Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Minimalismi on taidesuuntaus eikä mikään elämäntapa.

Yksin asuu yksiössä ja virittelen tietokoneita.

Vaihtaisin mökkiin metikössä koska introvertti, mutta nyt vielä tarviaa olla keskustan reunalla.

Kai minusta on tullut vanhemmuuteen jonkinsortin minimalisti. Eläkkeeni on pieni mutta säästötilille siirrän joka kuukauden lopussa 500 €. Olen tehnyt sellaisen päätöksen, että elämiseen saa kuukaudessa mennä 800 €, siihen kuuluu vastike, puhelin, sähkö, ruoka ja muut pakolliset menot, lääkkeet, vakuutukset. Autoa ei ole. Minulle on tullut vastenmieliseksi kaupoissa käyminen, minulla on pieni reppu, joka riittää yksinelävän ruokaostoksiin kerran viikossa. Astioita, mattoja, liinavaatteita, koristeita, lamppuja ja joitakin huonekaluja olen lahjoittanut lastenlapsille ja muille tarvitsijoille. Iloisina ovat vastaanottaneet. Astmaatikkona minun on helpompi hengittää, kun pinnat voi esteettömästi pyyhkäistä nihkeällä. Viime vuosina olen ostanut vain alusvaatteita ja yhdet kengät uusina ja kirpputorilta nätin oloasun ja villatakin.  Enää en voi kirppiksilläkään käydä, koska niillä yleensä haisee pesuaineet ja vuosien tunkkaisuus. 

Tavara ja status ei onnea ytuo.

Omistan ja hankin vain tarpeellisen käytössä vaaditun. Autoa en halua, en mökkiä, en pelleille sijoittajana. Koti on pieni, mutta riittävä. Käytän varallisuuteni elämyksiin luonnossa, taiteen parissa ja ystävien kanssa. Ikävää että varallisuutta jää elämäni jälkeen muille tuhlareille silti.

Adhd-ihmisenä olen huomannut myös sen, että selkeä, rauhallinen, jopa minimalistinen ympäristö rauhoittaa. Ehkä siksi olen aina tykännyt hotellielämästä. Ostimme ja remppasimme hiljattain mökin ja päätin heti alusta, että sinne ei tuoda yhtään ainoaa turhaa tavaraa. Kaikki on siellä kaunista, laadukasta ja pysyy helposti siistinä. Vein sinne kaupungista yhden pienen kassin vaatteita ym henk koht tavaraa ja hyvin pärjäsin koko kesän.Olen todella nauttinut sellaisesta ympäristöstä!

Nyt pitäisi kotikin saada samaan hanttiin. Ihan minimalistiksi en taida koskaan pystyä, mutta askeleita vähempään materiaan kyllä. 

Viitataanko minimalismilla aina tavaraan?

Elän askeettisesti mutta en tavaran suhteen. Tykkään vaatteista, toki ostan niitä pikkurahoilla käytettynä. Kirjat ostan myös käytettyinä tai etsin ilmaisiksi. Kirjastoa käytän paljon, lehtiä en tilaa jne

En käy ulkona syömässä enkä juhli.

Neliöitä on verran että sen takia ei tarvitse heti karsia. En tiedä miten olisin onnellisempi jos kuluttaisin palveluihin enemmän. En oikein usko että olisin. En osaa kaivata tuollaista elämäntapaa. On

Olisi kiva, jos tämä ketju jatkuisi ja ihmiset kirjoittelisivat enemmän kokemuksistaan. Itse olen kallistunut minimalismiin yhä enemmän ja kertoilen vähän myöhemmin pyrkimyksistäni.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, jos tämä ketju jatkuisi ja ihmiset kirjoittelisivat enemmän kokemuksistaan. Itse olen kallistunut minimalismiin yhä enemmän ja kertoilen vähän myöhemmin pyrkimyksistäni.

Tämä ei ole niin suosittu ketju kuin sisarketjunsa tavarapaljous... Jostain syystä minimalistit haluavat keskustella siellä eikä täällä :)

Muutto tiedossa kuukauden päästä, ja mikäs sen parempi hetki alkaa karsia tavaraa.

Olen pitänyt listaa poistamistani tavaroista viimeisen kolmen viikon aikana, ja tavaroita on lähtenyt noin 100. (Tässä on laskettu esim. pino vanhoja akkareita ja pussillinen ponnareita yhdeksi tavaraksi.) Aikamoinen määrä, eikä näy missään. Asumme mielestäni melko minimalistisesti jo nyt, ja meillä on paljon vähemmän tavaraa kuin niissä lapsen kaverien kodeissa missä olen käynyt. Silti näköjään rojua vaan riittää.

Yksi tärkeä kohde on oma vaatekaappini. Sieltä on nyt lähtenyt urakalla epämukavia vaatteita, jotka voivat olla kivoja ja hienoja, mutta ei vaan tule käytettyä sen epämukavuuden takia. Yritän rakennella jotain kapselivaatekaapin suuntaista.

Itse olen niin minimalistinen että kakkosautossani ei ole edes kattoa.

Up

Up up

Minimalismi on taidesuuntaus eikä mikään elämäntapa. Esim. askeettisuus on elämäntapa.

Ei ole jääkaappia koska en tarvi ja vihaan sen hurinaa, ei TV:tä koska netti riittää, ei enään autoa koska asun keskustassa ja kävelen, ei sohvaa, ei mikroa eikä muita turhia kodinkoneita, vaatteita ja kenkiä vaan tarvittava, asunto kaksio vuokralla joskus oli omistusasunto. Astioita vähensin muutossa ja koriste-esineitä. Taidetta on ja kirjoja. 

Kiva ketju!

Minulla on nyt vähempään pyrkiminen junnannut. Päätin taas osallistua viiden vaatteen vuosi - haasteeseen, mutta yli meni. Olen ostanut tänä vuonna

jalkapallojoukkueen kannustus huivin pelejä varten

jalkapallojoukkueen hupparin

kesämekon

farkut

paidan

hanskat kadonneiden tilalle

huopahatun monen vuoden etsinnän jälkeen

Lapsille joutuu uusimaan kengät 2-3 kertaa vuodessa ja lasten kasvaessa ei varastossa enää ole kovinkaan paljon vaatteita, luistimia ja suksia. Pikku hiljaa siis pienempää tavaramäärää kohti. Omassa vaatekaapissa ei enää hurjaa vaatemäärää olekaan ja pitäisi luopua pieniksi jääneistä vaatteista mutta jostain syystä ajattelen jos mahdun niihin vielä joskus.

Ajattelen että minimalismiin pyrkiminen on elämän mittainen matka, täysin valmista ei tule ikinä ja se sopii minulle.

Tavaraa kuitenkin lähtee enemmän ulos kun tulee sisään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Jos minä en ole tehnyt jotakin asiaa vuoteen, en kyllä osaisi sanoa harrastavani sitä enää. Jos jokin asia on minusta ki

Minä taas palaan eri harrastusten pariin eri aikoina. Muutama vuosi sitten tuli mahdollisuus alkaa ratsastamaan ilmaiseksi, onneksi olin säästänyt kypärän ja kengät! Samalla jäi sitten muut harrastukset tauolle, mutta välineistä en luovu!

Elämme Suomessa minimalistisesti kulutuksen suhteen. Ilo on halvoissa huveissa: salikortilla talvikauden ryhmäliikunnat, spinningit ja kuntosalit. Kesällä ulkolajit, pyöräily juoksu. Rafloissa käydään joraamassa, kunnon pohjat kotona ja taskumatti. Panostetaan edullisten ja laadukkaiden ruoka-aineiden hankkimiseen ja kokkaushifistelyyn. Kavereita nähdään toistemme kotona. Vaatteet ja muut roina yritetään saada kestämään loppuelämä. Autosta, veneilystä, kesämökkeilystä jne ollaan luovuttu. Laadukkaat tv-sarjat Yleltä iltojen hupina ja tietyt kieltenopiskeluna. Museokortilla paljon vastinetta vähällä. Tavara ja kulutus statussymbolina - sääliksi melkein käy ne ihmiset. Osa vielä raataa hanuri ruvella tuon kustantaakseen.

Ulkomailla, missä rahalle saa parempaa vastinetta heitetään minimalismi nurkkaan ja kukkaron nyörit aukeaa.