomatonta. Jälleen jos vertaan aiempiin sukupolvien tai meihin, niin ei me toimita noin. Raivonpuuskaa pienimmästäkin asiasta.

Tietoisuus yhteiskunnasta on huteraa. Edelleen luullaan kasvuun, kun sitä on aina ollut. Kuvittelevat rakentaneensa tämän maan, kun heidän työaikanaan maa vaurastui. Ei mitään tajua siitä, että moni lapsi ei ,edes akateeminen, saavuta heidän esim. tehdasduunarin elintasoa.

Omalla kohdallani ( s. 1971, vanhemmat tosin jo 30-lopussa, eli ei suuria ikäluokkia), yksikään listasi kohdista ei toteudu. Lapsuus oli onnellinen, ja vanhemmat todellakin maksoivat opiskelujani ja tukivat vielä sen jälkeenkin, ja nyt vanhoilla päivillään panostavat lapsenlapsiinsa <3

Eli jos sulla oli paska lapsuus, niin ei se tarkoita että kaikilla muillakin oli. Ja on niitä itsekkäitä viinanhuuruisia vanhempia nykyaikanakin. Ja suurten ikäluokkien lapsuus oli todella köyhää aikaa, aikuiset oli sotatraumaisia, asunnot ahtaita eikä mistään subjektiivisesta päivähoidosta saati kotihoidontuista, opintotuista tms. edes haaveiltu. Edes toimeentulotukea ei ollut! Työttömät pistettiin ruokapalkalla hätäaputöihin!

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Ei oo mua koskaan sillä nimellä haukuttu

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat  En ole kokenut

- jatkuvat muutot Ei muutettu kertaakaan

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt) Mulla ei oo pienempiä sisaruksia, 70-luvulla oli suht pienet perheet, vanhemmat ei asettaneet itseään meidän lasten edelle

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla  Normaalisti autettiin perunanteossa ja -nostossa, ei ylenmääräistä raatamista

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)  Ei tuettu, lainaa piti ottaa, tässä samaa mieltä

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä Sain asua kotona kaksikymppiseksi, opiskelin yhden ammatin ja muutin vasta sitten omilleni

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.) Ei alkaneet, matkustelivat normaalisti n. kerran vuodessa, ei uusia autoja ja mökkejä

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet? En usko, että olisivat maksaneet, eivät olleet niin rikkaita, kumpikin duunariammateissa

Oonkohan mä liian nuori, kun ei osunut eikä uponnut, vaikka kumpikin vanhemmista on suurta ikäluokkaa? Oon seiskytluvun loppupuolella syntynyt.