Mistä huomasit että työkaveri on ihastunut sinuun?

Miesvaltaisessa työpaikassa eräs nainen istui kahvitauolla samassa pöydässä. Istui taas viereeni kysyen juttelun lomassa, olenko naimisissa,olin vielä joten vastasin myöntävästi. Hän poistui eikä tullut enää samaan pöytään. Toinen mieleinen kiihkeä työpaikkaromanssi sattui(alkoi) juhannuksena leirintäalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoi ihan suoraan ihastumisen. Olimme molemmat varattuja, itse tosin ihastunut toiseen, joten siitä ei sitten tullut mitään. Jatkettiin kavereina,kunnes vaihdoin työpaikkaa ja yhteydenpito pikkuhiljaa jäi.

 

Ihmiset kans kuvittelee vaikka mitä, vaikka oikeasti vain silloin voi tietää että joku on ihastunut jos siitä kertoo avoimesti.

Tämä. Toisen ihastunut käytös voi olla toisen ystävällinen käytös, joten mitään yhtenäistä linjausta ei voi tehdä. 

Mulla on ollut miespuoleisia työkavereita: a) soittelee usein, kysyy koska olen toimistolla koska tulee vaan jos minäkin olen, käydään lounailla kahdestaa talon ulkopuolella, jaettu henkilökohtaisia kipeitä asioita, tökkii käsivarteen ja halaa jos syytä b) juttelee "sävytteisiä" juttuja, vetää karhunhalaukseen, kehuu, laittaa viikonloppuisin ja lomilla Facessa viestien loppuun sydämiä c) tervehtii aamuisin iloinesena nimellä, kartoo silmiin ja hymyilee, lounaalla jos on hyviä juttuja saattaa koskettaa käsivarresta d) punastuu kun tulee juttelemaan, ei katso silmiin kun ihan pikkuhetken, käden hermostuneet, peilaa mun liikkeitä, arvostaa työasioissa ja jutellaan paljon ja tullaan hyvn toimeen. Jos itse olisin ihastunut, näistä voisi tulkita ihastastusta, mutta en ole, enkä usko hetkeäkään että näistä kenelläkään olisi mitään muuta kuin kaverillisia ajatuksia. Sitten tullaan siihen kehen olen ihastunut, tulkitsen hänen pitkät katseet, hymyt, normaalit työchatit ja puhelut niin että on ihastunut, tuijottaa jos en katso häntä ja puhun muille. Itse olen ihan jumissa hänen seurassaan....en tiedä, kuten aiemmin mainittiin, ei näistä tiedä- tulkinnasta (ja toiveajattelusta ) kiinni. Uskon että noi kaverimiehet uskaltaa soitella, halailla ja vitsailla ja viedä ulos syömään, koska ei ole mitään mahiksia tulla "torjutuksi" tai miettiä asiaa sen enempää....

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä erityistä minussa on, mutta työpaikaltani on kolme miestä kertonut ihastuneensa minuun. Tämä viimeisen puolen vuoden aikana. Mitään ei mistään kehity koska olen naimisissa kuten nämä miehetkin. Enkä olisi kyllä muutenkaan kiinnostunut, mutta hiveleehän se itsetuntoa.

Että sellaiset fantasiat palstakaskelotilla

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ihastuneena hänen seksikästä lantiotaan. Hymyhän sieltä tuli heti. Ikäeron ja jne takia en uskaltanut lähestyä. Vähän hävettää vieläkin vuosien jälkeen saamattomuus.

Olet ilmeisesti vanhempi mies, hän nuorempi nainen? Hyvä kun et lähestynyt, olisit vain luonut yhden uuden kiusallisen tilanteen nuorelle kauniille naiselle, joka meni hymyilemään (väärälle) miehelle töissä. Näitä tarinoita on kaikilla naisilla kerrottavanaan jo ihan riittämiin. 

onko se siduvalas sama kuin kaskelotti  ja painaako paljon siis onko massaa?

Se on hyvä puoli rumuudessa, tai ainakin mitättömässä ulkonäössä, ettei tarvitse koskaan miettiä näitä asioita =D Olen usein saanut "työpaikan mukavin kaveri" -epiteetin, ja tiedän että olen pidetty täällä, mutta samalla tiedän myös että mistään ihastumisista ei ole ollut kyse. Se helpottaa kanssakäymistä kun ei tarvitse päätään vaivata tuollaisen miettimisellä.

Vierailija kirjoitti:

Pullotti housuissa kun tuli toimittamaan asiaa työhuoneeseeni.

Hah, jäin kiinni, katsoin aikuisviihdettä puhelimelta samalla kun naputtelin yhdentekeviä sähköposteja! Sitten toimitin asiaa sinun huoneessasi, enkä huomannut, että heijari oli vielä puolikankea :D

Mulla oli työkaveri, joka löysi samalta työpaikalta kolme naista noin 35 vuoden aikana. Kaikkien kanssa kyllä suht pitkät suhteet, yhden kanssa oli naimisissakin. 

Miten onnistui siinä, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ko mies viehättänyt. Enkä minä uskoakseni häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo niin syvällä suossa ihastukseni kanssa, että en enää tiedä, mitä tekisin. Järki huutaa, että ei, ei oo järkevää. Mutta ne pitkät katseet, hymy.. Jotain maagista meidän välillä tapahtuu lähellä ollessa ja myös etäyhteydellä. Sellainen älyn ja jonkin ihan muun kuin älyn yhteenliittymä. Kehuja puolin ja toisin. On todella vaikea olla ajattelematta tätä ihmistä. Ihmettelen, jos ei tämä jo ulospäin muille näy..

Olen ihan samassa tilanteessa. Ollaan molemmat varattuja ja ainakin pääsääntöisen onnellisissa liitoissa, joten järkiperusteita ihastukselle on vaikea löytää. Ajattelen häntä koko ajan, hymyilyttää, pää on pilvissä ja hetken päästä taas epätoivon suossa, kun tiedän, ettei tätä ihastusta voi viedä pidemmälle. 

Jotain on pahasti vialla suhteessa jos sydämessä on tilaa ihastua johonkin ulkopuoliseen. Kerro ihmeessä kumppanillesi että ajattelet jotain muuta päivät pitkät fantasioiden. Muuten petät häntä henkisesti.

Siitä, kun hän puristi minua perseestä ja kertoi, että hänellä ei ole rintaliivejä työhaalarin alla.

Aika sama kun oikeasti en pidä teistä yhtään. Koittakaa tajuta, että mies ei ole olemassa teidän iloksenne vaan omakseen.

Se plikka kosi mua :D Ja nykyään me olemme viisi henkinen perhe <3 Nuorin jusr rippikoulussa ja poika pääsi siviliin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on kauan. Oli syntymäpäiväni, kun eräs nuori maisterismies astui samaan huoneeseen kuin minä. Se oli pysäyttävä hetki meille molemmille. Siitä alkoi kahden ujon ihmisen silmäpeli.  Mutta emme koskaan jutelleetkaan. Olin sinkku, mies ehkä aloittelemassa seurustelua, mikä ehkä hieman vaikutti hänen käyttäytymisensä pidättyväisyyteen. Hän oli komein ihminen, mitä siihen mennessä elämässäni olin nähnyt, eikä senkään jälkeen ole monta yhtä komeaa tullut vastaan. 

Ilmeisesti sinä ihastuit häneen. Ei tuossa mikään vaikuta siltä että hän olisi ihastunut sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Pidettiin palavereja, käytiin lounaalla, juteltiin työasioista, juotiin kahvia kahvitauoilla, jne.

Mikä tuossa kertoo ihastumisesta? Normi hommaa työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko hän ihastunut, mutta olen huomannut, että julkisella paikalla töissä hän usein hermoilee seurassani ja sanat menevät hänellä sekaisin. Saattaa hän sanoa joskus vähän tylystikin. Joskus hän tulee lähelle ja vaikuttaa vieläkin hermostuneemmalta, nimet menevät hänellä tuolloin sekaisin ja häntä tanssittaa. Viime aikoina olen myös huomannut, että hän alkaa hymyillä aivan eri tavalla kun tulee samaan tilaan kanssani. Usein hän lähellä ollessaan katselee muualle, mutta kauempaa usein hakee katseellaan minua. Kahden kesken kun olemme, niin ero on tuohon verrattuna melkoinen. Hän on rauhallinen ja puhuu pehmeällä äänellä. Kädet hänellä myös joskus tärisevät. Mutta onko tuo sitten ihastumista vai hänen normaalia käytöstään?

Jännittää sinua jostain syystä. Voi olla myös ettei pidä sinusta lainkaan.

Tuli toimittelemaan tikusta asiaa työhuoneeseeni, ja jäi sinne usein norkoilemaan senkin jälkeen kun asia oli hoidettu. Lähetteli viestejä, joiden perässä sydämiä. Yhteisen työtoverin juhlista poistuessani, tämä nainen sai äkkiä jalat alleen ja onnistui lähtemään samalla ovenavauksella. Kadulla kulkiessamme hän taas teki tikusta asiaa ja kun reitit erkanivat, hän jäi siihen seisomaan ikään kuin odottaakseen, että minä kutsuisin hänet vielä jatkoille. Sanoin vain hyvää yötä ja häivyin. Olin itse sinkku, hän vastikään eronnut yh. Ei johtanut yhtään mihinkään, vaihdoin muutama kuukausi tämän jälkeen työpaikkaa, emmekä enää tavanneet.

Ehdotti polyamorista suhdetta (olen varattu). 

Vierailija kirjoitti:

Pyytelee minua mukaan urheilemaan, pelaamaan esim pandemia. Pelin jälkeen saunassa ja pukkarissa tai jälkiolusilla alkaa juttelemaan. "hempeitä" mm kyselemällä olenko onnellinen avioliitossani. Kertoo omastaan ettei oikein tiedä onko oikealla tiellä ja vihjaa että joku muunlainen elämä olisi varmaan hänelle parempi ja että meillä voisi olla enemmänkin yhteistä kuin työtoveruus. Sanoo ajatelleensa tällaisia jo kauan. Hän on mukava kaveri mutta en ole siitä pitemmälle häntä ajatellut. 

M36

 

Ei ole mukava ihminen. On olevinaan kaverisi, koska haluaa vongata sinua vaikka tietää että olet varattu. Ei vaivaudu eroamaan miehestään ennen kuin on toisten kimpussa. 

Vierailija kirjoitti:

Selvät merkit ihastumisesta oli, mutta miksiköhän ei sitten ikinä vapaa-ajalla halunnut nähdä ja yhteydenpitokin jäi, kun emme enää samalla työpaikalla olleet. Kaikki tauot oltiin yhdessä, tunki hyvin lähelle ja odotti että nähdään taas. Hyvin selvää flirttiä ja muisti kaikki mitä olin puhunut. Vieläkin harmittaa, kun itsekin kiinnostuin todella vahvasti eikä sitten juttu edennyt mihinkään. Todella outo tapaus. Miksi pitää noin pelailla toisen tunteilla, jos ei oikeasti kiinnosta?

Kuvittelit ihastumise? Pidit ystävällisyyttä flirttinä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama tilanne kuin aloittajalla.  Ihastus sai alkunsa muutama vuosi sitten työpaikalla.  Olin tuossa työssä vain vähän aikaa, mutta ihastuin syvästi erääseen miespuoliseen työkaveriin.  Olemme molemmat perheellisiä ja naimisissa tahoillamme.  Sain sen kuvan että hän on suhteessaan onnellinen.  Pidin tunteeni visusti piilossa.  Huomasin kuitenkin välillä hänen katselevan minua kauempaa ja osoittavan huomaavaisuutta pienillä eleillä.  Ehkä se kuului vain hänen ystävälliseen luonteeseensa.   Ajattelen häntä EDELLEEN päivittäin enkä pysty unohtaa häntä vaikka haluaisin.  

Tässäkin tapauksessa sinä olit ja olet ihastunut. Jos toinen on huomaavainen, se ei merkitse ihastumista.