Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu haluta lasta?
08.07.2016 |
Olen 30, enkä ole koskaan elämässäni kokenut edes ohikiitävää hetkeä, jolloin olisin halunnut lapsen. Kummilapsia on, ja sisarusten lapsia. Vauvat on tosi söpöjä ja vanhempien kanssa on ihan mukava puuhata.. Eli en siis ole mikään lastenvihaaja :D
Kun yritän selittää tätä tunnetta, niin moni "lapsellinen" ystäväni alkaa selittää jostain lisääntymisvietistä ja sen luonnollisuudesta jne. En ihan oikeasti tiedä mikä se tunne on, ja muutama on jopa väittänyt että tietoisesti tukahdutan sen :D Tuntuu niin hassulta.. En ole oikein pystynyt tulemaan muuhun lopputulokseen, että joillain ihmisillä se tunne on niin kokonaisvaltainen, että eivät osaa ajatella, että muilla sitä ei olisi. Vähän kuin nälkä?
Minulle lapsen hankinta ja raskaus tuntuu yhtä haluttavilta asioilta, kuin lemmikkikrokotiilin hommaaminen niin, että vetäisin sen omasta anuksestani. Suomeksi = ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään. Ei lapsena, ei aikuisena. Ei vastasyntyneen äärellä. Ei edes unessa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin yksin lapsi sillä ajatuksella, että tykättiin lapsista ja jutuista mitä lasten kanssa voi tehdä yhdessä. Ei ollut mitään hirveän suurta halua tai vauvakuumetta. Osui sopiva väli, jolloin kannatti yrittää, niin kokeiltiin silloin. Tärppäsi kerrasta. Lapsi on kolme eikä mitään halua tai tarvetta toiseen. Vähän samat fiilikset sen toisen suhteen mitä sulla on, vaikka tämän yhden kanssa on ollutkin lähinnä helppoa ja kivaa.
Tällainen ajatus mullakin on ollut. Haluan perustaa perheen mieheni kanssa juuri siitä syystä että pidämme lapsista ja jutuista joita lasten kanssa voi tehdä. Haaveilen luontoretkistä lasten kanssa ja ihan siitä tavallisesta arjesta. Minulla oli ihana lapsuus ja ihana lapsuuden perhe ja haluan osittain myös jatkaa samankaltaista elämää omien lasteni kanssa, jos niitä saan. Lapset eivät ole vielä ajankohtaisia eikä erityistä vauvakuumetta ole, mutta toivon ja odotan perhe-elämää tulevaisuudelta.
Yksi syy vähäiseen syntyvyyteen lie juuri se, että laman keskelle syntynyt sukupolvi on kokenut aika nihkeän lapsuuden. Aikuisuus on itselleni ollut se huoleton aika, ei lapsuus. Tuntuisi ihan järjettömältä haluta perhe, niin hirveää se oli.
Juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipuu vauvasta on jonkinlainen tyhjiö, halu saada sellainen pieni ihme mukaan arkeen. Odotus ja innostus, että milloin. Masentuneisuus, kun ei vielä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaipuu vauvasta on jonkinlainen tyhjiö, halu saada sellainen pieni ihme mukaan arkeen. Odotus ja innostus, että milloin. Masentuneisuus, kun ei vielä nyt.
Mutta sehän on vaan ihminen. Ihan normaali juttu, eikä mikään ihme. Ihmisiä on joka puolella. Miten se on muka niin kiinnostavaa?
Mä hypistelen vauvan vaatteita, olen tehnyt niin jo vuosia. Vauva-aiheiset videot ja tv-sarjat ilahduttavat, itkettävät ja herättävät valtavia tunteita hoitaa vauvaa. Rakastan lasten kanssa leikkimistä ja heidän hoitamista.
Olen 22-vuotias sinkku. :D Yksikään mies ei ole herättänyt minussa niin voimakkaita tunteita, kuin vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Mä hypistelen vauvan vaatteita, olen tehnyt niin jo vuosia. Vauva-aiheiset videot ja tv-sarjat ilahduttavat, itkettävät ja herättävät valtavia tunteita hoitaa vauvaa. Rakastan lasten kanssa leikkimistä ja heidän hoitamista.
Olen 22-vuotias sinkku. :D Yksikään mies ei ole herättänyt minussa niin voimakkaita tunteita, kuin vauvat.
Olisin valmis allokoimaan sinunkaltaisille ihmisille rahaa mahdollisemman monen lapsen tekoon, jos se tarkoittaisi sitä että saisi olla rauhassa lapseton tai esim. 1-lapsinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hypistelen vauvan vaatteita, olen tehnyt niin jo vuosia. Vauva-aiheiset videot ja tv-sarjat ilahduttavat, itkettävät ja herättävät valtavia tunteita hoitaa vauvaa. Rakastan lasten kanssa leikkimistä ja heidän hoitamista.
Olen 22-vuotias sinkku. :D Yksikään mies ei ole herättänyt minussa niin voimakkaita tunteita, kuin vauvat.
Olisin valmis allokoimaan sinunkaltaisille ihmisille rahaa mahdollisemman monen lapsen tekoon, jos se tarkoittaisi sitä että saisi olla rauhassa lapseton tai esim. 1-lapsinen.
Hahah, sopii! :D
- vauvakuumeilija
En tiedä. Mies halusi lasta enemmän kuin minä, joka en edes ehtinyt erityisemmin haluta, kun jo odotin. "No okei, yksi" -lapsi siis. Terveydellisistä syistä sekä raskaus että pikkulapsivuodet menivät pieleen, mutta viimeiset vuodet ovat olleet jo oikein mukavia. Tytär on 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hypistelen vauvan vaatteita, olen tehnyt niin jo vuosia. Vauva-aiheiset videot ja tv-sarjat ilahduttavat, itkettävät ja herättävät valtavia tunteita hoitaa vauvaa. Rakastan lasten kanssa leikkimistä ja heidän hoitamista.
Olen 22-vuotias sinkku. :D Yksikään mies ei ole herättänyt minussa niin voimakkaita tunteita, kuin vauvat.
Olisin valmis allokoimaan sinunkaltaisille ihmisille rahaa mahdollisemman monen lapsen tekoon, jos se tarkoittaisi sitä että saisi olla rauhassa lapseton tai esim. 1-lapsinen.
Hahah, sopii! :D
- vauvakuumeilija
Jos esim. taattaisiin, että 3 lapsen perhe olisi taloudellisesti samassa asemassa kuin 2 lapsen perhe, niin se olisi hienoa. En ymmärrä miksi lapsettomia pitää ahdistella jollain synnytystalkoilla (yööks).
Täällä on niin kiihkeitä äitejä tuolla vela-keskustelussa paikalla että ajattelin nostaa vanhan ketjuni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tuntuu niin tyhjältä, siis elämä ilman omaa lasta.
Miten sen voiskaan selittää. Lapsi antaa elämälle tarkoituksen, mielekkyyden, jatkuvuuden, kaiken.
Se tuntuu syvältä kaipaukselta, rakastaa ja olla rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli sellainen olo että haluan tavata ja oppia tuntemaan lapsemme. Vähän kuin ikävöisi jotakuta läheistä, vaikkei ei ole vielä ehtinyt tutustua häneen. Tuntui etten halua ohittaa mahdollisuutta.
Oisko tää tarve tyydyttynyt adoptoimalla?
En ole tullut koskaan ajatelleeksi, kun oli tietysti helpompi ensin kokeilla saako itse lapsen ja se onnistui.
Nyt kun ajattelen, kyllä varmaan. Onhan adoptoitu lapsikin lapsi, johon saa tutustua ja josta tulee oman perheen jäsen ja elämä jaetaan kaikkineen joka tapauksessa :). En tiedä sitten jos lapsi olisi jo isompi adoptoitaessa.
Onhan hän lapsi muttei oma. Hänestä et voi löytää mitään itsestäsi. Jos me ei ois omaa saatu oltais tyydytty olemaan kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli sellainen olo että haluan tavata ja oppia tuntemaan lapsemme. Vähän kuin ikävöisi jotakuta läheistä, vaikkei ei ole vielä ehtinyt tutustua häneen. Tuntui etten halua ohittaa mahdollisuutta.
Oisko tää tarve tyydyttynyt adoptoimalla?
En ole tullut koskaan ajatelleeksi, kun oli tietysti helpompi ensin kokeilla saako itse lapsen ja se onnistui.
Nyt kun ajattelen, kyllä varmaan. Onhan adoptoitu lapsikin lapsi, johon saa tutustua ja josta tulee oman perheen jäsen ja elämä jaetaan kaikkineen joka tapauksessa :). En tiedä sitten jos lapsi olisi jo isompi adoptoitaessa.
Onhan hän lapsi muttei oma. Hänestä et voi löytää mitään itsestäsi. Jos me ei ois omaa saatu oltais tyydytty olemaan kaksin.
Aika itsekästä.
Vanha ketju joten toivottavasti en ole jo kirjoittanut tätä aiemmin. Kun mielsin itseni velaksi kysyin erittäin lapsirakkaalta kälyltä että miltä vauvakuume oikein tuntuu. Hän vastasi että niin kuin syli olisi tyhjä enkä tajunnut tuota ollenkaan. Päädyimme kuitenkin lopulta tekemään lapsen mikä oli elämäni paras päätös, mutta erinäisistä syistä lapsiluku jäi yhteen. Nyt kun lapsi alkaa aikuistua vasta tajuan tuon tyhjän sylin, jo nyt kun lapsi vielä asuu pari vuotta kotona 😊.