Kotitöiden teosta kiittäminen - peukuta, kumpaa mieltä olet!

Vierailija kirjoitti:

Te naiset, jotka ette saa sanallista kiitosta kotitöistä tai ette itse kiitä miestänne kotitöiden tekemisestä, kiitättekö, kun mies vaihtaa renkaat (olettaen, että osaa ja vaihtaa), vai pidättekö niin itsestäänselvänä, että mies vaihtaa renkaat, että ei siitä tarvitse kiittää?

Ei mun mies vaihda renkaita, vaan vaihdattaa ne. Sitäpaitsi hommaa joka tehdään kahdesti vuodessa ei ehkä kannata nyt tähän jossa puhutaan hommista joita tehdään kahdesti päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Te naiset, jotka ette saa sanallista kiitosta kotitöistä tai ette itse kiitä miestänne kotitöiden tekemisestä, kiitättekö, kun mies vaihtaa renkaat (olettaen, että osaa ja vaihtaa), vai pidättekö niin itsestäänselvänä, että mies vaihtaa renkaat, että ei siitä tarvitse kiittää?

Tämä renkaiden vaihto -itku on ihan naurettava ja joka ikisessä vastaavassa ketjussa joku vinkujamies tulee siitä kimittämään! :D Joo, mieheni vaihtaa autoni renkaat kahdesti vuodessa ja koska hänellä on siihen lämmin iso autotalli ja hyvät välineet, niin aikaa menee max. vartti. Ja siihen aikaan minä pyörittelen jo renkaat viereen ja pesen alla olleet vieden ne varastoon takaisin. Onhan sitä siinä hommaa toki, puoli tuntia vuodessa. Iiisooo kumarrus miehelle, kehut ja illalla vielä voin ottaa häneltä suihin kun oli niiin reipas! :) No ehkä teillä näin, meillä ei onneksi.

Peukutin alas. Asumme kerrostalossa ja teemme kotityöt hyvin tasa-arvoisesti puoliksi. Kumpikin on ollut pitkään hoitovapaalla ja kumpikaan ei ole pääorganisaattori kotona. Mutta kiitän jos mies tekee joskus poikkeuksellisen paljon kotona jos vaikka huomaa että olen väsynyt, tai vaikka kokoaa jonkun huonekalun.

Ylipäätään kiittäminen on nykyään tosiharvinaista. Se on kohtelias tapa ja osoitus siitä että arvostaa toisen tekemisiä. Sitä paitsi pienen hymyn vireen näkeminen ahkeroineen kasvoilla on mitä palkitsevinta sen kiitos sanan vastineeksi.

M38

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä taas ykai hyvä syy olla hankkimatta lapsia. Aivan myrkyllistä happamuutta näiden uhriutuneiden mammojen kommenteissa. Pidän mieluummin iloisen ja hauskan kahden aikuisen parisuhteeni, jossa kiitoksia ja huomionosoituksia ei tarvitse pihdata.

Huh, ja me tosi onnekkaat olemme saaneet sekä iloisen ja onnellisen parisuhteen että ne lapset.

P.s. miten huomionosoitukset puolisolle tai suhteen onnellisuus nyt liittyivät tähän, että kiitetäänkö kotitöistä?

En mä ainakaan näe mitään syytä erikseen kiitellä, jos mies vie omat tiskinsä koneeseen ja likaiset vaatteensa pyykkiin, enkä siitä että tekee kotitöitä. Ne kuuluu molemmille. Jos talvella lämmittää ja harjaa lumesta aamulla auton, kiitän toki tällaisista "luksusjutuista". Itse hoidan tarvittaessa kuskin hommia.

Näytän kiitollisuuteni niin, että teen vastavuoroisesti jotain kivaa ja yllätyksiä. Jotkut (oman turhamaisen mieleni mukaiset ja ei niin välttämättömät) remppahommat ja puutarhassa raskaat työt ovat niitä, joista olen todella kiitollinen, ja sanon sen myös, koska miehen ei ole näihin mikään pakko osallistua.

Arvostan myös suuresti, jos hän tekee hyvää ruokaa ja käyttää siihen aikaa. Seuraavalla kauppareissulla tarttuu mukaan vaikka vadelmakakkua, miehen lempparia.

Kiitos on niin pieni ja helppo sana. Miksen kehuisi ja kiittäisi kun mies on esim taltuttanut tiskivuoren. Ehkä hän tekee sen useamminkin, kun tietää minun ilahtuvan siitä :-)

Mä kiitän aina kun sellanen olo tulee...esim. Jos tuun harrastuksesta ja kämppä on sillä väliin imuroitu tai tiskit laitettu. Huikkaan kyllä heti kun nään, että ihanaa, kiitos ku on niin siistin näköstä! Ja sama siis toimii toisin päin jos teen jotain miehelle "kuuluvaa"...meillä jako on niin että se ketä on lapsien kanssa kotona, hoitaa ylläpito siivousta , tiskejä ja pyykkejä. (Töissä on siis se kummalle hommia sattuu löytymään).Näistä ei sen enempää kiitellä. Työssä käyvä osallistuu tarpeen mukaan ja yleensä isompaa siivousta hoidetaan yhdessä koko perheen kanssa. Eli asioista kiitetään jos poistutaan ns. Omalta reviiriltä :)

Saa kiittää tai olla kiittämättä kunhan ei hauku ja moiti.. Ei ihmisten pitäisi tarvita kiitosta niin kuin koirat.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta olen parisuhteessa nyt ollut ja emme juuri toisiamme kiittele. Ruoasta odotan kyllä kiitosta, mutta toisaalta jo se, että se uppoaa perheeseen hyvin, riittää. En kiittele miestäni ruohon leikkaamisesta, mutta saatan sanoa, että onpa kiva, kun piha on taas siisti tms. Mies ei kiittele minua siivoamisesta, mutta saattaa sanoa, että on mukava kun koti oikein tuoksuu puhtaalta jne. En tekisi tästä asiasta siis todellakaan mitään kiistakapulaa tai velvoitetta toiselle. N42

Minusta tuo onkin se luonnollinen tapa kiittää eli huomioida mitä toinen on tehnyt yhteisen hyvän eteen.

Kiitos -sana taas sopii esim ruokailun yhteyteen tai jonkin yksittäisen palvelun/lahjan saamisen yhteydessä.

Meillä ainakin kiittäminen on ihan luontevaa ja joka päivä tulee kiitettyä tehdyistä kotitöistä. Aina se ei ole sana "kiitos" vaan muunlaisia kehuja. Jos on viikannut pyykkikasan, kuurannut keittiön hellan tai järjestellyt kirjahyllyn, on kiva että toinen huomioi sanomalla vaikka "Tulipa siistiä / Hei sä laitoitkin kaikki, vau / No nyt näyttää hienolta / Kyllä nyt kelpaa!

Ja tätä teemme molemmat, oletuksena on että kotityöt kuuluvat ilman muuta molemmille. Kiitän myös tarjoilijaa ja kassaa, vaikka he tekevät vain työtänsä ja saavat siitä palkkaa. En säästä kiitosta erikoistilanteeseen, vaan kiitän aina, kun minua huomioidaan. Ja kyllä, olen kiitollinen siitä, että puoliso hoitaa kotia ja että hän haluaa, että meillä molemmilla on siellä mukava ja hyvä olla. Siksi kiitän.

On mielestäni mukavampaa näin.