Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Mielenkiintoista lukea minimalistinen ajatusmaailmaa. Minä ostan kyllä kaikkea, kun oikein halavalla saa ja onhan sitä kertynyt, onneksi ei sentään enemmän kuin kaappitilaa riittää. Olen saanut lahjaksi kippoa ja kuppia ja itsekin ostelen taulua ja uutta pöytäliinaa (viimeksi marimekon ysmystä kerniliinan). Sitten ihailen kaunista kotiani! Viihdyn, nautin. Ihailen muutenkin kaikkea kaunista; puutarhaani, kauniita kuvia netistä, kiertelen taidenäyttelyt ja museot (kiitos museokortin mahdollisuuden). Niin me ollaan erilaisia.

Ei todellakaan ole nykyisin enää minimalistista.

Olin 18-22-vuotiaana opiskelijana niin köyhä, että omistin hyvin vähän mitään. Esim. Keittiössä oli 2 kahvimukia, 6 ruokalautasta, 6 lasia, 6 syvää lautasta ja hajanainen kokoelma haarukoita, veitsiä, lusikoita. Yksi mummon vanha kattila oli ja halpispaistinpannu. Mikroon ei ollut varaa.

Olohuone/makuuhuoneessa oli matto, kierrätyskeskukselta ostettu sohva ja oma sänkyni. Lakanoita oli kyllä reilusti, osa reikäisiä. Kattolamppu oli ikivanha ja ruma kuin mikä. Rakensin kuljetuslavoista olkkariin pöydän/hyllyn. Verhot oli aitoa 70-luvun marimekkokangasta. Kun räväkkä väri alkoi käydä silmään, värjäsin ne. Tietokonepöydän rakensin erään poikaystäväni avustuksella laudoista ja parista vanhasta lankusta, jotka sain ilmaiseksi.

Minimalismi ulottui myös vaatekaappiin. Taisin omistaa 3 farkut ja kymmenkunta erilaista paitaa/puseroa. Mummo neuloi minulle villapuseron, ison kasan villasukkia ja lapasia noina vuosina. Kuljin villasukissa koko ajan syksystä kevääseen. Kun on jatkuvasti rahapulassa, joutuu miettimään, ostaako puurohiutaleita useammaksi viikoksi vai yhdet sukat.

Minimalismista sanon osaltani, että ei ole minun juttu. Elin niin monta vuotta yliopistossa opiskellessani minimalistisesti, että se riitti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen minimalisti. Olen ollut jo viitisen vuotta. Asun 26 neliön yksiössä. Mulla ei ole mitään muuta kuin tarpeellinen. Ihminen selviää yllättävän vähällä. Vietän nykyisin lähes kaiken vapaa aikani netissä, av:lla tai muuten puhelimella anonyymeissa keskustelusovelluksissa. Siihen ei tarvi kuin sen puhelimen ja mukavuuden vuoksi sohvan. Oikeastaan pelkkä sänkykin riittäisi kyllä. Olen harkinnut myös sohvasta luopumista, mutta mukavuudenhalu on vienyt toistaiseksi tässä voiton. Sänkyni on ihan tavallinen, joten siinä ei löydä samanlaista mukavaa istuma-asentoa. Kun viettää ajan puhelimella ja yhdessä paikassa kotona, niin ei tule sitten roskattuakaan mitään.  Ulkoilu voisi toki olla vaihtelun vuoksi virkistävää, mutta se vaatisi näin pohjoisessa sitä että olisi joka säälle sopivat vaatteet. Mulla on nykyisin talvikelille vain untuvatakki ja villakangastakki ja keväälle ja syksylle yksi ohut kaupunkitakki. Kenkiä on myös vain yhdet per vuodenaika, mutta en vaan voi alkaa täyttää eteistäni eri keleihin ja ulkoilulajeihin sopivilla kengillä, takeilla ja housuilla ja asusteilla. Se ei olisi aitoa minimalismia. Onhan tuolla toisaalta aina niin pimeä ja kylmäkin, että eipä siellä räntäsateessa ja sohjossa säkkipimeässä paljon kannata pyöriä. Kesällä riittää sitten vähät vaatteet.

Myin myös kaikki juhlavemmat vaatteeni pois. Niitä tarvi niin harvoin, joten miksi täyttää niillä vaatekaappia. Ajattelin että voin mennä arkivaatteissa ravintolaan, baariin, teatteriin yms. tapahtumiin, silloin kun joku pyytää. Loppujen lopuksi en ole kuitenkaan kehdannut mennä minnekään neuletakissa tai poolossa, kun muut on hienommat vaatteet päällä. Vaikka siis minulla on yhdet mustat suorat housut, joiden pitäisi tehdä asusta kuin asusta tyylikkään. Silti se vaan tuntuu liian arkiselta. Mutta toisalta olen tullut siihen tulokseen että säästyypähän rahaa. Mihin ihminen tarvii jatkuvia menoja?

Harrastin myös ennen käsitöitä, mutta langat, kankaat, ompelukone, puikot ja muut tarvikkeet vei todella paljon tilaa. Ei minimalistin elämään kuulu sellaiset pölyjenkerjäät, joten myin ompelukoneen ja annoin langat ja kankaat pois. Ihan turhaa sekin. Lahjaksi tein aina jotain, mutta kuka haluaa nykyään turhia lahjoja ja turhaa krääsää nurkkiin. Miksi antaisin toisille krääsää ongelmaksi.

...

 

Oletko nyt ihan tosissaan? Minimalismia pahimmillaan. Vähän tyyliin kattaa olla kuollut, koska silloin ei tarvitse mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koko ajan jotakin, mitä pitäisi ostaa. Nytkin on omat lenkkarit rikki, eikä ole siistejä talvihanskoja, tarvitsisin korkeavyötäröiset treenihousut ja vetoremmit, yhdelle lapselle pitäisi ostaa juomapullo ja toppahousut, toiselle uusi sählymaila ja kolmannelle toiset kuulokkeet (joissa mikrofoni) ja lukulamppu. Ja äh, kynttilätkin on loppu ja ulkona meni lyhty rikki.

Luhdyt ovat melko turhakkeita,eka myrskyssä lasit rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen minimalisti. Olen ollut jo viitisen vuotta. Asun 26 neliön yksiössä. Mulla ei ole mitään muuta kuin tarpeellinen. Ihminen selviää yllättävän vähällä. Vietän nykyisin lähes kaiken vapaa aikani netissä, av:lla tai muuten puhelimella anonyymeissa keskustelusovelluksissa. Siihen ei tarvi kuin sen puhelimen ja mukavuuden vuoksi sohvan. Oikeastaan pelkkä sänkykin riittäisi kyllä. Olen harkinnut myös sohvasta luopumista, mutta mukavuudenhalu on vienyt toistaiseksi tässä voiton. Sänkyni on ihan tavallinen, joten siinä ei löydä samanlaista mukavaa istuma-asentoa. Kun viettää ajan puhelimella ja yhdessä paikassa kotona, niin ei tule sitten roskattuakaan mitään.  Ulkoilu voisi toki olla vaihtelun vuoksi virkistävää, mutta se vaatisi näin pohjoisessa sitä että olisi joka säälle sopivat vaatteet. Mulla on nykyisin talvikelille vain untuvatakki ja villakangastakki ja keväälle ja syksylle yksi ohut kaupunkitakki. Kenkiä on myös vain yhdet per vuodenaika, mutta en vaan voi alkaa täyttää eteistäni eri keleihin ja ulkoilulajeihin sopivilla kengillä, takeilla ja housuilla ja asusteilla. Se ei olisi aitoa minimalismia. Onhan tuolla toisaalta aina niin pimeä ja kylmäkin, että eipä siellä räntäsateessa ja sohjossa säkkipimeässä paljon kannata pyöriä. Kesällä riittää sitten vähät vaatteet.

Myin myös kaikki juhlavemmat vaatteeni pois. Niitä tarvi niin harvoin, joten miksi täyttää niillä vaatekaappia. Ajattelin että voin mennä arkivaatteissa ravintolaan, baariin, teatteriin yms. tapahtumiin, silloin kun joku pyytää. Loppujen lopuksi en ole kuitenkaan kehdannut mennä minnekään neuletakissa tai poolossa, kun muut on hienommat vaatteet päällä. Vaikka siis minulla on yhdet mustat suorat housut, joiden pitäisi tehdä asusta kuin asusta tyylikkään. Silti se vaan tuntuu liian arkiselta. Mutta toisalta olen tullut siihen tulokseen että säästyypähän rahaa. Mihin ihminen tarvii jatkuvia menoja?

Harrastin myös ennen käsitöitä, mutta langat, kankaat, ompelukone, puikot ja muut tarvikkeet vei todella paljon tilaa. Ei minimalistin elämään kuulu sellaiset pölyjenkerjäät, joten myin ompelukoneen ja annoin langat ja kankaat pois. Ihan turhaa sekin. Lahjaksi tein aina jotain, mutta kuka haluaa nykyään turhia lahjoja ja turhaa krääsää nurkkiin. Miksi antaisin toisille krääsää ongelmaksi.

...

 

Oletko nyt ihan tosissaan? Minimalismia pahimmillaan. Vähän tyyliin kattaa olla kuollut, koska silloin ei tarvitse mitään. 

Ei hän ollut tosissaan. Lue uudestaan. Tuollaista mammahuumoria. Osuva kyllä. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Minä, vaikka minimalisti en olekaan. Itseasiassa paljon vanhempiakin. merkkituotteet ei oikeasti mene miksikään 20 vuodessa, paremmaksi vaan kun saavat esim patinaa.

En ole minimalisti ja omistankin paljon kaikenlaista roinaa, mutta en juurikaan tarpeetonta. Nykyään ostan asioita joita tarvitsen ja joita käytän. Olenkin tänävuonna onnistunut vähentämään ostamista todella paljon minkä koen hyväksi asiaksi.

Vuosituhannen alussa olin alle parikymppinen kun muutin omaan yksiööni ja muistan kuinka häpesin minimalismiani. Sain lahjoituksena joitakin huonekaluja, astiaston yms mutta kyllä se kämppä tuntui tyhjänä ankealta. Ja se häpeän tunne siitä että minulla ei ole kotonani mitään. Sain myös vanhan TV:n lahjoituksena, se oli 80-luvun laitteita ja hajosi melko nopeaan ja jouduin siitäkin luopumaan. Olisi ollut omille tunteille helpottavaa jos silloin olisi ollut tiedossa tämä nykyinen minimalismin elämäntapa. No, mutta nykyään asun omakotitalossa ja tavaraa on ja paljon. :)

Ei kai, koska en halua hankkiutua käyttökelpoisesta eroon, koska tavarat mahtuvat siististi kotiini. Ostamista pyrin välttämään, sillä haluan nyt käyttää rahani järkevästi minulle tärkeisiin asioihin, viimeisimpänä sen haaveen toteuttaminen , että lähden työelämästä pois ennen eläkeikää. Siksi on järkevää kuluttaa loppuun kaikki jo olemassa oleva materia ja välttää uuden ostamista. Minimalismista olen saanut sen käsityksen, että hävitetään suurin osa tavaroista ja hankitaan uutta trendikkäämpää tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Nostetaanpa tätä.

Meillä on taatusti vähemmän tavaraa per ihminen kuin keskivertolapsiperheessä. Silti eilen siivosin pienestä kylppäristämme melkein kassillisen tyhjiä tai tarpeettomia tai vanhentuneita purnukoita, meikkejä, rasvoja jne pois. Edelleen sinne jäi esim. linssien pesuaine, jota en tule ikinä käyttämään. Huoh.

Minua kiinnostaa raivaaminen ja minimalismi siksi, että olen huomannut tavaroiden siivoamisen ja järjestelyn vievän aivan liikaa aikaa. Etenkin vaatepinoja kertyy eivätkä vaatteet tunnu mahtuvan minnekään. Taannoin heitin vaatekaapista pois noin 20 neuletta, silti ei ole väljää. Puolipitoiset vaatteet kertyvät kylppäriin ja eteiseen. Niitä ei jaksaisi siivota, kun eivät ne mahdu mihinkään. Eteisen valtaavat lapsen hanskat, pipot, takit, omat kaulahuivini. Ihan liikaa kaikkea.

Siedän huonosti epäjärjestystä ja henkinen hyvinvointini vaatii siistiä kotia. Olen silti huomannut, että vaikka mitään roinaa ei olisi missään, täydet kaapit ja niiden sekasorto ahdistaa. Vaikka näyttäisi siistiltä, ei oikeasti ole järjestelmällistä ja väljää. Yksikin uusi asia sotkee tasapainon, koska se ei mahdu minnekään. Lehtipinot kertyvät keittiöön, kun niille ei ole fiksua paikkaa ja roskien vieminen on vihoviimeistä hommaa.

Minulla on ihan samanlaisia fiiliksiä eli vaikka miten karsin, on sitä tavaraa silti paljon ja joka paikassa. Olen mielestäni karsinut kaiken sellaisen, mitä nyt voi karsia. Meillä on esimerkiksi lapsilla vain yhdet kengät, hanskat, takki jne. eri kauteen, mutta sitten niitä kuitenkin pursuaa joka paikasta. On naapurilastenkin ulkovaatteet ja saa kahlata sen vaatemeren yli töistä tullessa. 

On pleikkariin ohjaimia, on lasten niin rakastamia nerf-aseita ja etenkin niiden panoksia tulee joka paikassa vastaan. Tytöllä on paljon lemmieläimiin liittyviä tarvikkeita, askartelutarvikkeita ja värityskyniä. Meillä on kyllä kaikelle paikka, mutta koska koti on suhteellisen pieni, niin tavaraa vain nyt on sitten joka paikassa. Keittiönpöydälle hakeutuu aina jotakin kynää, paperia, keittokirjoja jne. Eli vaikka tavaraa karsii, pitäisi silti jaksaa laittaa ne loputkin tavarat paikallee. 

Tässä mietin kovasti, heitänkö aikuisten päiväpeiton menemään, kun jaksan ehkä vain kerran viikkoon pedata sängyn ja muina aikoina se lojuu lattialla. Toisaalta jos heitän menemään (lue: kierrätän), en saa enää koskaan nauttia kauniista pedatusta sängystä. 

Minimalisteiltakin menee työpaikat, kun oikeasti tarpeeksi moni aatetta kannattaa. Nyt tukea tulee myös ilmastoaktivisteilta. Kukaan ei osta ja kohta yhä harvempi tekee työtä.

Nyt on mennyt jo 13 päivää

- shoppailematta

- värjäämättä hiuksia

- meikkaamatta

Paljon on lentänyt pois kosmetiikkaa, vaatteita, roinaa, roskaa ja kamaa.

Paras elämäntapa

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muita minimalisteja, jotka ovat luopuneet isoista huonekaluista?

Minulla ei ole sänkyä, vaan nukun patjalla, jonka rullaan yöksi komeroon. Minulla ei myöskään ole sohvaa, vaan ainoastaan pari kevytrakenteista, kokoontaittuvaa nojatuolia sekä istuintyynyjä. Ruokapöydästä ja ruokapöudän tuoleistakin luovuin, koska huomasin syöväni joka tapauksessa nojatuolissa. Sohvapöydän äärellä mahtuu tekemään töitä ja pelaamaan lautapelejä.

Tutuu uskomattomalta, miten paljon isojen huonekalujen poistaminen avartaa tilaa. Elän neliöitään paljon suuremmassa asunnossa.

Tuntuu tosi kolkolta tuo, ettei ole isoja huonekaluja. Voi asunto olla silloin kodikas? Veikkaan myös että asunnossa kaikuu. Mutta kukin tekee sellaisen kodin kuin tykkää :)

Rakastan shoppailua ja shoppailen suht paljon, mutta en hetken mielijohteesta. No kaffinkeitin papujauhatuksella oli pari vuotta sitten heräteostos netissä XD. Edelleen on minulla ja ainoa huono puoli on se, että mitta-asteikko ei ole keittimen sivussa. Se vtuttaa. Muuten oikein hyvä ja tyylikäs peli.

Minulla on koriste-esineitä ainoastaan yhdellä pyöreällä hyllyllä, muuten esillä on ainoastaan tarpeelliset jutut. Esim. Makkarini näyttää tällä hetkellä tältä: tornituuletin sängyn vieressä, yöpöydällä keraaminen ananas (XD), jonka sisällä on kuulokkeet, silmätipat ja muuta pientä. Sen vieressä käsirasvatuubi ja huulirasva. Lipaston päällä kukkaruukku kuolleella kukalla (pitäisi heittää veks), meikkipeili, kartion muotoinen herätyskello ja meikkilaukku. Se on esillä vain siksi, että se on supersöpö enkä halua piilotella sitä.

Oho, lipaston päällä on myös korulipas.

Jo kauan sitten edesmennyt tätini oli minimalisti. Hän ei tosiaan kerännyt nurkkiinsa yhtäkään turhaa tavaraa lojumaan ja pölyyntymään. Ne, mitä hän tarvitsi, niin osti vain sen yhden ja se oli sitten laatua, joka kesti. No, vaatteita toki oli useampia.

Itse tikitän 49 ikävuoden kohdalla ja oon jo vuosia sitten alkanut miettii, että tädin touhussa oli järkeä. Mitä sitä turhaan kerää kaiken näköistä turhaa krääsää ja rompetta nurkat ja varastot täyteen? Jotain sit käytetään yhen kerran ja seuraavan kerran siihen kosketaan seitsemäntoista vuoden kuluttua. Ihan hölmöläisen hommaa ja turhaa tuhlaamista. Ostaa vaan yhden jotain, mitä oikeasti tarvitsee, niin on sitten varaa siihen laatuunkin.

Muutama päivä sitten kollasin keittiön alakaapin ja siivosin turhat ylimääräiset kipot ja kapot pois. Pistin muovipussiin ja kiikutin kierrätykseen. Nyt on sitten kaapissa tilaa, että kun sieltä ottaa esim. tarjottimen, niin sen kuin vaan ottaa, ilman että turhaan pitää romuja raivata eestä pois ennen kuin sen saa sieltä esiin. Kaikki turha vaan pois nurkista. Ei mitään järkeä varastoida sillä mielellä, että jos mä tätä vaik joskus tarvitsen. Tuskin tulee tarvitsemaan, jos se on siellä kaapissa maannut viime muutosta asti, joka oli kohta 7 vuotta sitten.

Oletteko kaivanneet laisinkaan pois heitettyjä tavaroita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Minulla on useampiakin vaatteita viime vuosituhannelta, joita käytän ajoittain. Olen enimmäkseen käyttänyt ajattomia malleja ja ne eivät poikkea tämän päivän vaatteista mitenkään. Kenkiä ei taida olla mutta laukkuja on myös sekä takkeja. Vaatekaappini ei tosiaan ole minimalistinen mutta nyt koronavuonna en ole ostanut mitään kun en tarvitse enkä tykkää ostaa verkosta vaatteita enkä myöskään tykkää nyt shoppailla kaupoissa. Kieltämättä siivoaminen on helpompaa kun on vähemmän tavaraa.

Omaan minimalistin ajattelutavan muttei olla vielä perheen kanssa päästy täysin konkreettisesti siihen kiinni. Aloitin muutama vuosi sitten oman vaatekaappini siivouksesta ja vähensin kolmessa erässä vaatemäärääni niin että nykyisin ne mahtuvat kahdelle 50 cm leveälle hyllylle, lisäksi muutama takki tankoon ja kenkiä 5 paria. Uusia ostan vain todelliseen tarpeeseen ja pitkän harkinnan kautta, vaatemäärä ei saa lisääntyä vaan jotain pitää heittää ensin pois eikä syyksi riitä pelkkä väärä väri, materiaali, ikä tms. Sen jälkeen kyytiä ovat saaneet mm. astiat, liinavaatteet ja pojan tavarat. Puoliso ei ole vielä saanut omiaan karsittua perus välttämättömiin asioihin asti vaikka olen houkutellut kuinka. Poika sitä vastoin on ollut mielissään lopulta alkukankeuden jälkeen kun tulee lisää tilaa ja vanhojen tavaroiden kirppistuotoilla voi ostaa jotain kiinnostavampaa ja isompien leluja tilalle.

Kierrätämme ja korjaamme niin paljon kuin vain voimme ja ostamme harkitusti ja tarpeeseen. Siivoustakin helpottaa kun ei tarvitse nostella tavaraa pois tieltä. Rahaa ei tällä hetkellä jää säästöön opiskelijaperheessä kun asuntolainaakin maksettavana mutta elämä pyörii ja onni löytyy ihan yksinkertaisista arjen perusasioista sekä toisistamme, ei tarvita materiaa saati lomamatkoja tms kallista hupia siihen.