Lue keskustelun säännöt.
Gilmoren tytöt pettymys, annanko vielä mahdollisuuden?
08.07.2016 |
Olen niin pettynyt! Ne tutuistani, joiden leffa- ja kirjallisuusmaku sekä huumorintaju ja muu osuvat eniten yksiin kanssani, ovat vuosikausia hehkuttaneet Gilmoren tyttöjen mahtavuutta. Nyt sarja ilmestyi Netflixille ja aloin katsoa suurin odotuksin. Ajattelin, miten mahtavaa on, että kausia on tarjolla seitsemän - saapahan nautiskella ilman että heti loppuu.
Mutta mitä näinkään! Olen nyt katsonut kuusi jaksoa täynnä ärsyttävää nokkelaa sanailua jokaisessa vuorovaikutustilanteessa, siis ihan jokaisessa. Lorelai on ärsyttävä, itsekeskeinen vitsailija, joka ei ole edes sellaisella sympaattisella tavalla ärsyttävä, kuten jotkut sarjahenkilöt. Roryssa ei ole mitään mielenkiintoista. Juonenkäänteet ovat epärealistisia. Ei naurata.
Kysyn: Mikä ihme siinä sarjassa koukuttaa niin monet? Miksi en itse pääse imuun mukaan?
Kysyn myös: Kannattaako sarjalle antaa vielä mahdollisuus, KAIKKI hyvät tyypit ovat tykänneet siitä? Muuttuuko sarja siis kiinnostavammaksi, saavatko henkilöt syvyyttä ja koukuttuuko siihen jossain vaiheessa? Vai oliko tämä nyt tässä?
En vaadi tv-sarjoilta mitään mieletöntä syvyyttä tai yhdenmukaisuutta (olen tykännyt esim näistä: Orange is the new black, Skins, Mad Men, House of Cards, Gossip Girl, Mullan alla, Amyn lailla, 4200, Greyn anatomia...), mutta jos katsominen pelkästään ärsyttää, niin en jaksa jatkaa.
Ja kyllä, tämä on ongelma, koska odotin niin paljon ja koska tunnen, että minussa on jotain vikaa, koska en rakasta sarjaa, jota kaikki muut rakastavat.
Ajatuksia?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan täysin ap:n fiiliksiin sarjasta. Tuo jatkuva nokkeluus ärsytti myös itseäni.
Ja tuo nokkeluus on vieläpä niin tekemällä tehtyä. Kuka oikeasti jaksaisi Lorelain kaltaista pätijää, joka suoltaa jatkuvalla syötöllä omasta mielestä hassuja sanaleikkejä.
Myös erikoista, että lukeminen ja klassikkoelokuvat ovat niin yleisiä kiinnostuksen kohteita pikkukylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rory käy rasittavaksi 5- kaudella. Näyttelee edelleen pikkutyttömäisesti ja puheääni lässyttävä. Ei ole mitenkään uskottava että joku miljonääriperijäplayboy piirittäisi niin viatonta ja naivia tyttöä.
Eka kausi ei ole niin mahtava (yleensä skippailen/kelailen), mutta loppua kohti vain paranee. Itse katson kerran vuodessa alusta loppuun, on vaan niin hyvä ja samaistuttava sarja :) Mies taas ei voi sietää. "Ei, taasko se aika vuodesta??" :D
Vierailija kirjoitti:
Eka kausi ei ole niin mahtava (yleensä skippailen/kelailen), mutta loppua kohti vain paranee. Itse katson kerran vuodessa alusta loppuun, on vaan niin hyvä ja samaistuttava sarja :) Mies taas ei voi sietää. "Ei, taasko se aika vuodesta??" :D
Näin talvea odotellessa hämärinä iltoina parasta viihdettä... I smell snow...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka kausi ei ole niin mahtava (yleensä skippailen/kelailen), mutta loppua kohti vain paranee. Itse katson kerran vuodessa alusta loppuun, on vaan niin hyvä ja samaistuttava sarja :) Mies taas ei voi sietää. "Ei, taasko se aika vuodesta??" :D
Näin talvea odotellessa hämärinä iltoina parasta viihdettä... I smell snow...
Jep! Jostain syystä katson ko. sarjaa juurikin syksyisin ja talvisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku vielä pohtii tuota aloituksen kysymystä, mun mielestä ei ole mitenkään kummallista että hyvilläkin ystävillä on ihan erilaiset maut esim. kulttuurin suhteen. Itse en pystynyt katsomaan Game of Thronesin kuin puolet ensimmäisestä osasta, monet kaverini hehkuttivat sitä viikko toisen perään. Jos ei kiinnosta, mitä sitä aikaa tuhlaamaan. Sitä voi sitten kokeilla jossain toisessa elämänvaiheessa jos vaikka silloin olisi aika.
Sama juttu monen uutuussarjan ja -leffan suhteen, ei vaan nappaa. Vähän orpo olo kun monet löytävät aina jotain _uutta_ katsottavaa ja keskusteltavaa "kulttuurista", mulla on sitten vaikka mitä muuta tekemistä kun ei ruudun edessä tuu istuttua, esim. lukupiiri.
Vihdoin sain tämän hirvityksen katsottua. Ajattelin että sarjan edetessä tajuaisin, miksi sitä on kehuttu niin kovasti. No en tajunnut. Katsoin silti masokistina loppuun.
1. Alexis Bledel (Rory) on kiusallisen huono näyttelijä. Kaikki mitä päästää suustaan kuulostaa kuin suoraan lapulta luetulta. Tämä ei ollut muuttunut miksikään noissa uusissa jaksoissa.
2. Päähenkilöt ovat kusipäitä. Uusissa jaksoissa naureskelevat uima-altaalla lihaville ihmisille. Rory pettää miestään (joka on ihmisenä niin arvoton, että kukaan ei muista edes hänen nimeään) kihloissa olevan miehen kanssa, eikä kellään tunnu olevan minkäänlaista ongelmaa tämän kanssa. Samoin alkuperäisessä sarjassa kohteli poikaystäviään kuin roskaa. Lorelai käyttäytyy koko sarjan ajan epäkunnioittavasti ja lapsellisesti vanhempiaan kohtaan, eikä tunnu tajuavan että suuri osa ongelmista joita hänellä on äitinsä kanssa, hoituisivat tosi helposti jos hetken yrittäisi käyttäytyä kuin aikuinen. Rory on hemmoteltu rikas pentu joka valittaa jatkuvasti kaikesta, vaikka on paremmassa osassa kuin 99% maailman ihmisistä.
3. Nokkela sanailu. Tämä oli melkein pahinta koko sarjassa, mutta jotenkin siihen turtui ajan myötä, joten pahimmillaan tämä on juurikin alussa. Jos Lorelai olisi äitini, olisin teininä katkaissut häpeissäni välit häneen.
4. Roryn ja Lorelain suhde. Ollaan bestiksiä ja voidaan puhua kaikesta ja ai että. Tämä tuntui todella epäuskottavalta. Lähinnä siksi, etten usko että tuollaisen äitisuhteen kanssa voisi kasvaa tasapainoiseksi ja tervejärkiseksi aikuiseksi. Mitä Rory tosin ei taida ollakaan.
Huh huh.